maanantai 16. syyskuuta 2019

Kansalliskukkamme lehmänkieli




Ei se kyllä ensimmäisenä mieleen tullut, kun näitä helakan punaisia palleroita sunnuntain metsälenkillä näin. Vaikka kyllähän nuo lehdet kieltä muistuttavat, silloin kun ovat kauneimmillaan.



Tuli taas todistettua, että tyhmyys on viisauden alku, tai vähintään tietämisen. En nimittäin heti osannut näitä hehkuvasti luokseen kutsuvia marjoja yhteenkään tuntemaani kasviin yhdistää. Jokin muisto kaukaisuudesta vain varoitti, että niitä älä syö, joten sitten vain kuvasin ja ihmettelin. Läheltä katsoessa näin noissa puolimaatuneissa lehdissä kuitenkin sen verran tuttua muotoa, että arvasin, että kielo se on. 

Ja kun tyhmyyteni myöntäen menin myöhemmin nettiin arvailuani varmistamaan, aloin viisastua. Kielossa tosiaan on kauniin punaiset marjat eikä mustat niin kuin minä jostain syystä olin luullut. Ja senkin opin, että vaikka marjat ovat tappavan myrkyllisiä kaikille nisäkkäille, linnut voivat niitä syödä ja levittää siemeniä uusille kasvupaikoille.



Ihmeellinen on luonto myrkkyineen. Ja ihmeellinen on myös kielon nimi, joka tulee lehtien muodon pohjalta ja on ollut kansan suussa alunperin lehmänkieli, häränkieli tai koirankieli. Elias Lönnrot tämän kielen sitten kauniimmin käänsi muotoon kielo. Nerokasta.

Kielon tieteellinen nimi, Convallaria majalis, sen sijaan pohjautuu Raamatun Laulujen lauluun, jossa tyttö vertaa itseään laaksojen liljaan, joka lienee tarkoittanut madonnanliljaa (Lilium candidum), mutta Euroopassa laaksojen liljan nimi, Lilium convallium, annettiin kielolle.

Suomessa kielo ei ole rauhoitettu.
Kielo äänestettiin Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967, ja tämä arvo sille virallistettiin vuonna 1982. Ja senkin opin, kun tyhmyyttäni paikkasin, että kieloa on käytetty myrkyllisyydestään huolimatta lääkkeenä vuosisatojen ajan: sen kukista on muun muassa tehty aivastuspulveria.


...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊

4 kommenttia:

  1. Enpä tiennyt, että kieloa sanotaan muun muassa lehmänkieleksi. Kaikkea tämäkin tyhmä oppii. Eräs tuttavani kerää kielon lehtiä unilääkkeeksi. Ovat kuulema tehokkaita. Eikä hän ole mitään myrkytystä saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tiennyt ennen kuin netistä siitä luin 😁. Aika tarkka saa kielon syömisessä olla, sanovat, on se sen verran myrkyllinen. Ehkäpä tuttavasi tietää, mitä tekee.
      Hyvää viikonalkua alkua jälleen tällekin viikolle, Marja!

      Poista
  2. Viisastuin taas minäkin, kun opin kielolle muitakin nimiä.
    En kyllä uskaltaisi laittaa kielosta mitään osaa suuhuni. Viittaan tuohon Marjan kommenttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo lehmänkieli aika hauska 😁, vaan niin ovat esiäidit kieloa nimittäneet. Enkä kyllä minäkään sitä suuhuni kokeile laitta, vaikka pieni määrä tuskin muuta saa aikaan kuin pahoinvointia.
      Hyvää alkavaa viikkoa, Kirsti!

      Poista