torstai 24. lokakuuta 2019

Käsittämättömiä tekoja


Suvussani on monta surullista tarinaa, joille en ole mistään löytänyt järkiselitystä. Isoäitini, setäni, tätini, kaksi serkkuani, heistä jokainen päätyi elämässään niin lohduttomaan ratkaisuun, ettei sitä voi järjellä käsittää. Vaikka kuinka pohdin, mikseivät he ajatelleet perhettään, lapsiaan ja tulevaisuuttaan, mikseivät nähneet muita vaihtoehtoja, mikseivät pyytäneet apua, en keksi järkevää syytä.

Sillä itsemurhat eivät ole järkitekoja. Itsetuhoisuuteen johtava psyykkinen kipu on niin suuri, että se vie järjen. Itsemurhaa yrittäneet kuvaavat, että se on pahempaa kuin mikään fyysinen kipu. Niin pahaa, että se lamaannuttaa aivojen otsalohkon toiminnan, ettei ihminen kykene rationaaliseen ajatteluun, vaan ajattelee ainoastaan tuskaa, joka sillä hetkellä on.

Akuutissa itsetuhovaarassa oleva ihminen olisi saatava pian pois tuosta kivun tilasta, mutta ongelma on, että tässä tilassa oleva ihminen ei helposti ota apua vastaan.

Kotikartano, entinen Koppolan B-mielisairaala rapistuu tyhjillään.

Tuo  totaalinen järjen menetys on selitys siihen, miksei kukaan voinut auttaa itsemurhaan päätyneitä sukulaisianikaan. Ei isoäitiäni, vaikka hän oli masennuksen vuoksi hoidossa monta kertaa ennen lopullista tekoaan. Ei setääni, ei tätiäni, ei serkkujani. Kun järki ei pelaa, on käsittämätön mahdollista. He pystyivät hylkäämään kaiken, lapsensakin, koska eivät voineet uskoa, että kukaan tai mikään voisi heitä auttaa.

Heitä ei olisi saanut jättää yksin, ei hetkeksikään.


Paras apu on toinen ihminen. Aivojen rationaalinen ajattelu elpyy, kun ihmiselle puhutaan, sanoo Marena Kukkonen Suomen Mielenterveys ry:stä. Ihan mitä vaan, ihan vaan arkisista asioista, vaikka säästä, ja vaikka toinen ei vastaisi. Itsetuhoisen saa kiputilastaan edes hetkeksi irti, kun häneen saa kontaktin ja hänen järkensä herää.

Nykytiedon valossa käsittämätön teko ei siis olekaan käsittämätön. Eikä myöskään väistämätön. Sukulaiseni olisivat ehkä pelastuneet, jos tämä ymmärrys olisi ollut heidän ympärillään olevien ihmisten käytettävissä. Tai sitten ei ... 

Mutta toisin kuin yleensä luullaan Suomi ei itsemurhatilastoissa eroa esimerkiksi Ranskan, Saksan ja Ruotsin tilanteesta, olemme eurooppalaisen keskitason tuntumassa (Yle). Tosin 1990-vuosi oli todella paha, silloin  Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Onneksi tuosta on tultu sentään alaspäin; vuonna 2017 itsemurhan teki 824 henkilöä. (Findikaattori.)

Ja se kontakti, se puhuminen, ei unohdeta sitä vieraankaan kohdalla. Hyvä esimerkki siitä on Jaana Stenmanin tarina Ylessä. Lisää tietoa itsemurhariskissä auttamisesta löytyy esim. Suomen Mielenterveysseuran sivuilta Mieli.


...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊


8 kommenttia:

  1. Kirjoitit tärkeästä aiheesta, ja otsikkosi on hyvä ja ajettelemisen arvoinen. Olen pahoillani, että moni sukulaisesi on päätynyt tähän ratkaisuun. Minun isäni ja paras ystäväni tekivät itsemurhan. Juuri tuo, miten läheiset kärsivät itsemurhasta,on kauheaa. Sinä olet kokenut sen.Mutta itsemurhaan päätynyt on - kuten kirjoitit - käsittämättömässä henkisen kivun tilassa. Siitä eilisestä Lumosta. Minä en tee kirja-arvosteluja, vaikka luen paljon ja kirjat ovat tärkeä osa elämääni. En tiedä miksi.Ehkäpä jonakin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, surullisia tarinoita. Paljon heitä mietin, vaikka en edes heistä kaikkia ehtinyt koskaan tavata, ja isoäitini kohtalo koskettaa varsinkin, koska seuraukset tuntuivat vanhempani kautta minuun asti. Sinulla on kokemuksia vielä näitä läheisemmistä ihmisistä. Todella surullista.

