tiistai 6. elokuuta 2019

Kesälukemiset, osa 2: mistä syntyy karisma?


En ole tänä kesänä innostunut kaunokirjallisuudesta, mutta onneksi olen löytänyt pari mielenkiintoista ihmismieltä penkovaa tietokirjaa. Toinen oli se aivojen sukupuolta käsittelevä kirja, josta jo kirjoitin, ja toinen on tämä karisman salaisuuksia avaava teos (vuodelta 2016).

Jos kirjan nimi ei olisi Karismamyytti, tuskin olisin kiinnostunut. Mutta tuo myytti sai minut ajattelemaan, josko tässä olisi jotain karisman taakse ja ytimeen menevää tietoa. Ja onhan tässä.

Karisma ei nimittäin ole ihmeellinen ja salaperäinen persoonassa sattumalta asustava henki, joka joillakin on ja joillakin ei. Se yksinkertaisesti on vain tietynlainen taito olla toisten ihmisten seurassa, ja sitä voi jokainen oppia.

Karismaattinen ihminen erottuu joukosta, hän on ihailtu, tykätty ja arvostettu - ilman mielistelyä omana itsenään, rennosti ja fiksusti. Niinkuin vaikkapa Barack Obama, joka on minun ehdoton suosikkini, jos karismassa kilpaillaan.

Mutta mikä tosiaan saa Barack Obaman ja toiset hänen kaltaisensa säihkymään niin, että heidän edessään ihastellen huokaistaan ja syvään kumarretaan? Siitä kertoo yhdysvaltalainen Olivia Fox Cabane. Hän tietää, että jokainen voi lisätä karismaansa, kun omaksuu olemukseensa karismaattisen käytöksen keskeiset elementit. Mikä tietenkin vaatii paljon harjoittelua, mutta hän myös antaa avuksi paljon harjoituksia, joiden avulla pääsee nopeasti ideasta kiinni.

Karismaan tarvitaan kolme peruselementtiä:
1. Vallan tunnetta, jota antaa esim. auktoriteetti, raha, asema, tieto, taito, jotka tuovat valtaa vaikuttaa asioihin.
2. Lämminhenkisyyttä eli hyväntahtoisuutta: valta ilman lämminhenkisyyttä ei ole karismaattista.
3. Läsnäoloa, joka on karismaattisen vuorovaikutuksen perusta.

Valtaa voi viestiä jo pelkällä asennolla, joka kertoo itseluottamuksesta. Sitten on päästävä hyväntahtoisuuden mielentilaan. Ja sen jälkeen on kohdattava toiset ihmiset läsnäolevasti. Ihan iisiä hommaa. Seiso itsevarman suorana, hymyile (edes sisäisesti). Puhu hitaasti, jos puhut. Muista tauot. Ole tyyni. Muista katsekontakti. Kuuntele. Luo tunnelma, jossa toinen kokee itsensä merkitykselliseksi.

Karismassa voidaan erottaa myös eri tyylejä. On olemassa auktoriteetti-, visionäärinen, keskittynyt ja ystävällinen karisma, jotka korostavat kukin hieman erilaisia karisman puolia. Konkreettiseksi esimerkiksi Cabane ottaa Barack Obaman ja Bill Clintonin karismaattisuuksien vertailun. Heillä molemmilla on paljon visionääristä karismaa, mutta Obaman johtamistyyli perustuu lisäksi keskittyneeseen eli läsnäolevaan karismaan, Clinton sen sijaan johtaa lämminhenkisyyden eli ystävällisen karisman voimalla.

Jokainen voi löytää itselleen luontevimman tavan ilmaista itseään karismaattisesti. Myös tilanne ja asiayhteys vaikuttavat siihen, mikä tyyli milloinkin parhaiten sopii. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että kun itse uskoo itseensä ja asiaansa, yleensä niin tekee myös yleisö. Yleisö ottaa sen, mitä sille tarjotaan. Yksinkertaista.

