perjantai 27. syyskuuta 2019

Kihelmöintiä vastakarvaan: Ystäväni Natalia


Lindstedt: Ystäväni Natalia. Teos 2019.
Ihmeitten aika ei ole ohi. Sain tämän kirjan kirjastosta! Noin vain.

Ilman varausta ja ilman ennakkovaroitusta nökötti Lindstedtin uusin uutuushyllyssä suoraan edessäni kuin minua odottaen. Siitä vaan heti lainaksikuittaus ja lukemaan, ilman vaivannäköä ja ilmaiseksi, yhteisillä verorahoilla kustannettuna. Kiitos Suomen kirjastolaitos ja hyvä tuuri.

Ja pitemmittä puheitta asiaan.

Lindstedtin mustalla huumorilla sävytetty ja taitavalla kielenkäytöllä kerrostettu romaani kertoo seksiriippuvuutensa vuoksi terapiassa käyvästä Nataliasta. Joka ajattelee seksiä koko ajan ja myös sitä saa, mutta ei saa haluamaansa.

Suorasukaisen ja estottoman Natalian kokemusten kautta (rivien väleistä) nousee esiin meille naisille tuttu arkinen totuus, jonka jo tiedämme, mutta emme aina silti tunnista: naisen seksuaalisuus on miesten määrittelemää ja omistamaa. Meitä ympäröivän kulttuurin perinne asettaa meille osamme ja rajamme niin itsestään selvästi, että emme sitä huomaa. Alla oleva lainaus kirjan tekstistä, joka on osa Uuno Kailaan Helvetti-nimisestä runosta, kuvaa mielestäni ytimekkäästi teeman pointin:

Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaapas veljet mitä?
Sillä ei ollutkaan sitä.

En tiedä muista, mutta minulla jo pelkkä tuo runon pätkä, vaikka pilaa onkin - tai juuri siksi - saa karvat pystyyn. Se pilkkaa ... naiseutta. Eikä Lindstedtin tarina myötäkarvaan silittele muutenkaan, päin vastoin. Ystäväni Natalia on paikoin sen verran kovaa tekstiä, että ei sitä kaikkea mielikseen lue. Mutta ei sitä voi jättää lukemattakaan. Oikeastaan tämä pitäisi kaikkien sukukypsään ikään ehtineiden naisten lukea, ja miesten lukemistoon tämä saisi kuulua sitäkin varmemmin.

Terapeutti toteaa: Natalian krooninen miehenkipeys versoi täsmälleen sieltä, mistä olin ajatellut sen itävän. Se oli lapsuuden tuskan toisintoa, yritystä houkutella esiin pelottavaa lumotaikaa, jonka Natalia uskoi olevan miessukupuolen hallussa. Siksi hän oli valmis antamaan ruumiinsa kenelle hyvänsä, joka sitä keksi häneltä pyytää.
 
Mutta onko terapeutin tulkinta oikea? Ja mitä terapeutin seinällä tekee taulu nimeltä Suukorva ? Mikä merkitys sillä on, että se on joskus ollut myös Natalian isoäidin omaisuutta? Ja miksi Natalia sanoo: Suukorva olen minä.

Minä totean jälleen, että Laura Lindstedt on suosikkikirjailijani. Niin tiheään ja monikerroksiseen verkkoon hän tämänkin romaaninsa teeman punoo -  ja silti helppolukuiseen muotoon. Haastettakin tekstissä tosin on, viittauksia ja hienoja termejä ikään kuin jokaiselle lukijalle oman tasonsa mukaan sinne tänne siroteltuina, mutta niihin ei tarinan kannalta tarvitse takertua.

Kirjasta aiemmin jaettuja kokemuksia, joista olen samaa mieltä:

"Ystäväni Natalia tuulettaa ja oikoo riemukkaasti niitä monenmoisia käsityksiä, joilla naisen seksuaalisuus ja naisen halu on ladattu." Riitta K.
"Tässä kirjassa ei oikeastaan ole seksikohtauksia tai ainakaan siinä mielessä, mitä yleensä seksikohtauksilla tarkoitetaan. Sen sijaan on paljon mainiota ilkamointia ja vastakarvaan kirjoittamista." Omppu Martin postauksensa kommentissa.
"Lindstedt keikaroi ja keimailee snobistisesti sivistystasollaan ja kielitaidollaan. Kaikki Lindstedtin käyttämät ilmaisut epäilemättä kuuluvat hänen terapeuttinsa ammattikieleen, mutta missä laajuudessa ne kuuluvat romaaniin?" Anneli Kajanto.

Tämä oli silmiä avaava lukukokemus, jota en kuitenkaan kaipaa toistamiseen enkä tätä siksi omaan kirjahyllyyni hanki. Mutta erinomaisen hyvän kimmokkeen tästä sain katsoa naisten seksuaalisuutta entistä tarkemmalla silmällä.

...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊



8 kommenttia:

  1. Ahaa, täytyypä laittaa muistiin niin kirjailija kuin kirja. Josko joskus saisi luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ronskia tekstiä. Mutta kyllä vanhakin sen kestää. Eihän se meille uutta asiaa ole 😊, vaikka ei niin tavanomaista lukemista olekaan. Kaikki eivät ole kyllä tästä innostuneet.
      Kiitos kommentista, Seikku. Leppeää syyskuun viikonloppua!

      Poista
  2. Sinulla kävi tuuri.
    Meillä tätä saa jonottaa.
    Mukavaa vikkonloppua Eeva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kävi, yllätystuuria tämä oli. Vaan onhan tuon julkaisusta aikaa jo melkein puoli vuotta.
      Kiitos kommentista, Kirsti. Leppoisaa mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Kiitos kun kerroit pääpiirteet romaanista. Tulee ehdottomasti luettavien listalle, koska tykkään Lindstenistä, vaikka hän ei lempikirjailioihin kuulukaan. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti en paljastanut liikaa niitä piirteitä 😊. Vaikka ei se näin lyhyesti olisi millään mahdollistakaan... Niin monikerroksinen tämä teos on.
      Ehkä kirjoitat tästä sitten oman kokemuksesi?
      Kiitos kommentista. Tosi mukavaa, että ehdit käydä postauksiani seuraamassa, Marja. Lämpöistä leppeää syyskuun viikonloppua!

      Poista
  4. Tämä ei ollut mikään 'helppo' teos, mutta taidokasta tekstiä kyllä. Seksi tunkee lapsuuteen myös, kuten Natalian muistot osoittivat. En nyt muista lukumäärää, mutta tämän käännösoikeudet on myyty moneen maahan. Ja se on aina upea juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, tämä on taidokasta tekstiä, ja silti ihmeellisen sujuvaa lukea. Kirjan sanoma on piilotettuna rivien väleihin, mitään ei julisteta suoraan. Jokainen lukija saa tästä varmasti omanlaisensa viestin.
      Kiitos kommentista, Riitta. Leppeää ja rentoa viikonloppua!

      Poista