      Ei muuten minunkaan kirjajuttuni mitään oikeita arvosteluja ole. Kunhan kokemuksiani rustaan. Tietokirjoista en kirjoitakaan mitään, kun ne olisivat liian työläitä ruotia.

      Kiitos kun kävit ja osallistuit vakavan aiheen jakamiseen, Marja. Hyvää ja lempeää torstai-iltaa sinulle.

      Poista
  2. Ei varmaan kukaan voi edes kuvitella miten huonosti ihmiset voi jotka päätyvät itsemurhaan .
    Mun pikkuveli haki apua huonoon voitiinsa mielisairaalasta , Vaasassa. Hoitajat jättivät hänet yksin tunniksi ja sinä aikana hän hirttäytyi kännykän akkujohtoon . Jättivät itsemurha alttiin potilaan yksin ?!?!
    En voi pitää veljen kuvaa esillä muistona , muistuttaa muuten liikaa häntä ja hänen kohtaloa ❤💌, hän oli tosi kaunis nuori poika 28v .❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole sanoja kuvata, miten surullista ja väärin tuo veljesi kohtelu on ollut, Ulrika. Ei noin voi tehdä. Ei itsetuhoista ihmistä saa yksin jättää. Ymmärrän hyvin, että et pysty veljesi kuvaa pitämään esillä. Joskus on vain pakko olla ajattelematta näin murheellisia asioita, jotta jaksaa mennä eteenpäin. Vaikka itkutkin on itkettävä, jos siltä tuntuu.
      Kiitos kun kävit jakamassa kokemuksia näin vakavasta aiheesta, Ulrika. Lempeää ja rauhallista torstai-iltaa sinulle.

      Poista
  3. Tuntuu pahalta lukea niin monen sukulaisesi päätyneen päättämään päivänsä. Läheisen itsemurha jättää jälkensä hänen läheisiinsä. Heitäkään ei saisi jättää yksin.
    Lohduttavalta kuulostaa se, että itsetuhoisen saa vähäksi aikaa kiputilastaan irti, kun häneen saa kontaktin. Ja että itsetuhoiselle riittää puhuminen. Eikä puheenaiheilla ole väliä.
    Ajattelemme helposti, ettei tupata kun ei tykätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun suvussani on sattunut näitä surullisia asioita aika monta, ja taustasyitäkin on yhtälailla monia, mutta kaikki he ovat kokeneet elämäntilanteensa liian toivottomaksi.
      Ja oikeassa olet, myös läheisiä pitäisi tukea.
      Ennaltaehkäisy on tietenkin kaikille parasta, ja siksi eikun höpistään toistemme kanssa, huomataan toisemme ja kysytään mitä kuuluu tai edes jotain. Tupataan siis rohkeasti, Kirsti. Muistaakseni sinäkin osaat sen taidon :D .
      Kiitos kun kävit kommentoimassa vaikeasta aiheesta. Hyvää leppeää torstai-iltaa sinulle!

      Poista
  4. Käsittämätöntä ja silti ymmärrettävää, kun asiaa avasit tästä näkökulmasta. Kun kipu on niin kova, että se vie järjen! Koskettava aihe ja avuton olo! Kun itsemurhaa hautovat eivät usein pyydä apua, käsittääkseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kivun ymmärtäminen auttaa ymmärtämään, miksi ihminen voi päätyä niin surulliseen ratkaisuun kuin itsemurha. Masentunut ei pidä itseään auttamisen arvoisena, ei luota muihin eikä usko muutokseen. Luulisin, että se selittää sen, että apua ei osaa itsekään tuossa tilassa pyytää.
      Kiitos kommentista, Erikoiset Asiantuntijat, ei jätetä kaveria yksin tänään.

      Poista