Cabanen kirjassa on paljon asiaa, oikeastaan ihan mahdottoman paljon. Vähän ihmettelen, miten kirjailija on raaskinut latoa yhteen kirjaan kaiken tietonsa, mutta ehkä hän tosiaan haluaa jakaa sen kaiken näin yhdessä paketissa. Tuskin kenelläkään on tähän enää mitään lisättävää, niin valtavan tarkasti karismaa tässä teoksessa ruoditaan.

Kirja siis antaa sen, minkä nimi lupaa. Karismasta lähtee kaikki mystiikka. Kenestä tahansa voi tulla karisman mestari.

Minä en silti jaksa niin innostua, että alkaisin tosissani harjoitella, mutta uskon, että jos joku tahtoo, tästä kirjasta on takuulla apua. Harjoituksia on paljon.

Kaiken varalta harjoituksista innostuneille, tuleville poliitikoille, johtajille ja muille edeskäyville on Cabanella lopuksi muutama huomionarvoinen sana:

Karisma muuttaa muiden ihmisten suhtautumista sinuun. Etujen mukana tulee myös kääntöpuolia. Vedät puoleesi sekä kehuja että ylistystä mutta myös kateutta. Sinuun saatetaan ladata isompia odotuksia kuin muihin. Kaikista karismaattisimmat ihmiset saattavat tuntea olonsa yksinäisiksi. Näitä lieveilmiöitä  voi vähentää jakamalla kunniaa eteenpäin, ylistämällä muita ja paljastamalla haavoittuvuutensa sekä inhimillisyytensä.

Liian itsevarmaksi ja ylpeäksi ei kannata ruveta. Sellainen ei ole karismaa.

 ...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Mukavaa, jos ehdit jonkun sanasen kommenttia kirjoittaa  ... 😊


10 kommenttia:

  1. Luin joitain vuosia sitten suomalaisen kirjoittajan kirjan karismasta ja karismaattisista ihmisistä. Siinä oli noita samoja asioita kerrottuna ja esiteltynä erinäisten henkilöesimerkkien avulla. Hämmennyin enemmän ja enemmän lukemisen edetessä ja lopulta oli pakko lähettää oikein sähköpostia kirjailijalle! Kirjassa nimittäin karismaattisuutta tunnuttiin pitävän positiivisena asiana ja annettiin neuvoja, miten ihminen voi kasvattaa karismaansa - MUTTA kaikki esimerkit olivat tyyliä Martin Luther King, Marilyn Monroe, John Lennon jne. Esimerkkihenkilöistä enemmistö oli tapettu tai hän oli tehnyt itsemurhan. En tajunnut, miten sellaisen kohtalon lopulta saaneita voi pitää "hyvinä" esimerkkeinä... Enkä tajua, miten kirjailija ei ollut sitä huomannut... jotain ympäripyöreää hän asian ohi vastasi. Varmasti esimerkkihenkilöt olivat karismaattisia, mutta karismaattisuudellakin on varjopuolensa ja karismaattinen henkiö kerää paitsi ihailua, myös vihamiehiä. Itse ihailen Obamaa, mutta tiedän ihan täyspäisiä amerikkalaisia ihmisiä, jotka pitävät Obamaa pirusta seuraavana ja Clintoneita pirua pahempina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, Anonyymi. Enpä tullut ajatelleeksi, että tosiaan, monet karismaattiset henkilöt ovat todella olleet myös vihattuja ja joutuneet kokemaan todella surullisen kohtalon. Mutta niinpä Cabanen loppuvaroitus on ihan paikallaan. Myös Tommy Hellsten on joissakin kirjoissaan kirjoittanut siitä, miten menestys vetää perässään aina myös kadehtijoita, joihin on osattava ennalta varautua.
      Ja totta sanot, poliitikot jakavat mielipiteitä ja aattellisten vastustajiensa silmissä he ovat sitä suurempi uhka, mitä karismaattisempia ovat.
      Kiitos osuvasta lisävalaistuksesta aiheeseen, mukavaa elokuuta sinulle, Anonyymi!

