sunnuntai 18. elokuuta 2019

Tuntemattomat polut


Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kulttuurimme alkulähde ovat meidän kaksi jalkaamme?

En ole minäkään, ennen kuin aloin miettiä lempiharrastukseni syvintä ideaa. Minä nimittäin tykkään kuljettaa itseäni eteenpäin jaloillani tasaiseen tahtiin jalkaa toisen eteen siirtämällä, kävelemällä. Mieluummin minä tosin juoksisin - uskon täysin väitteeseen, että esi-isämme ovat olleet todellisia juoksukoneita - mutta nyt eivät ikääntyneet niveleni enää kovaa menoa kestä.


Kävely on yksinkertaista liikuntaa, joka on aina helposti saatavilla, mutta on se myös hyödyllistä hengen ravintoa. Kävellen pääsee uusiin maisemiin, maailmankuva avartuu ja mieli vaeltaa omissa maailmoissaan.


Mitä tutumpi reitti, sitä enemmän mielellä on tilaa vaeltaa, mutta joskus tuttuus myös turruttaa. Tuntemattomilla poluilla saa uusia virikkeitä ja voi kokea löytämisen iloa, siksi minun on välillä poikettava niille. Toisinaan minun on lähdettävä etsimään uusia reittejä laajemminkin elämääni.

Olen muutoshakuinen ihminen, nopeasti kyllästyn tuttuun juttuun. Olen lapsesta asti ollut jatkuvassa muutosliikkeessä, olen siihen tottunut. Minulle ei ole mikään ihme, että olen vaihtanut asuinmaisemaakin monta kertaa vuodessa. Nyt olen pysynyt samalla paikkakunnalla jo viisi vuotta ... vaikka mitä paikallaan pysymistä se on, kun tänäkin aikana minulla on ollut jo neljä eri kotia.


Välillä pitää ihan jarrutella, sillä uusi on myös väsyttävää. Siksi olen ajatellut yrittää edes vielä yhden vuoden pysyä tässä, missä nyt olen. Vaikka sitten tylsyyteen asti. Oikeastaan sitä vähän tavoittelenkin, sillä kun  ulkonaisesti ei tapahdu suuria, voi pään sisällä tapahtua sitä enemmän.


Muutoshakuisen on pakko keksiä mielen virikettä, jos ei ympäristö vaihdu. Ihan jännittää nähdä, mitä tästä seuraa, kun sitkeästi pysyn paikallani enkä lähde minnekään, vaikka kuinka maa jalkojen alla polttelisi.

Sitä paitsi Pohjois-Karjalan metsissä on vielä monta mutkaa katsomatta. Nämä kuvat ovat Onttolasta Kontiolahdelta, Lykynlammen ulkoilumaastosta. Siellä on polkuja niin paljon, että helposti eksyy ja löytää itsensä ties minne matkalla. Se on inspiroivaa.

...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Olisipa mukavaa, jos ehdit jonkun sana kommenttiakin kirjoittaa  ... 😊




14 kommenttia:

  1. Kävely on tosi hauskaa , mä voin kävellä vaikka kuinka pitkälle . 2 tuntia on ihan ok , äänikirjaa kun kuuntelee niin ei edes huomaa ajan kulua .
    Mä inhoon muuttamista , en ole monta kertaa muuttanu , ja ne kerrat kun muuttanu niin vannonu että viimenen kerta ! miten sä kestät kaikki pakkaamiset ja kantelut ja muuttosiivoukset ?!
    Kivaa sunnuntaita ! 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Ulrika, kävelyssä on jotain! Minä kävelen mielelläni myös tuon pari tuntia putkeen, joskus patikointiretkillä niin kauan kuin jalat kestävät.
      Samoin minäkin inhoan muuttosiivousta ja -pakkaamista ja joka kerta vannon, että ei ikinä enää. Kunnes se muuton ikävä puoli unohtuu, ja se jännittävä puoli alkaa houkuttaa.
      Kiitos kommentista ja mukavaa sunnuntaita Tukholmaan!

