maanantai 2. syyskuuta 2019

En minäkään aina niin ystävä ole

Niin valoisaksi päivän saa kuppi teetä ja sympatiaa, mutta paljon valoisammaksi sen tekee ystävä.


Kun joku päivä sitten kirjoitti Marja blogissaan miten ystävyys voi viedä voimat, ja myös Hesarissa oli äskettäin juttua samasta aiheesta, innostuin miettimään omaa kykyäni ystävyyteen.

Ystävyyssuhteeseen ei kuulu kateus eikä juoruilu, ei kilpailu eikä pettäminen, ei piikittely eikä ilkeä vihjailu. Ystävä kuuntelee ja kuulee, ottaa osaa ja kannustaa. On kiinnostunut. Ja ennen kaikkea ystävä on turvallinen ja hyväksyvä kaveri.

Minun ongelmiani ystävyydessä ovat olleet yleensä kaksi kohtaa, joissa kompuroin. Joko puhun ja puhun tai sitten vain kuuntelen ja kuuntelen. Joko kaadan kaikki omat asiani toisen niskaan tai vaihtoehtoisesti otan vastaan toisen loputtomat jutut. Kumpikin niistä on pidemmän päälle varma tapa murentaa ystävyyttä. 

Kun ystävyys kuormittaa liikaa tai on liian yksipuolista, asiasta on hyvä sanoa suoraan, neuvoo psykologi Hesarissa.  Mutta miten sitä uskaltaa, kun se ystävä suuttuu, jos sellaisesta sanoo? 
 
Tässä ystävyydessä särmät hioutuu.
En minä ole koskaan sellaista suoraan sanonut, paitsi miehelleni, eikä minulle koskaan muut kuin mieheni sellaista sano. Mutta hänen kanssaan olemmekin virallisesti suhteemme sinetöineet, ei siitä suhteesta noin vain eri suuntiin lähdetä.

Vakiintunut parisuhde on hyvä paikka oppia olemaan ystävä. Siinä särmät pyöristyy. Mutta voisiko muissakin ystävyyssuhteissa tehdä samoin? Eikö ystävyyteen voi samalla tavalla tahtomalla sitoutua?

En ole varma, ehkä ei voi, mutta oman osuuteni voin silti tehdä. Näitä ystävyyden tunnusmerkkejä ja vaatimuksia lukiessa olen ajatellut sitäkin, että joitain asioita voi katsoa myös läpi sormien. Kun en itsekään ole virheetön, en vaadi sitä muiltakaan. Ei kenenkään tarvitse ystävyyttä varten täydellinen olla.

Ja ystävyyttä voi harjoitella niin kuin muitakin vuorovaikutustaitoja, väkisinkin niitä jokaisessa ystävyyssuhteessa harjoittelee. Myös täällä blogimaailmassa niitä voi harjoitella.

Jottei tartteisi yksin täällä maan päällä höpertää.



...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Olisi mukavaa, jos ehdit myös jonkun sanan kommenttia kirjoittaa  ... 😊




12 kommenttia:

  1. Tulipa mieleen, että ystävyys on parhaimmillaan kuin tuo kaunis kahvikuppisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno oivallus! Juuri noin voisi ystävyyttä kuvata. Ei sen enempiä sanoja, kuin tuo kuva.
      Kiitos kommentista ja mukavaa päivää sinulle, Kuvakehrääjä.

      Poista
  2. Parisuhdehan on tavallaan syvällisin ystävyyden muoto. Siinä voimme turvallisesti harjoitella tarvitsevuutta, turvallisuuden tunnetta ja itsenäisyyttä. Tuttu juttu minulle tuon vauhko kalkatus asiasta kuin asiasta ja välillä hiljaisuus. Mukavaa viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin olen tuuminut, että elämänkumppanuus kouluttaa myös ystävyyteen. Vaikka ei siitä yleensä sitä nimeä käytetä.
      Kiitos kommentista, Marja. Mukavaa viikonalkua sinullekin, aurinkoista syyskuuta!