      Poista
  2. Kiva kirja-arvostelu, antoi lisää näkökulmaa karismaan. Olen aikaisemmin ajatellut, että karismaattiset ihmisen osaavat olla tiiviisti läsnä. Opin lisää. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle kommentista ja aina niin kannustavasta palautteesta, Marja.
    Iloisiin näkemisiin! Mukavaa päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos mielenkiintoisesta kirja-arviosta, josta sai myös hyödyllisiä vinkkejä!
    Mainitsiko tämä kirjailija "pseudokarismaa"? Historiasta löytyy näitä vaikuttavia mutta vaarallisia henkilöitä, ja onpa niitä jokunen tullut elämän aikana vastaankin. :)
    Tunnelmallisia elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara, toivottavasti vinkit toimivat käytännössäkin :). Pseudokarismasta ei ollut tuolla nimellä mainintaa, mutta kuvittelisin sen olevan epäaitoa, näyteltyä karismaa ilman aitoa hyväntahtoisuutta, jonka osuutta Cabane jaksaa moneen otteeseen korostaa. Karismaattisen ihmisen pitää osata aidosti pitää ihmisistä, niin minä sen nyt käsitän.
      Kiitos kommentista, ja mukavia elokuun päiviä sinullekin!

      Poista
  5. Löysin sattumalta blogiisi. Mielenkiintoinen esittely valinta. Ihailen itsekkin Obamaa minusta hän luo jännitteitä ympärilleen. Minulle positiivisesti joillekin ehkä syystä jos toisesta päinvastaisia. Kiitos sinulle tästä esittelystä. Minulla on puutarha blogi mutta talvella kun puutarha hiljenee niin postaan käsitöistä, sisustuksesta ja leipomisesta. Tervetuloa kurkkaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, Nila, että löysit tänne, tulethan toisenkin kerran 😊.
      Kiitos kommentista, olen samaa mieltä, että karismaattiset ihmiset eivät ole kaikkien mielestä karismaattisia, vaan ovat sitä enemmän omiensa joukossa.
      Ja kiitos kutsusta, käyn mielelläni heti kurkkaamassa sinun blogiasi. Lämpöistä kesän jatkoa!

      Poista
  6. Kivasti esitelty teos.
    Minun viimeksi lukemani kirja ei myöskään ollut kaunokirjallinen, vaan ehkä samaan gentreen kuuluva Mark Mansonin, Kuinka olla piitaamatta paskaakaan.
    Kirjassa kumottiin se, että jokainen on aivan ainutkertainen, päinvastoin korostettiin sitä, että suurin osa meistä on aivan tavallisia, eikä tarvitse muuksi pyrkiä, ellei sitä oikeasti tahdo.
    Manson mm. kehotti viis veisaamaan auktoriteettin, rahan, aseman, tiedon ja taidon tuomasta vallantuneesta.
    Sensijaan hän kehotti tutkailemaan omia arvojaan.
    Jos omiksi arvoiksi osottautuu esim. lämminhenkisyys, hyväntahtoisuus, sitoutuneisuus
    ja kokonaisvaltainen läsnäolo, onni on läsna elämässä. Aina ei ole kivaa ja ellei ole, sen voi sanoa. Ei tarvitse olla väkisin positiivinen. Se ei tuo onnea.
    Saatan lukea tämän esittelemäsi kirjan mielenkiinnosta näiden kahden kirjan yhtäläisyyksiin ja eroihin.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa todella tervetulleelta näkemykseltä tuo Mansonin viisaus. Otan kirjan heti hakulistalleni. Toivottavasti löydän sen pian. Sopii hyvin jatkolukemiseksi tälle karismakirjalle.
      Kiitos kommentista ja hyvästä lukuvinkistä, Kirsti. Lämpöistä ja lempeää elokuuta!

      Poista