      Poista
  2. Hei. Voihan olla, että vuoden päästä huomaat muuttuneesi mökkihöperöksi, etkä halua lähteä mihinkään ☺. Terveisin mökkihöperö Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Kristiina ja kiitos kivasta kommentista :).
      Voisin varmasti muuttua mökkihöperöksi, jos saisin asunnoksi sellaisen mökin kuin sinulla on ... Ja tosiasiassa olenkin yrittänyt pikku hiljaa sisustella tätä nykyistä kotia kauniimmaksi, jotta viihtyisin ... sitten jo kohta mietin, että mitä turhaa, kun ehkä muutan kuitenkin taas ja joudun kalustamaan kaiken uusiksi.
      Kiitos kommentista ja mukavaa aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  3. Hurjaa ja avartavaa tuo sinun muutoshakuisuus. Minä olen kotihiiri, joka on tyytyväinen, kun saa ruumiin- ja hengenravintoa. Olen omasta mielestäni nyt muuttanut tarpeeksi monta kertaa. Pysyn jääräpäisesti ja pönöttäen tässä. Miten jaksat kaiken sen pakkaamisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjalta se kuulostaa minustakin, kun oikein laskemaan alkaa noiden muuttojen määrää ja tahtia. Mutta kun viime muutosta on pian jo vuosi kulunut, niin aika tuntuu pysähtyvän paikalleen ja samalla koko elämä. Ehkä se kuitenkin on hyvä välillä niin.
      Enkä minä sitä pakkaamista jaksakaan, joka kerta vannon, etten ikinä enää siihen ryhdy :D ... kunnes sitten taas.
      Kiitos kommentista, Marja, mukavaa aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  4. 9+15+1+1+2+2+1+5+26 Tässä mun vuodet, joita olen eri paikoissa asunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, olet näköjään sinäkin muuttoihin tottunut. Pitkä on kuitenkin sinulla jo tuo viimeinen asuinjakso, joten olet tainnut löytää mieluisen kodin. Siihen minäkin pyrin.
      Kiitos kommentista ja mukavan leppeää elokuuta sinulle!

      Poista
  5. Kävely on minun mieli liikuntalajini.
    Minulle kävi päinvastoin. Lapsena ja nuorena muutimme jatkuvasti ja toisen avioliittoni myötä vain kerran, silloin kun avioliittoa oli kestänyt vuoden. Nyt sitten 45 vuotta tässä samalla paikalla.
    Vilkasta elokuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävely on kyllä kivaa! Joskus yksin, toisinaan kaksin, tutuissa tai tuntemattomissa maisemissa...
      Olet onnekas ja varmasti myös sinnikäs, kun olet saanut itselle sopivan pysyvän kodin. Minä vielä haaveilen.
      Kiitos kun kävit kommentoimassa, Kirsti, oikein hyvää ja kaunista elokuun jatkoa sinulle!

      Poista
  6. No eipä sinulla paljon kerkiä paikat pölyyntymään. Ehkä sinä alitajunnassa etsit jotain ja sentakia olet levoton. Toivottavasti löydät etsimäsi. Pohjois -Karjalassa on minun anoppini ja siellä käymme usein. Upeat maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat olla oikeassa, Nila. Levottomat jalat ja mieli kuljettavat minua varmaankin juuri siksi, että etsin jotain, mitä en itsekään oikein tiedä. Vielä. Mutta onneksi jo pelkkä kävely uusissa maisemissa rauhoittaa. Mukava kuulla, että sinäkin näissä maisemissa olet vieraillut.
      Kiitos kommentista ja hyvää lempeää elokuun päivää!

      Poista
  7. Kyllä kävely on minunkin lajini ja välillä pistän juoksuksi. Kävelyyn ei tarvitse oikeastaan kun kunnon kengät,ei ole välineurheilua. Meillä päin luonto tarjoaa mahtavat maisemat liikkumiseen niin jotenkin saa myös hengen ravintoa siitä. Kyllä siellä pohjois karjalassakin on kauniit maisemat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin minäkin tahtoisin välillä juosta, Pihakeiju, siinä se vasta mieli tuulettuu, kun ei ehdi mitään ajatella. Vaan ei oikein nykyisin kestä body... Ehkä kuitenkin joskus vielä vähän kokeilen juoksuakin, mutta hyvät kengät on oltava siinä varsinkin, ihan niin kuin sanot.
      Maisemissa on puolensa,kyllä on meillä niitä, mutta vaihtelu tekee hyvää.
      Mukavaa että käväisit blogissa ja ehdit kommentoimaan. Oikein rentouttavia kävelyjä ja aurinkoista elokuuta sinulle!

      Poista