perjantai 13. syyskuuta 2019

Vauhtia ja vaaratilanteita pyörän satulassa

Kolmivaihteinen riittää minulle.

Minulla ei vielä ole pyöräilykypärää. En ole kokenut sitä tarpeelliseksi, sillä vauhtini on rauhallinen ja ajan aina pyöräteillä.

Ajelen varovaisesti, vanhanaikaisesti sääntöjen mukaan - niin kuin kansakoulussa opetettiin - pyörätien oikeaa reunaa, katson eteeni, huomioin vastaantulijat ja väistän edessä kulkijat, soitan kelloa tarvittaessa, pysähdyn liikennevaloissa ja teen tilaa muillekin sekä tietenkin noudatan pyöräilijän väistämissääntöä ja risteyksen yli ajaessa väistän suoraan ajavia ajoneuvoja.

Mutta viime aikoina on sattunut sellaisia läheltä piti -tilanteita, että tarpeen olisi ollut ei vain kypärä vaan kokovartalohaarniska.

Meno kevyen liikenteen väylillä on sellaista haipakkaa, että mummopyöräilijää hirvittää. Joka suunnalta pyyhältää pyöräilijöitä ja potkulautailijoita ja rullahiihtäjiä niin että suihke käy, eikä kukaan katso ympärilleen saati muita väistele. Liikennevaloissa punaisissa jos maltetaan hetki seisoa, niin ei ainakaan pyörän selästä nousta, ja jo vihreän vaihtuessa ampaistaan vauhtiin kuin formulalähdöissä. Ja kännykkä silmien edessä ajamisesta en edes ...

Eikä se soittokello ole koriste.

Hyvähän se on, että kevyt liikenne lisääntyy ja autoilu vähenee, mutta ei tämä minusta ihan näin hurjaksi tarvitsisi mennä. Tai sitten pitäisi jonkun pellepelottoman kiireesti keksiä meille mummoille omat kevyen liikenteen panssarit, jotka päällä mekin voimme tuuppia menemään miten vaan.

Ja senkin muuten tieliikennelaista tarkistin, että jalankulkija saa itse valita, kumpaa kevyen liikenteen reunaa kävelee, hän voi kulkea oikeaa tai vasenta reunaa sen mukaan kumman tuntee turvallisemmaksi, mutta pyöräilijä ajaa aina oikeassa reunassa. 
...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊



14 kommenttia:

  1. Jos et halua käyttää pyöräilykypärää, virkkaa itsellesi oikein paksu pipo, ettei kallo halkea jos vaikka kaadut. Nykyään pyöräilijöitäkin kunnioitetaan kaupunkiliikenteesä, olen huomannut. Kolmivaihteinen mummopyörä minullakin oli, nyt on ehkä jo hankittava nuorisopyörä kun tavallinen alkaa olla liian iso...(lapseksi jälleen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, AnneliPunneli. Kallon halkeamisesta muistuttaminen on aiheellista, kallo pitää suojata, vaikka kunnon pipolla.
      Totta on, että autoilijat kunnioittavat pyöräilijöitä aiempaa enemmän, mutta ongelma on kun pyöräilijät eivät kunnioita toisiaan. ... Kyllä minun pitää sitä pipoa edes harkita, jos en osta kypärää.
      Kiitos kommentista ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Hupsista meitä mummeleita,jotka emme käytä pyöräilykypäriä. Onneks nuoriso on viisaampaa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kypärä pitäisi olla. En vain ole ottanut sitä kyllin vakavasti. Vielä. Olen kyllä lukenut sellaistakin, että kypärä päässä tulee helposti vaarallinen turvallisuuden tunne ja sitten tulee ajettua kovempaa ja huolimattomammin ... joten se on minulle ollut helppo syy olla ilman ...
      Kiitos kommentista, Kristiina. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Minä olen usein miettinyt lenkillä, että mitkä ovat ne säännöt missä kuljetaan. No, nyt tiedän, että pyöräilijä ajaa aina oikealla puolella. Kiitos tiedosta. Lenkillä on saattunut vaarallisia tilanteita, kun pyöräilijä on ampaissut esimerkiksi mutkan takaa. Voi että, kun et käytä kypärää. Sinustahan pitää olla aivan oikeasti vähän huolissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pyörällä aina oikeaa reunaa, jos ei ole erikseen merkitty pyörä-ja jalankulkukaistoja.
      Kyllä minun nyt pitää sitä kypärää alkaa tosissaan etsiä, kun sen puutteesta tulee muille huolta 😊, kiitos, Marja, muistutuksesta.
      Mukavaa että käväisit kommentoimassa. Leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  4. Nyt kyllä hirvitti.Tekisi mieli sanoa, että Mars kypäräostoksille Eeva!
    Minun on pidettävä kypärää siksikin, etteivät lapsemme ja nuoremme voisi vedota siihen, ettei mummollakaan ole kypärää.
    Turvallista menoa jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kypärä on haussa, Kirsti. Ensi viikolla alkaa kaa vimmainen etsintä. Pitää sopia mummotyyliin 😁, niin voi mennä aikaa...
      Kiitos kommentista ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Ei fillaria eikä kypärää. Nykyisin turva-asusteeni on kumpparit ja farkut jopa puutarhassa - punkeilta suojautuakseni. Hauska käsite nuo "Hattarat", pitää laittaa muistiin jos vaikka syntyisi sen niminen runo kolmanteen kirjaani. Värikästä syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan paras ratkaisu tosiaan tuo sinun mallisi, Hanna Helena, kun kulkee kävellen, ehtii pysähtyä ajoissa ja hypätä ojaan kiireisten alta pois.
      Kiitos kommentista ja mukavaa, että käväisit blogivieraana. Tervetuloa toistekin 😊. Menestystä runoiluun ja innostavan luovaa syksyä sinulle!

      Poista
  6. Minulle alkoivat lapsenlapset huomautella, että "et miks mummilla ei oo kypärää!" Mieheni siihen: "Sanopa muuta, niin miks ei oo!" Tällaisten keskustelujen jälkeen tunsin niin häpeää lastenlasteni toljottaessa minua, että hankin kypärän ja käytänkin sitä! Niin, että taitaa nuoriso olla viisaapaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat nuoret meitä edellä tässäkin asiassa. He tottuvat kypärään jo alusta asti, mutta meille se on uusi juttu, niin kuin moni muukin nykyinen käytäntö.
      Kiitos kommentista, Seikku. Hyvää alkavaa viikkoa!

      Poista
  7. Heippa Eeva, mikä mukava yllätys - liityit lukijakseni. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva oli löytää blogisi, Hanna Helena 😁.

      Poista