maanantai 11. marraskuuta 2019

Aion kilpailuttaa vanhuudenhoivani

Lasillinen viiniä päivässä kuuluu hintaan.
Olen jo aloittanut.

Kuohuviiniä sunnuntaisin.

Olen laatinut kriteerit. Vanhuuteni saa hoitaakseen se, joka tarjoaa minulle parhaat oltavat. Ruokkimisen, pesemisen, pystyyn nostamisen, kävelyttämisen, silittelyn, paapomisen, seuranpidon ja ikävän karkoituksen.

Kulttuuria viikoittain.

En vietä vanhuuttani yksin ja makuuasennossa, haluan olla ihmisten seurassa, autella ja osallistua, jutella ja oleskella. Haluan vanheta hauskasti.

Minulla on kaksi lasta. Toinen poika, toinen tytär.

Seuraan tilanteiden kehittymistä.


 ...

Tällaista mietin tänään.

Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!
Mukava olisi, jos ehdit jonkun sanan myös kommenttia kirjoittaa  ... 😊

20 kommenttia:

  1. Moi. Mielenkiintoinen suunnitelma. Onko sulla pisteytyssysteemi vai kuinka meinasit arvioida vaihtoehdot? Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä idea. En ollut ajatellut pisteytystä ollenkaan, mutta juuri niin se on tehtävä. Tietenkin. Asuinpaikkakunta ja -alue, huonekoko, viihtyisyys, lähipalvelut ja henkilökohtaiset tarpeet ja viihteet siihen päälle, niistä jo kertyy hyvä excel-taulukko. Selkeää.
      Kiitos, Kristiina, tästä on hyvä jatkaa :).

      Poista
  2. Mutkien kautta eksyin blogiisi.
    En tunne sinua tai tilannettasi, mutta mieleeni tuli, että vielä tärkeämpää kuin kilpailutus, varsinkin jos ei ole juuri nyt muuttamassa palveluiden piiriin, on tehdä hoitotahto.
    Omani olen tehnyt 30vuotiaana, sitä on tarkoitus päivittää tarpeen mukaan.
    Suosittelen Muistiliiton sivuiöta löytyvää, se on laaja ja tilaa jää runsaasti omille merkinnöille.

    Paraskaan viini kun ei auta silloin, jos syystä tai toisesta ei pysty itse sanomaan kuinka toivoisi hoidettavan..

    Kuullostan ehkä synkältä, mutta hoitajan työssä tähän asiaan törmää usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sumi. Hoitotahto on hyvä olla olemassa, ja olen jo sitä miettinyt, mutta en ole vielä tehnyt. En ole pitänyt itseäni riittävästi arvossa ehkä, kun ajattelen, että hoitakoot miten parhaaksi näkevät 😁. Tai luotan täysin lääkärien ammattitaitoon. Tärkeintä on, että lapset olisivat lähellä kuitenkin perään katsomassa.
      Mukavaa kun eksyit tänne, ja kivaa päivänjatkoa.

      Poista
    2. Eeva, mahtava veto heti näin maanantaiksi!

      Viikonlopun aikana (ja itse myös ison osan viime yöstä) ehdin miettiä ihan vakavasti noita asioita. Tosin vasta edeltävän sukupolven kohdalla, mutta täytyisi varmaan samalla laittaa omakin suunnitelma alulle.

      Ja voi kun osaisinkin ottaa vähän rentoutta, kepeyttä ja hauskuutta suunnitteluun. Ajatukseni siinä asiassa kun ovat kulkeneet vähän synkkiä latuja nyt kun olen nähnyt vaikkapa tätä pääkaupunkiseudun tilannetta. Toivottavasti teillä siellä vanhustenhuollon tilanne ja valinnan mahdollisuudet näyttävät helpommilta.

      Kaikesta huolimatta toivottelen kivaa alkuviikkoa sinulle.

      Poista
    3. Minä pelkään, ettei vanhuuden tulevaisuus hyvältä näytä, jos ei ole varaa palkata omaa hoitajaa missään päin Suomea. Siksipä aion muuttaa lasteni hoiviin 🤗. He vain eivät tiedä sitä vielä. Saa nyt nähdä, kumpi heistä voittaa kilpailun 😁.
      Mukavaa maanantaita sinulle, Leena.

