tiistai 3. syyskuuta 2019

Kun "ystävä" olikin kauppias


Ystävyysteemani jatkuu. Tämä aihe pyörii nyt päässäni siihen malliin, että löydän mediastakin koko ajan siitä uusia mielenkiintoisia juttuja. 

Kun olin eilen kirjoittanut edellisen ystäväaiheisen postaukseni, huomasin heti perään Hesarista jutun Maisasta, joka luuli saaneensa ystävän, mutta saikin sadan euron laskun ja iho-oireet. Ja heti muistin ne kolme ikävää kertaa, jolloin minut on "ystävyyden" kaavussa kaupantekoansaan houkuteltu. 


Ensimmäisen kerran törmäsin tällaiseen petkutukseen Uudellamaalla asuessa. En tuntenut siellä juuri ketään ja olin onnesta soikea, kun eräs töistä tuttavaksi tullut mukava ikäiseni nainen kutsui minut luokseen iltaa istumaan. Oli teetä ja pikkuleipiä ja sitä sun tätä höpöttelyä, oikein mukavasti, kunnes yhtäkkiä tämä nainen alkoi esitellä minulle juurikin niitä keksejä ja teetä, joita tarjolla oli. Ja pian oli pöytä täynnä sun vaikka mitä ravinnetta ja ruokaa ja taisi olla saippuaakin. Tämä mukava nainen oli kutsunut minut kylään vain siksi, että saisi minusta uuden asiakkaan. Olin ihan puulla päähän lyöty ja itkien kävelin kotiin. Olin niin kaivannut ystävän seuraa.


Toinen kerta sattui, kun olin muuttanut takaisin tänne kotiseudulle ja otin yhteyttä entisiin tuttuihin, ja eräs heistä sitten tosi innoissaan niin ikään kutsui minut kotiinsa iltaa viettämään. Vein oikein hienot mukit tuliaisiksi, olin niin onnellinen hänen tapaamisestaan. Yhdessä saunottiin ja juotiin kahvit ja höpistiin mukavia. Mutta sitten se alkoi. Yhtäkkiä pöytään ilmestyi kynttilää ja kynttilänjalkaa ja jos jonkinlaista koristetta. Että näitä tästä nyt häneltä voi ostaa, jos näin joulun alla on tarvetta lahjahankintoihin. Ostin jotain, kun oli tosiaan joulunaika ja tarvettakin oli. Mutta en mennyt toista kertaa. En kerta kaikkiaan voinut. 


Kolmas kerta oli se, kun eräs emäntäkouluaikainen koulukaveri monen vuosikymmenen takaa ihanasti yllätti minut Prismassa, että hei Eeva, mitä kuuluu onpa kiva nähdä, meidän pitää tavata, mennään joskus kahville. Ja minä että oho, tuskin muistin tuon ihmisen, mutta innostuin hänen suunnattoman ystävällisestä ystävällisyydestään ja sovin treffit. Menin sydän sykkien häntä tapaamaan ihanaan kodikkaaseen kahvilaan ja odotin innokkaasti mukavien entisaikojen muisteluita. Muta eipä kovin pitkälle menneissä päästy, kun jo oltiin tutkimassa hänen myyntiesitteitään voiteista ja ties mistä aineista ja jauheista. Sain kutsun iltajuhliinkin, jossa minulle olisi esitelty koko firman toimintaa. Hillitsin itseni ja kieltäydyin kohteliaasti, mutta olin  raivoissani. Miten olin voinut luulla, että tuo vanha tuttava tosiaan oli halunnut tavata minut ihan muuten vaan ilokseen?


Ja edelleen olen hämmästynyt. Tämä maailmanmeno on mennyt tällaiseksi. Kaikki on kaupan.





...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Olisi mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊




 

6 kommenttia:

  1. Olen ihan sanaton ! 😱😱

    Kävin usein yhden työkaverin kanssa töiden jälkeen kahvilla tai syömässä. Olen huomannu yhden toistuvan tyylin hänellä, menemiset menee aina hänen ehdoila. Ikinä ei mennä kun mä ehdotan , vain silloon kun hän ehdottaa , koska silloon hän haluaa musta vain ajanviete kahvittelijan koska hänen täytyy tappaa aikaa kun odottaa jotain : toisen kaverin kanssa leffamenoa tai vastaavaa , joten kahvittelut on jääny mun osalta hänen kanssa , menen vain silloon kun minä kysyn ja hänelle sopii .
    Kivaa viikonjatkoa 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Joskus tuntuu, että kaikki eivät ihan oikein ymmärrä, miten arvokasta ystävyys on sinällään. Joillekin sillä näyttää olevan vain hyötyarvo.
      Kiitos kommentista, Ulrika. Kivaa viikonjatkoa sinullekin.

      Poista
  2. Minäkin yritän vaalimalla vaalia jokaista ystävääni! kaikki ovat niin hirveän tärkeitä ja rakkaita ja lisään vielä - uskaltavat olla aitoja.
    Eeva, luettiin muuten sama juttu Hesarista. Minulla ei ole vastaavia myyntitapauksia, mutta kerran oli lähellä, kun ensin juotettiin viiniä ja sitten alettiin tehdä kauppoja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ovat aarteita, he eivät ole itsestäänselvyys. Näitä bisnes"ystäviä" liikkuu ympärillä nykyisin entistä enemmän, kun monilla on tiukkaa taloudesta ja pitää kaikki keinot ottaa käyttöön. Tavallaan sen ymmärrän, mutta jos itse on vailla aitoa ystävyyttä, tuollaiset tilanteet harmittavat todella. Sinulla on sattunut hyvä onni, kun ei näitä ole usein vastaan tullut.
      Kiitos kommentista, Seikku, ja mukavaa syyskuun alkua!

      Poista
  3. Ystävyys ei saisi olla kauppatavaraa. Onpas sinulla ollut kakkamaisia kokemuksia. Jotkut ystäväni harrastavat myyntikutsuja, olen niistä aikanaan kieltäytynyt ajan- ja rahanpuutteeseen vedoten. Ystävyytemme on silti jatkunut. Jotkut tuttavat ovat sen sijaan vetäneet herneen nenäänsä, kun olen kieltäytynyt kutsuista.
    Kaunista illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan, ei saisi. Mutta tarpeeseensa kai näistäkin kaupustelijoista useimmat niin toimivat. Myyntikutsut eivät ole niin räikeitä, niin selvää kaupantekoa, niissä minäkin joskus käyn. Tupperwarea enimmäkseen olen harrastanut sillä tavoin, en juuri muuta. Kaikki "ystävyys" ei ikävä kyllä ole ystävyyttä, se on niin harmillista, kun sen huomaa.
      Kiitos kommentista ja mukavaa illan jatkoa ja huomista päivää sinulle, Kirsti!

      Poista