keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Nyt venäjää

Tämä innostus syttyi siitä Sortavalan matkasta, jonka tein kesän alussa Venäjälle. Se oli ensimmäinen matkani itärajan taakse sitten Neuvostoliiton, joten oli minun jo viimein aika tuo raja ylittää.

Eräänlainen rajan ylitys on nyt tämä venäjän kielen opiskelukin.

Jonka alku oli hankala niin kuin sen pitääkin olla, jos sananlaskuun on uskominen. En saanut kirjaa kaupasta, en päässyt ensimmäiselle tunnille ja toiselle mennessä menin väärälle koululle.

Kun sitten viimein istuin pulpetissani, jännitti kuin ekaluokkalaista.


Mutta voi miten ihastuin nuoreen mukavaan opettajaamme, jonka nimi on Kalle. Niin ihanasti hän lausuu tätä ihmeellistä kieltä.

Jospa minäkin oppisin edes puolet niistä ässistä.

Ei onneksi tarvinnut niistä aloittaa.

Ja kolmannelle tunnille sain viimein kirjankin, ikioman aapiseni. Nyt olen kuin oikea koululainen.

Tämä on minulle jälleen yksi hyppy tuntemattomaan, samaan tapaan kuin viime keväänä työkokeilussa puutarhalla.

Toivottavasti tästä poikii vielä monta uutta hyppyä. Niin pitkään on elämä junnannut paikallaan.

 ...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Olisi mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊

8 kommenttia:

  1. Moi. Olin yksitoista vuotta töissä kansanopistolla. Siellä opin ajatuksen elinikäisestä oppimisesta. Se on hyvä ajatus. Aina voi oppia ja opiskella uutta. Mukavia kieliopintoja sinulle. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista, Kristiina. Olen iloinen, kun keksin tämän harrastuksen. Kuulostaa mukavalta tuo kansanopistolla olosi, sellaisessa paikassa minäkin olisin aikoinani eniten tahtonut opetustyöni tehdä. Nyt en enää opeta, nyt vain opian, elinikäisesti tosiaan.

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin tunteesi. Me aloitimme myös Venäjän opiskelun reilu kaksikymmentä vuotta sitten. Meillä oli silloin adoptio paperit vetämässä. Minä jännitin todella paljon. Mutta petyin myös opiskelu ei ollut sitä mitä me odotimme. Vauhti oli ihan hirmuinen ja paljon matkailuun ja semmoiseen liittyvää aineistoa. Ei sitä käytännön arjen ja kodin mitä me haimme. Onneksi apu löytyi muualta. Mutta ajat on voinut muuttua ja opiskelu materiaali. Hyviä opiskelu hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kokemusten jakamisesta, Nila. Minä valitsin lukio-opinnot, koska ajattelen, että siellä varmasti oppii. Saa nähdä, miten tiukka tahti tulee olemaan, pysynkö mukana. Kaikki me iltaopiskelijat olemme kyllä jo aika vanhoja, etten sen puoleen ole yksin siellä.
      Harmi, että teille sattui tuollainen kurssi. Omien tarpeiden pitää kohdata opetuksen kanssa, ei sitä muuten jaksa.

      Poista
  3. Nyt nostan kyllä Sinulle hattua. Ei taida venäjä olla ollenkaan sieltä helpoimmasta päästä, mutta onhan sitä tietysti muutkin oppineet. Mikset sitten sinäkin!?
    Itse aloittelin Hollannissa paikallisen kielen lisäksi myös vähän ranskan alkeita, sillä varsinkin Brysselin reissuilla ranskasta olisi ollut hyötyä. Lopulta kuitenkin hoitelin kaikki tärkeimmät, esimerkiksi pankki- ja virastoasiat niin Hollannissa kuin Belgiassakin pelkällä englannilla. Vähän kyllä nolotti/nolottaa yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatun nostosta, Leena. Minulla on nyt korkea motivaatio, joten en usko, että vaikeaa tulee olemaan. Mutta mistäpä sen tietää, mitä eteen tulee. Ei ilman motivaatiota voi, ainakaan näin vanhempana, pakottaa itseään mihinkään. Ehkä sinä et sitä löytänyt siihen ranskan opiskeluun, kun kerran ilman sitäkin pärjäsit. Ei minusta englannin käyttöä tarvitseisi nolostua ranskankielisissäkään maissa, vaikka he eivät sitä osaisikaan. On se niin kansainvälinen kieli kumminkin.

      Poista
  4. Katsoin sun Sortavalan matkan 👍 mä haluaisin käydä Moskovassa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun katsoit, tosi mukavaa, jos saat siitä inspistä. Moskova olisi varmasti hieno, samoin Pietari. Minäkin suunnittelen jotain pientä Venäjän matkaa, sinne pääsee junalla niin helposti. Ja viisumikin nyt kai helpottui.
      Tiedä vaikka siellä jossain joskus törmätään, Ulrika!

      Poista