torstai 19. syyskuuta 2019

Olen alkanut sopeutua

Itseänikö etsin mä vaan?

Olen alkanut sopeutua.

Vanhenemiseen. Ryppyihin. Vaivoihin.

Omaan olemiseen. Oman tieni kulkemiseen. Itsenäni elämiseen.

Työtä vailla tekemiseen.


Ja nyt kun olen alkanut näihin sopeutua, onkin alettava sopeutua liian nopeaan ajankulumiseen. 

Itsensä voi löytää vaikka mistä ... jos elää.

Miten sitä ehtii kaiken sen tehdä ja toteuttaa, mitä on koko ikänsä sisälleen pantannut?

Ei mitenkään.

Ja sitten on sopeuduttava siihenkin.

Voi hitto tätä elämää.







Tällaista tuskaa tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊

4 kommenttia:

  1. Olipas kiva kirjoitus! Alkaa olla tuttua tuo, että aika hujahtaa ja tuntuu, että tekemistä ja kokemista olisi paljon. Mutta sekin on tosiaan hyväksyttävä, ettei kaikkea aina ehdi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja. Aika hujahtaa, ja ikävä kyllä mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin. Harmillista huomata, kun se muutenkin loppuaan kohti vähenee.

      Poista
  2. Monelta olen välttynytkin, kun en ole ennättänyt kaikkia päähänpistojani toteuttaa.
    Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
    Kivaa ehtoon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuo on hyvä! Ei ole tullut mieleen, hyvä että muistutit, Kirsti 😊😁.
      Mukavaa perjantaiaamua!

      Poista