torstai 15. elokuuta 2019

Kaikki ei aina mene ihan nappiin

Joensuu.
Me perfektionismiin taipuvaiset ihmiset tiedämme, miten vaikeaa on saada asioita täydellisesti onnistumaan. Siihen tarvitaan valtavasti aikaa, työtä ja keskittymistä. Ja vaikka tulos tyydytystä tuottaisikin, pitemmän päälle jatkuva yksityiskohtien viilaaminen vie elämästä ilon.

Ja iloa elämässä pitää olla. Varsinkin näin viimemetreillä. Ja paljon.

Siksi olen miettinyt mitkä tekijät ovat minut tuon inhottavan perfektionismin valtaan johtaneet. Miksi ihmeessä olen käyttänyt niin paljon aikaa turhuuteen?

Taustalla on varmasti luontainen taipumus ja heikko itsetunto, mutta ehkä myös vääränlaiset opit. Tarkat säännöt, tottelevaisuuden korostaminen ja oikeaoppisuus. Emäntäkoulu vuonna 1977?

Sitä ennen en nimittäin ollut opiskellut mitään sellaista, missä olisin saanut tarkkoja ohjeita oikeanlaisen pullapitkon tai vispipuuron tekoon, vessan pesuun ja mattojen imurointiin - enkä onnistuneesta suorituksestani niin selkeää palkintoa, eli opettajien hyväksyntää, kuin emäntäkoulussa sain.

Rakas mummopyöräni, sillä huristellessa pää tuulettuu.

Tarkat ohjeet yhdistyneinä luontaiseen tarkkuuteen ja huolehtivaisuuteen olivat hyvä pohja perfektionismin rehottaa. Emäntäkoulun jälkeen pyrin tekemään kaiken kunnolla monta vuosikymmentä. Kunnes keski-iän jälkeen heräsin ja lopetin turhan siivoamisen, pullien paistelun ja tentteihin pänttäämisen.

Mitä enemmän olen nyt käyttänyt aikaa ympärilleni katseluun, sitä enemmän olen pystynyt luopumaan myös kaikista sinnikkäimmin mukana kulkeneesta oikeassa olemisen tarpeestani. En kokonaan, mutta siihen suuntaan.

Mutt nyt sitten tämä perfektionistimörkö takertuu tähän kirjoittamiseen, kun ei enää muuta voi.  

Onko tuo postaus muka valmis? Tuossa on ilmiselvä pilkkuvirhe. Miten noin hullun virkkeen kirjoitit? Onpa tönkköä tekstiä.

Kirkontorni pilviä hipoo.

Usein löydän itseni lukemasta tekstejäni suurennuslasi kädessä. Lisään pilkkuja ja poistan pilkkuja, korjaan virheitä ja vaihdan sanoja. Ja kuitenkin haluaisin pitää tämän rentona harrastuksena.

Olen pähkäillyt, että mitä minä nyt tämän kanssa teeen. Että eihän tästä mitään tule, jos tämä on liikaa aikaa vievää puurtamista.

Sitten keksin. Minähän voisin alkaa hyödyntää tätä hulluuttani myös sen vähentämisessä. Voin ihan hyvin ottaa mahdollisimman täydellisesti tämän kirjoittamisen rennosti ottamisen ja jättää virheet paikalleen. ... Ja sitten voin myös täydellisesti antaa itselleni luvan olla sellainen kuin olen, tarkka. Ei minun tarvitse olla täydellinen, saan minä olla vähän perfektionistikin. Jos siitä tulee hyvä mieli.

JA huomaathan, etä tämä teksti ei ole virheetön. Olen edsitynyt.



...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Olisipa kiva, jos ehdit jonkun sanan kommenttiakin kirjoittaa  ... 😊

20 kommenttia:

  1. Sun pitäis lukea Beth Kemptonin Wabi sabi, josta taannoin bloggasin. Siinä kirjassa on ikioma luku täydellisyyden tavoittelijoille, ja hän sanoo, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan - koska elämässä / maailmassa kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Lohduttava ajatus minusta oli katsoa omia mokia / epätäydellisyyksiä 'armon linssin' läpi. Opettele hellittämään hiukan, mukavaa päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Riitta. Ei tosiaan täydellisyyttä ole, ellei ajatella suurta kokonaisuutta eli elämää itsessään ja koko maailmankaikkeutta, jotka nekin ovat täynnä kaaosta ja epäjärjestelmällisyyttä ja sattumaa. Hellittämään olen alkanut, sitä opettelen tämänkin kirjoittelun kautta.
      Ihanaa aurinkoista päivää sinulle, kiva kun poikkesit!

