maanantai 4. marraskuuta 2019

Ei tarvitse olla paras eikä edes parempi

Kunpa osaisi luovuttaa. Kunpa osaisi olla vaan.

Olen kamppaillut perfektionismini kanssa koko ikäni ja saanut sen lopulta hiipumaan lähes olemattomiin, mutta silti aina sillöin tällöin mietin, riitänkö minä sittenkään. Tällaisena.

Olen huomannut, että joillekin on ihan itsestäänselvä asia olla tavallinen. Sellainen vaan tavallinen, ei paras ei erityinen ei merkittävä ei huomattava, vaan ihan vaan tavallinen.

Ja sitten taas jotkut ovat perfektionisteja tai joillakin on niin kova kilpailuvietti, että se saa tahtomaan olla aina enemmän. Ja on sellaisiakin, jotka ovat syntyneet meitä muita  paremmiksi. Erityisemmiksi. Niin kuin Bella Hadid, Sofi Oksanen ja Karita Mattila tai Aira Samulin ja Miisa Rotola-Pukkila.

Ai Miisa? Hän on se Suomen vaikuttavin somevaikuttaja. Paras. Ja jos et Bella Hadidiakaan tunne, niin hänhän on se, joka täyttää 94,35 prosenttisesti kauneuden kultaisen leikkauksen kriteerit. Hänkin on paras.

Hän ei ole Hadid, mutta melkein. (Kuva Pixabaysta.)

Itsestäänselvä asia monille tavallisille, mutta perfektionismiin taipuvaisena minä joudun itseäni muistuttamaan, että epätäydellinenkin saa olla. Tavallinen saa olla tavallinen. Sellainen, jota ei kukaan palkitse, sellainen joka ei otsikoissa loista eikä missään hehku.

Mutta sitä on vaikea uskoa, kun maailma on täynnä esikuvia ihanista parhaista ja vielä ihanammista paremmista. Joka päivä mediassa kerrotaan, kuka tänään on paras, kaunein, rikkain, nopein, viisain, taitavin, kekseliäin, rohkein, tuotteliain, onnistunein.


Mutta ei auta itku, kun peli on jo hävitty. Tavallisen on paras oppia olemaan reilusti vaan oma itsensä, omanlaisensa. Viisainta on lopettaa vertailu ja siihen innostavien typerien lehtijuttujen lukeminen.

Onhan meistä jokainen erityinen, vaikka ei ehkä Erityinen.

Ja erityisyydessään jokainen on omalla tavallaan täydellinen.


...

Tällaista mietin tänään.

Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!
Mukava olisi, jos ehdit jonkun sanan myös kommenttia kirjoittaa  ... 😊

16 kommenttia:

  1. Upeaa, että olet jo melkein päässyt perfektionismista eroon. Se antaa toivoa minullekin, koska pitäisi päästä pessimismistä eroon. Bella Hadid ja Miisa Rotola-Pukkila ovat minulle aivan tuntemattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisto täydellisyyttä vastaan jatkuu 😁. Pessimismi on tuttua myös, mutta se on muisto vain.
      Tsemppiä sinulle ja aurinkoista mieltä tähän päivään, Marja.

      Poista
  2. Minusta sinä oletkin ihanan tavallinen, juuri ainutlaatuinen! Ei mitään muuta! Se on parasta Sinussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seikku, sinä sanot sen kauniisti. Kuulostaa ihan erityiseltä 😊.
      Iloa päivääsi!

      Poista
  3. Moi. Hyvähän se on, että lahjakkaita ihmisiä on olemassa joka alalla. Maailma olisi paljon köyhempi ilman eri alojen mestareita, kirjailijoita, tutkijoita ... mutta onneksi meitä tavallisiakin tarvitaan. Itsensä toisiin vertaaminen on turhaa. Siitä saa vain pahaa mieltä. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjakkuus on rikkaus kaikille, kun sen hyvin käyttää. Kyllä neroja ja erityisiä tosiaan tarvitaan, olen samaa mieltä.
      Mukavaa illanjatkoa, Kristiina.

