torstai 17. lokakuuta 2019

Sadepäivän Onni

Onni löytyy täältä.
Joensuun taidemuseo Onni on kuin virkistävä keidas keskellä sateen kastelemaa harmaata kaupunkia. Ei sinne silti usein tule poikettua. On niin olevinaan aina jotain parempaakin tekemistä, tai sitten ei ole riittävästi aikaa. Aikaa nimittäin pitää museokäyntiin olla, jos siihen kerran ryhtyy.

Onnin rakennus oli aiemmin Klassillinen lyseo, arkisemmin poikalyseo, vuoteen 1974 asti.

Taidemuseo muutti rakennukseen vuonna 1981.
Sadepäivään museokäynti sopii mitä parhaimmin. Jo itse Onnin rakennus on kokemus. On jännää kuvitella, kuinka pojat ovat näitä portaita kiireissään ylös alas ravanneet ja tuimat lehtorit tärkeinä astuneet.
Yläkerran ikkunasta näkyy Sininen virta, joka kulkee torin ja Vapaudenpuiston läpi kaupungintalolle.
Eilen sattui niin mukavasti, että sain myös mieheni P:n mukaan museoon tunnelmoimaan. (Sen maanantaisen Haapavitjalla eksymisen jälkeen museo olikin meille nyt oikein sopiva yhteinen retkikohde.)

Tarja Malinen: Onni (2018-2019), interaktiivinen keramiikkaveistos, jota voi koskettaa.
Heikki Virolainen: Uudestisyntynyt (1977).
Kiersimme ensin alakerran vaihtuvan näyttelyn, Blue and Red - kaksi matkaa, jonka värikkäissä teoksissa kohtaavat Suomen ja Kiinan  kulttuurit. Taiteiljat ovat Nanna Susi (s. 1967) ja Canal Cheong Jagerroos (s. 1968).  Alla muutamia kuvia heidän taiteestaan.

Nanna Susi: Siimeksessä (2019). Öljy kankaalle.
Yksityiskohta Nanna Suden maalauksesta Tuntematon kaupunki (2019). Öljy kankaalle,
Canal Cheong Jagerroos: Määrittelemätön ekskluusio I (2019) Sekatekniikka kankaalle.

Canal Cheong Jagerroos: Lineaarinen toivo (2019). Sekatekniikka kankaalle.
Toisessa ja kolmannessa kerroksessa on pysyvä näyttely, jonka perusta on saatu lahjoituksina Olavi Turtiaisen, Arla Cederbergin ja Onni Okkosen kokoelmista. Näiden teosten parissa on rauhoittavaa viipyä pitkään.


Albert Edelfelt: Virginie (1883).


Tämän salin ikkunat on peitetty kauniilla säleiköillä.
Bernardo Daddi: Madonna ja lapsi (1330-luku). Temperamaalaus puulle.
 

Onnissa kävijöitä ei ole ruuhkaksi asti, siellä on tilaa ja rauhaa liikkua omaan tahtiinsa. Jokaisessa salissa on omanlaisensa ilme ja tunnelma, johon kauniit huonekalut tuovat myös hitusen kodinlämpöä. Ylimmässä kerroksessa on kuin pisteenä iin päälle ripaus mystiikkaa.

Takana Yuan-dynastian (1271-1368) Bodhisattva puusta. Edessä Leijonafiguuri 1900-luvulta, biskviiposliini.
Ikonit on taidemuseolle lahjoittanut Juhani Berghem vuonna 2000.
Berghemin kokoelmassa on suomalaista ikonimaalausta 1900-luvun kolmelta viimeiseltä vuosikymmeneltä.
https://joensuuntaidemuseo.fi/documents/2674990/3628140/Joensuun+taidemuseo+kes%C3%A4kuva+2017.jpg/51eba23e-0331-f34b-d401-2468add49419?t=1555587183742
Taidemuseo Onni, kuva museon kotisivuilta. Rakennus on uusrenessanssia vuodelta 1894.

Jos ei tosiaan millään muuten saa aikaiseksi, niin sadepäivän kaupunkiohjelmaan keskellä kaupunkia sijaitseva Onni sopii mainiosti. P:n kanssa me jatkettiin onnellista päivää vielä hetki kirjastossa, jossa juotiin kuumat inkiväärijuomat, P istui lukusalissa lueskelemassa ja minä etsin itselleni muutaman mielenkiintoisen filosofian teoksen.

...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊

10 kommenttia:

  1. Moi. Teoksesta toiseen on kiva tehdä tunnelmamatkoja. Mielikuvitus pääsee museoissa virtaamaan. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, hyvin sanoit: tunnelmamatkoja.Minusta on uskomatonta, miten voimakkaasti kuvataide voi koskettaa.
      Kiitos kommentista, Kristiina. Lempeää lokakuun päivää sinulle ja Missulle!

      Poista
  2. Teillä oli hyvä idea sadepäiväksi. Postausta lukiessa pääsi itsekin nauttimaan taiteesta. Kiitos. Hyvää torstaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museoissa on rentouttavaa oleskella, ja sadepäivänä sinne hyvin joutaakin.
      Kiitos kommentista, Marja, ja hyvää, leppeää torstaita sinulle!

      Poista
  3. Kuvataide koskettaa minuakin. Tai toki sitä on monenlaista ja kaikesta en aina oikein saa kiinni. Olitte muuten löytäneet tällä kertaa hyvän ja turvallisesti seinillä rajatun alueen retkellenne. Luin nimittäin juuri edellisenkin postauksesi ja sitä seuratessa tuli ihan tuskan hiki. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!
    Turvallista torstaita teille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteella on tehtävänsä, mutta usein sen hyödyntäminen minulla rajoittuu vain kirjallisuuteen, teatteriin ja elokuviin tai musiikkiin. Siksi kuvataiteen herättämät tunteet pääsevät usein yllättämään.
      Ja niin, nyt oltiin turvallisesti seinien sisällä - ihan tarkoituksella :).
      Kiitos kommentista, Leena. Leppeän mukavaa torstaita sinulle!

      Poista
  4. Jaa-a, sinä oli taidemuseossa sadetta karussa, minä puolestani paahtavaa aurinkoa.
    Onnissa on esillä monenlaista suuntausta. Kiitos kuvista.
    Mukavaa viikonloppua sinulle ja P:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä vaan sataa sataa sataa, mutta onneksi on kivaa tekemistä sisällä, eikä välttämättä tarvitse tehdä mitään 😊.
      Kiitos kommentista, Kirsti, ja mukavia matkapäiviä teille.

      Poista
  5. Edelfeltin Virginie on ihana! Anna Kortelainen on kirjoittanut samannimisen kirjan, jossa hän yrittää etsiä tuota Edelfeltin kaunista mallia Ranskasta. Kiitos aamun taidepläjäyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Virginie on viehättävä, niin ihana viaton nuori. Olen kuullut tuosta kirjasta,mutta lukenut en vielä ole.
      Kiitos kommentista, Riitta, ja mukavaa harmaata lokakuun viikonloppua!

      Poista