keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Toimiva parisuhde - onnistunut työprojekti?

Työstähän tämä käy, myönnän. Parisuhteessa eläminen on kuin työprojekti, joka vaatii yhteisesti sovittuja tavoitteita, väliarviointeja ja paljon työtä. Ei se ihan noin vain etene ja jatku, jos vaikka alkuun pääsy tapahtuukin usein ekstempore ja mututuntumalla.

Nykyään nuorille, kuulemma, kuitenkin jo pelkkä kumppanin etsintä on iso projekti kaikkine senssipalstoineen ja tindereineen. Monia ehdokkaita katsastetaan ja harva kelpuutetaan. Toista oli minun nuoruudessani, silloin oltiin nopeita. Otettiin se, joka kohdalle sopivalla hetkellä sattui ja tutustuttiin sitten kun yhdessä asuttiin.

Nyt ei ihastuminen pitkälle riitä, ei ainakaan perheen perustamiseen. On palattu takaisin kauas menneeseen, maatalousyhteiskunnan arvoihin. Näin uskoo psykoterapeutti Heli Vaaranen Väestöliitosta. Kumppanin pitää istua oman itsen ja omien elämäntavoitteiden toteuttamiseen: ”perheprojektia perustaessa huomio kiinnittyy hyvään työihmiseen". Jos jompi kumpi ei tee omaa osaansa, projekti kaatuu.

No, tuo on totta. Ei tässä näin kauan oltaisi mekään kumppanin kanssa yhdessä iloittu ja surtu, jos ei kumpikin olisi välillä laitettu työkaluja uusiksi, kokeiltu uusia työmenetelmiä ja työtä tehty. Kyllä meidänkin suhdetta siinä mielessä voi työparisuhteeksi kutsua.

Mutta en minä parisuhdetta projektiksi sanoisi. Projektit nimittäin loppuvat, kun hanke on valmis. Pysyvä suhde vaatii liittoutumista ja ystävyyttä, joka kestää konfliktit ja kriisit.

Sekin auttaa, kun tietää, että ei se aina vaihtamalla parane. Korjaamallakin saa kelvollista. Koko elämäänsä ei kannata käyttää täydellisen etsimiseen, kun ei sitä ole kuitenkaan.


...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊

4 kommenttia:

  1. Hullantuminen ja symbioosi rakastumisessa vaihtuu muutaman vuoden päästä rakastumiseksi ja kumppanuudeksi. Ja jonkinlaistahan työtä tuo kumppanuus vaatii, muun muassa yhteisiä päätöksiä, suunnitelmia ja tavoitteita. Mutta miten ihanaa se on rakastamansa kumppanin kanssa toteuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu, Marja. Ihanaa rakastamansa kumppanin kanssa on yhteisiä tavoitteita toteuttaa. Sitä ei vain tule aina ajatelleeksi, kun arki vaan vie huomaamatta eteenpäin.

      Poista
  2. Minä en ikinä enää aijo avioitua/muuttaa yhteen , seurustella voin vaikka ajatuskin saa pientä ahdistusta 🙄
    Oma aika on mulle tosi tärkeetä . Menen ja tulen miten haluan . Olen tosi tasapainoinen ihminen , toisen ihmisen "huonot " energiat kotona , ei kiitos . Mun koti on vain mun (ja mun lasten ) . 😊😊😊😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa tilaa ja vapautta toisen huolista minäkin aina vain enemmän kaipaan. Parisuhteessa pitäisi kummankin kyetä itsestään huolehtimaan, niin ettei jatkuvasti turvaudu kumppaniin. Mikäpä vanhetessa on parempi kuin oma turvallinen ja mukava rauha,olen samaa mieltä, Ulrika. Ei ole onneksi nykyään pakko sopeutua mihin vaan.

      Poista