maanantai 9. syyskuuta 2019

Mitähän ne minusta ajattelevat?

Ei sille mitään voi. Ihminen tarvitsee toisten ihmisten hyväksyntää. Yksin ei kukaan pärjää, ainakaan kovin hyvin. Siksi meidän on otettava huomioon, mitä toiset meistä ajattelevat. Mutta liika on liikaa siinäkin.

Minäkin ajattelen lähinnä vain itseäni.
Ei minun kannata toisten mielipiteitä kaikessa vahdata. Ei minun elämäni niin kiinnostava ole. Ja vaikka joskus esimerkiksi mokaamisen hetkellä olisikin, se kiinnostus ei pitkään kestä. Tutkimusten mukaan kaikki me nimittäin ajattelemme vain itseämme. Se on aivojemme perustila, ajatella ensisijaisesti omaa itseä.

Sen näkee jo siitä, että me puhummekin enemmän itsestämme kuin muista. Yhdessä ollessa on ihan opeteltava kuuntelemaan myös toista välillä, jottei olisi epäkohtelias. Ja kohtelias on oltava, muuten jää yksin.

Sosiaalinen paine ja tarve pitää meidät ruodussa. Mutta muuten voin ja saan olla sellainen kuin olen. Voin olla oma itseni, voin näyttää miltä näytän, voin tehdä mitä teen, kunhan en vahingoita muita.

Toisinaan jää kuitenkin levy päälle. Mitähän ne nyt minusta ajattelevat? Mitähän ne nyt minusta ajattelevat? Mitähän ne?

Mutta totta tosiaan, eivät ne minua paljonkaan ajattele. Eivät oikeastaan yhtään. Jokaisella on oma elämänsä. Ja oma napansa. Se on vapauttavaa muistaa.




...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊















6 kommenttia:

  1. Moi. Niinpä se taitaa olla, että oma nokka on se kaikista tärkein. Mokia tulee ja menee. Yleensä ne naurattaa aika pian, vaikka tapahtumahetkellä saattaakin ottaa päähän. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, oma nenä etunenässä, ja onneksi se on luonnollista itsekeskeisyyttä,niin että sellaisia olemme, eikä siinä ole aikaa toisia vahdata. Mokat ovat kyllä usein huomiota herättäviä, hetken onneksi vain.
      Kiitos kommentista, Kristiina. Rentoa viikonalkua!

      Poista
  2. Juu, niinhän se on, että - tavallaan tottakai - ajattelemme eniten itseämme. Minuuden läpi katselemme maailmaa. Oma sisäinen puhekin ohjaa meitä. Onneksi ikä tuo armollisuutta, eikä enää jaksa välittää, mitä muut itsestä ajattelevat. Näin suurimman osan aikaa. Hyvää viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä tosiaan tuo armollisuutta ja vähentää toisten mielipiteiden miettimistä. Ei tässä enää ole aikaa jokaista näkemystä vakavasti ottaa.
      Kiitos kommentista, Marja. Hyvää viikonalkua sinullekin!

      Poista
  3. Minä kehitin jo hyvin varhain, lapsena suorastaan, yhden menetelmän itselleni, jos rupesin esimerkiksi illalla nukkumaan mennessä liikaa miettimään omia murheita tai mokia. Kuvittelin katsovani itseäni sängyssä ensin katon rajasta, sitten yhä korkeampaa niin että ensin hävisi erikseen näkymästä se talo, missä asuin, sitten kaupunki, Suomi, Eurooppa, koko maapallo, meidän aurinkokuntamme... sitten kun olin jo kaukana ulkoavaruudessa katsomassa meidän linnunrataamme, ajattelin, että siellä se yks makaa sängyssä ja pitää itteään maailman napana... En tarkoita, ettei jokainen olisi itselleen tärkein, mutta jonkilaista suhteellisuudentajua omaan merkitykseen on tuonut tämä menetelmä, jota olen vuosikymmenet siis käyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno konsti. Antaa hyvin perspektiiviä. Tätä kokeilen itsekin ensi kerralla, kun alkaa päässä surrata.
      Kiitos esimerkistä, Anonyymi. Mukavaa viikonalkua!

      Poista