torstai 26. syyskuuta 2019

Joka päivä ilo uus


Raikas syystuuli tuulettaa ajatukset.

Olipa ilo taas tänäkin aamuna herätä ja huomata olevansa olemassa. Kiitos.

Niin turhaan olen elämässäni murehtinut, että nyt jo viimein, kun elonpäiviä on huomattavasti enemmän takana kuin edessä, yritän muistaa omaa olemassaoloani kiittää. -  Onhan se ihme, että ylipäätään olen ja että vieläkin olen.

Silti usein nousee mieleen kuin tyhjästä huolentunne, joka sanoo, että älä siinä riehu, ei mitään syytä iloita, ala vaan valmistautua pahimpaan. Niin kuin olisi tähtiin kirjoitettu, että asiat eivät voi oikeasti olla hyvin, että tähänkin päivään on takuulla koira haudattuna. Että mieti mieti, kyllä jotain ikävää elämästäsi löydät, jos et nyt, niin tulevasta.

Metsä rauhoittaa levottoman mielen.
Ja mieli alkaa kaivella, entäpä jos  ...

Silloin lähden pitkälle kävelylle. Kävelen mitään ajattelematta, haistelen tuulia ja metsän tuoksua ja hengitän syvään.

Kotiin tultua keitän kahvit ja istun alas ja katselen ympärilleni ja huomaan, että nyt on nyt ja nyt on ilon päivä. Tänäänkin on, vaikka oli eilenkin. Ei ilo epäilyistä hätkähdä, kun ei anna sen hätkähtää.

 ...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊

4 kommenttia:

  1. Hetkessä elämisen taitoa tuossa kirjoituksessasi. Kunpa muistaisikin joka päivä kiittää ja nauttia arjen pienistä ihmeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkö se on? Kuulostaa hyvältä. Ehkä alan oppia 😊.
      Kiitos kommentista, Marja. Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  2. Jos vielä oppisi havainnoimaan ja huomaamaan niitä ihan pikku, pikku asioita ja kauneutta - sekin voisi tuottaa iloa päivään. Siis ihmettely!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin, Seikku. Onneksi ikä hidastaa vauhtia, ja ehtii näkemään tarkemmin. Kun vaan älyää sen tehdä.
      Kiitos kommentista. Mukavaa kun ehdit kommentoimaan. Hyvää viikonloppua!

      Poista