      Poista
  3. Minä olen siinä mielessä vähän kummallinen ihminen; en ole koskaan oikein kunnolla kaivannut sydänystävää kodin ulkopuolelta joten ei ole tunnepaineitakaan. Oma lapsuudenperhe ja nykyinen ovat riittoisia sillä saralla. Työyhteisön ihmiset ovat jääneet elämääni ja sitä tunnetta r-a-k-a-s-t-a-n. Parisuhteeni on turvallinen, kokemusta on jo puolen vuosisadan verran:) Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota olen minäkin pohtinut omassa elämässäni, sillä minulla ei kovin syviä ja pysyviä pitkiä ystävyyssuhteita perhepiirin ulkopuolella ole koskaan kerennyt syntyä. Kumppanin kanssa sen sijaan ystävyys koko ajan syvenee. Siihen rinnalle kaipaan kuitenkin myös naisystäviäni, joiden kanssa toivottavasti suhteemme myös syvenee, vaikka ne eivät niin kovin pitkiä vielä olekaan.
      Kiitos kun kävit kommentoimassa, AnneliPunneli. Terveisiä karvaturille ja hyvää aurinkoista syyskuuta!

      Poista
  4. Mulle paras ystävyys on se kun molemmat voi olla myös hiljaa .
    Kivaa viikonalkua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan noin juuri. Sillä hiljaa oleminen yhdessä on vaikeaa. Hyvän ystävän kanssa sekin onnistuu luontevasti, jopa nauttien.
      Kiitos kun kävit kommentoimassa, Ulrika. Aurinkoisen kivaa syyskuun alkua ja tätä viikkoa sinulle.

      Poista
  5. Nyt Eeva tipuit kolisten jalustalta, jonne olen sinut asettanut. Mikä sen aiheutti? Sanojasi lainaten:
    "Minun ongelmiani ystävyydessä ovat olleet yleensä kaksi kohtaa, joissa kompuroin. Joko puhun ja puhun tai sitten vain kuuntelen ja kuuntelen. Joko kaadan kaikki omat asiani toisen niskaan tai vaihtoehtoisesti otan vastaan toisen loputtomat jutut." Tuntuu kuin olisit kirjoittanut minusta. Jos nuo murentavat ystävyyttä, en ole huomannut. Välillä kykenee tukemaan toista, toisinaan on taas tarvitseva. Mutta, että sinäkin .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Kirsti. Minulla on ollut aikoja, jolloin omat asiani ovat vieneet paljon energiaa myös ystäviltä, joita kohtaan olen ollut itsekäs tarpeessani. Ja joskus toisin päin. Kokemuksista onneksi viisastuu. Puheliaana ihmisenä minun on pitänyt ihan tietoisesti opetella kuuntelemaan ja sitä harjoittelen edelleen.
      Kiitos kommentista, mukavaa lämpöistä syyspäivää!

      Poista
  6. Minusta hyvän ystävän kanssa voi vaihdella vuoroja. Kun ystävällä on tarve puhua, minä kuuntelen ja jos minulla on tarve puhua, ystävä kuuntelee. Siten voimme tasoittaa toistemme elämän myrskyjä ja jakaa iloja. Jos se käy yksipuoliseksi, että on toiselle vaan yleisö, niin se vie voimat. Hyvässa ystävyydessä sitä latautuu positiivisesti puolin ja toisin. Mutta eihän nämä ole aina niin yksioikoisia asioita. Joskus ystävysssuhde joutuu tauolle ja joskus se katkeaa kokonaan. Joskus ystävyys löytyy uudelleen. Ja kaikki ystävyydet on erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä täydennys, Mari. Vuorojen pitää vaihtua. Ja iloakin olisi hyvä väliin mahtua. Ystävyydet eivät tosiaan ole samaan muottiin valettu,elämä kuljettaa.
      Kiitos kun ehdit kommentoimaan, mukavaa saada jakaa ajatuksia. Lämmintä rentoa syyskuun alkua sinulle!

      Poista