      Poista
    4. Vähän tuota uumoilinkin ;). Mutta en sitä uskaltanut oikein miettiä, koska olemme itse siinä vaiheessa, että tuollainen tilanne saattaa täälläkin olla joidenkin salaisena toiveena. Tosin kilpailuun en tiedä osallistuneeni :D.

      Poista
    5. Minä, jos vanhemmat vielä eläisivät, ottaisin heidät meille asumaan tai vähintään naapuriin,jotta voisin joka päivä heidät tavata. Mieheni sisar hoiti kotonaan heidän muistisairaan äitinsä loppuun asti ja teki todella viisaasti. Elämässä on tärkeitä asioita ja vähemmän tärkeitä, joten ei muuta kuin kommuuni pystyyn, Leena 😊.

      Poista
    6. Läheiset ovat tärkeintä minunkin elämänpiirissäni, mutta tilaa ja voimia ei ole neljälle lisäasukkaalle meidänkään ruokakunnassamme :/

      Poista
    7. Niin, elämän realiteetit ovat tänä päivänä rajoittavat. Emme elä sukuyhteisöissä niin kuin esi-äitimme. Parhaamme teemme kuitenkin. Tuo kommuuni-idea olikin vain ironinen yritys keventää näitä meidän huoliamme.
      En tarkoittanut lisätä sinulle paineita, Leena. Mukavaa tiistaipäivää 😊.

      Poista
    8. Jep. Ymmärsin kyllä ironiasi ja tykkään siitä ;). Eikä huolta Eeva, paineet tulevat ihan muualta.
      Antoisaa tiistaita Sinullekin, blogi-ystäväni.

      Poista
    9. Kiitos, Leena. Seurataan tilanteita :).

      Poista
    10. Hoitotahto on sinänsä ihan asiallinen ja järkevä juttu... mutta niin kuin kaikessa, siinäkin on puolensa. Nimittäin ihminen muuttuu. Tietysti jos jaksaa sitten jatkuvasti päivittää... Esimerkiksi äitini oli tosi sosiaalinen ja olisi takuulla nuorempana kirjoittanut hoitotahtoonsa, että haluaa olla ihmisten kanssa. Kuitenkin sitten, kun oli jo dementoitunut, ei millään halunnut hoitokodin huoneesta mihinkään. Paha häntä olisi sieltä ollut repiä ihmisten ilmoille, kun ei halunnut. Isäni taas piti liikuntaa tärkeänä ja kotona piti kirjaa, kuinka monta kertaa oli kävellyt alkuun korttelin, sitten sisällä huoneiston ympäri - mutta hoitokodissa sitten haikaili koko ajan sänkyyn, kun hänet nostettiin tuoliin istumaan, ettei ihan sänkyyn jähmettyisi. Anoppini taas oli elämänsä päivinä ulkoilmaihminen ja aina pihalla. Tuskin hänkään olisi uskonut, ettei vanhuksena suostuisi pihalle millään, vaikka lapset vuorollaan kävivät houkuttelemassa häntä ensin talutettavaksi ja sitten pyörätuolilla ulkoilutettavaksi. Ei lähtenyt, ei halunnut, kun pukeminen oli niin tylsää ja huono sää tai liian kuuma tai liian kylmä tai joka tapauksessa jotain. Keinutuolissa oli parempi. Niin että ei sitä millään tiedä, mitä vanhana haluaa ennen kuin on vanha.

      Poista
    11. Hyvä tarkennus, Anonyymi. Tämä pistää miettimään. En ole vielä yhtään hoitotahtoani miettinytkään. Toivoisin vaan, että saan olla lasteni lähellä, että ei tarvitse vierailla autioilla käytävillä ikävissään harhailla.
      Saa nähdä, miten meidän käy.
      Mukavaa että käväisit, leppeää tiistaita sinulle.