      Poista
  4. Oi sentään - minä olen nuorena ollut aikamoinen perfektionisti vaan kyllä ikä on antanut perspektiiviä tässäkin asiassa. Jopa blogin esittelytekstissä kerron, että blogissa eletään tavallisen naisen tavallista arkea;) Ja minusta se tavallinen on hyvinkin Erityinen - isolla E:llä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä tarpeellisesta lisästä, Lady. "Tavallinen on hyvinkin Erityinen" , ihana kuulla tuo.
      Rentoa illanjatkoa sinulle.

      Poista
  5. Kiitos kivasta postauksesta. Perfektionismin kanssa täälläkin on kamppailtu. Kaikki pitäisi saada valmiiksi. Nyt olen päättäyt lakata kiirehtimästä. Jos en tee jotain kiirehtimättä. jätän sen tekemättä kokonaan. Kuten nytkin pitäisi tehdä kolmea asiaa ja lukea blogeja javkirjoittaa blogia jajaja... Jät'n kolmesta asiasta yhden tekemättä ja yhden delegoin Isännälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoista pitää ja pitäisi vielä vähän -touhua on naisen elämä täynnä, ainakin meillä perfektionismiin taipuvaisilla. Ehkä meidät on siihen opetettu. Hyvin olet pitämisiäsi karsinut, voit onnitella itseäsi, Asiantuntija 👍.
      Mukavaa kun poikkesit, rentoa iltaa!

      Poista
  6. Jostain syystä minun on vaikea uskoa, että olet ollut perfektionisti. Nimittäin minun on ollut vaikea lähestyä ihmisiä, jotka vaativat itseltään täydellisyyttä. Uskottavahan se on, kun itse sanot olleesi. Olet sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
    Laiskana ihmisenä ajattelen, että on hyvä kun itseä osaavampia, lahjakkaita ja kunnianhimoisia ihmisiä, joiden ponnistelujen tuloksista me taviksetkin saamme nauttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisit tavannut minut 30 vuotta sitten... Silloin olin pahimmillani 😁. En itsekään olisi itseäni lähestynyt. Nyt olen paljon rennompi, se selittää.
      Tosi hyvä ajatus sinulla tuo, että on kiva saada nauttia itseä lahjakkaampien ja osaavampien työn tuloksista, kun itse ei samaan kykene. Tuon ajatuksen haluan sisäistää ohjenuorakseni.
      Mukavaa että käväisit kommentoimassa, Kirsti. Leppoisaa iltaa!

      Poista
  7. 70-luvulla kun yritin olla täydellinen vuorotyötä tekevä ison perheen äiti, äityi vatsani oikuttelmaan -aika pahasti. Työpaikkalääkäri -psykiatri- lausui unohtumattomat ja parantavat sanansa:"Olette täydellisyyteen pyrkivä tyyppi!" Mietin tohtorin sanoja ja parannuin. Sen jälkeen elämä on ollut huomattavasti rennompaa. Perfektionismi on kurja vaiva, mutta siitäkin selviää, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut viisas lääkäri, AnneliPunneli. Ja viisas olet ollut itsekin, kun otit nuo sanat vakavasti. Täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja useimmiten täysin turhaa. En uskalla väittää, että se olisi aina turhaa, sillä ehkä sitä jossakin tehtävässä tarvitaankin. Mutta minä en tarvitse sitä missään. Ja kyllä siitä eroon pääsee, kun sen tiedostaa ja totuttelee tekemään toisin.
      Mukavaa että käväisit kommentoimassa. Rentoa päivänjatkoa sinulle!

      Poista
  8. Erikoinen Aaiantuntija, toinenkin heistä, komppaa blogikumppaninsa ajatuksia ja tämä blogin kirjoitusta. Onneksi meillä kaikilla on käytettävissä myös armollisuus, itseä ja kansssihmisiä kohtaan. Unohdamme sen turhan usein. Perfektionismin vastakohta voisi olla positiivisella tavalla armollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armo on kaunis asia, mutta niin huonosti käytännössä tunnettu. Sopii kyllä tosiaan hyvin perfektionismin vastakohdaksi, kun sitä mietin. Liekö protestanttinen etiikka, jota meidän kulttuurissa meille opetetaan, kadottanut meiltä tämän elämänviisauden?
      Hyvä muistutus, Asiantuntija. Armollista päivää toivotan meille molemmille ja kaikille!

      Poista