      Poista
    12. Hoitotahdon ideahan on, että sitä vilkaistaan vaikka 5v välein ja päivitetään. Ei ole iso vaiva, harvoin ihminen aivan täysin muuttuu siinä ajassa, jos alkuperäinen varsio on realistinen. Dementoituminen sitten on luku sinänsä.
      Mutta varsinkin sen varalle hoitotahto on hyvä. Muistiliiton versiossa voi mm. kirjata kuka vastaa rahha-asioista ja terveyteen liittyvistä asioista, jos itse ei enää kykyne. (Raha-asiat kyllä vaativat lain mukaisia papereitakin, esim maistraatista. Mutta oma tahyo on kuitenkin tehty selväksi.)
      Tärkeämpää kuin ulkoilukerrat on mun mielestä tieto niistä oman mielen mukaisista hoitolinjauksista, joista läheisille voi tulla pahoja riitoja jos asianomainen ei itse osaa enää sanoa.
      Mä näen sen lahjana läheisille, ei tarvi arpoa ja väitellä mitä mä olisin halunnut, kun suuntaviivat on jo paperilla.
      Mun hoitotahdossani on mm että jos olen muistisairas tai jostain muusta syystä ymmärrystä vailla, mua ei missään tapauksessa saa elvyttää, ei laittaa nenämahaletkua tai iv-antibiootteja. Se on mulle tarkeä asia. Ja helpottaa hoitohenkilökunnan ja lääkärin päänvaivaa myös.
      Ja miehelle ja lapsille olen sanonut, että jos mun järkeni lähtee niin kenenkään ei tarvi mua kotona hoitaa. Se on liian rankkaa.

      Kukin tyylillään. :)

      Mutta nautitaan kaikki näistä hetkistä jotka on nyt. 😊

      Poista
    13. Kiitos Sumi, kun otat tämän asian esille. Olet hoitotyössä nähnyt, miten vaikeita tilanteita eteen tulee, joten tiedät mistä puhut. Vakavasti muistisairaan vanhuksen hoitaminen on usein eettisiä ratkaisuja vaativaa työtä, jossa iso apu olisi vanhuksen oma hoitotahto. Pitää tässä vaan ryhtyä toimeen ja tehdä tuo hoitotahto minunkin. Niin ikävältä kuin sen ajatteleminen tuntuukin.
      Nautitaan näistä hetkistä ja tästä marraskuun loskastakin! Mukavia työpäiviä sinulle ja iloa vaativaan työhösi.

      Poista
  3. Oletpas taas keksinyt hyvän idean. Minä panen pään pensaaseen, enkä mieti vielä tätä juttua. Mutta miehen haluaisin samaan hoitoon kanssa. Mutta hän on tietty teräsvaari sitten aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Marja, minä olen sinusta 10 v. edellä ja ajattelin aloittaa lapsille jo vihjailla siihen suuntaan, että täältä tullaan 😊. Muuten jo pelottaisi koko vanhuus, jos pitäisi hoivapalvelujen varaan jättäytyä. Minulla myös mies seuraa mukana samassa paketissa.
      Leppeää iltaa sinulle.

      Poista
  4. Hyvä idea. Mieti tarkkaan kilpailutuksen laatupisteet, ettei käy kuin joillekin kunnille kävi lastensuojelun kilpailutuksen alkumetreillä. Alla muutama kysymys kaavakkeesta.
    3. Tarjotaanko teillä lapsille lämmin ateria? Kyllä-vastaus tuotti kolme "laatupistettä", Ei nolla.
    18. Onko teillä kasvattajana miehiä? Jos yli puolet 3 "laatupistettä". Puolet tai alle oli nolla pistettä. Tässä jäimme pisteittä.
    Oikein mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Tuostapa mallista saankin oikein hyvän alun hoivalaadun arviointiin. Ehkä mieshoitajien määrän laatukerrointa voisin hieman korottaa, samoin lämpimän ruoan, jos siihen sisältyy viini. Päivittäinen suihkutus olisi niin ikään 3 pistettä, mutta saunotus puolestaan 6, ja niin edelleen. Tästä tuleekin hyvä! Kiitos vinkistä, Kirsti
      Mukavata päivää sinulle!

      Poista