      Poista
  2. Mä olen muuttanu rutiineitani , jos pyykki/siivouspäivänä joku soittaa ja kysyy lähdenkö leffaan/ulos syömään niin lähden , jätän siivoukset ja pyykit vaikka seuraavan kerran kerkeen ne tehdä viikon päästä . Ja SILTI asunto siisti ja puhtaita vaatteita kaapit täynnä 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan justiin noin, Ulrika, noin se näkyy totuus tästä kaikesta turhaan täydelliseen elämään ja tekemiseen pyrkimisestä: vähemälläkin pääsee - ja yhtä hyviin lopputuloksiin. Minä olen ratkaissut siivouksen niin, että siivoan vain silloin, kun todella saan siihen itseni innostumaan, niin kauan siirrän ja siirrän. Jostain se into aina joskus ihmeesti löytyy.
      Kiitos kun poikkesit ja annoit minulle rohkaisua valitsemallani tiellä. Ihanan aurinkoista päivänjatkoa!

      Poista
  3. Jokainen saa olla mitä haluaa. Työyhteisön kannaltakin on hyvä, että on erilaisia ihmisiä. Älä nyt perfektionistisesti yritä päästä perfektionismista. Mukavaa torstaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisun ja varoituksen sanoista, Marja. Olla niin kuin haluaa, on minulle vielä haaste, mutta sitä kohti olen menossa. Sen kun oppii, oppii myös antamaan toisten olla, ja elämä muuttuu siltäkin osin mukavammaksi.
      Mukavan leppoista torstaita sinnekin päin!

      Poista
  4. Moikka. Sun tekstejä on kiva lukea. Olen lukenut ne kaikki, jotkut kerran jotkut useammin. Kuulitko? Anna mennä vaan ☺ Olet aivan turhaan itsellesi niin ankara. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kiitos, Kristiina, kiitos kiitos. Iso kiitos ja halaus päälle. Enpä parempaa kannustusta tähän haasteeseeni olisi voinut enää saada. Tuon "anna mennä vaan" - lausahduksen pistän ihan muistiin :D. Se pitää suunnassa.
      Mukavaa, leppeää elokuun aikaa sinulle!

      Poista
  5. Olipa monessa kohtaa ihan kuin olisin itse kirjoittanut! Onkohan se meille hieman varttuneemmille ominaista tuo kiltin, suorittavan tytön syndrooma? Koskaan ei oikein oltu tyytyväisiä vaikka hyvin olisi suoriuduttukin. Myös minä opin relaamaan keski-ikää lähestyessäni ja nykyään elän leppoistaen. Blogin suhteen noudatan Hitaan bloggaajan manifestia (löytyy blogistani) ja vaikka muita paineita en enää blogista ota, niin tuo pilkunviilaus näyttää pysyvän - teksti luetaan moneen kertaan ja tarkistetaan ennen julkaisua. Ja aina niitä virheitä sittenkin jää ;)
    Aurinkoista ja lämmittävää elokuuta sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon Lady, onpa helpottavaa kuulla saavansa kohtaloseuraa. Kiltti tyttö olin minäkin ja aina yritin parhaani, joten aikaa menee ennenkuin kuin oppii uusille tavoille. Hauska tietää, että sinäkin viilaat pilkkuja ��, on se sellaista puuhaa,että huh.
    Kiitos kommentista, mukavaa että ehdit blogivierailulle. Ihanan lämpöistä elokuun aikaa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heti perään huomasin, että kännykkä veti yhteen tuon ennen kuin.... Sinne jäi :D

      Poista
    2. Kännykän automaattikirjoitus on niin hanurista - ja kun sitä ei edes saa pois; on tullut kirjoiteltua vaikka mitä;)

      Poista
  7. Minä olen ollut kirjoituksissa ja elämässä melkoinen pilkunviilaaja. Edelleen haluan elämässä tehdä jonkinlaisessa järjestyksessä asioita mutta helpotan niitä tietyllä asioilla. Esimerkiksi olen vähentänyt tavaroita ympäriltäni kotona. Tarkoituksena on vähentää kokonaisvaltaisesti esineitä, vaatteita, valokuvia ja kaikenlaista vastaavaa tavaraa. Näin saan mielestäni enemmän vapaata aikaa kun ei ole turhien asioiden, kaappien ja vastaavien järjestelyä. Se että tekeekö ne jossain tietyssä järjestyksessä tai päivässä on vielä huomista. Kiva kirjoitus sinulta jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten lohduttavaa tietää, että sinäkin, Nila. Jotenkin minä olen aina ollut niin nolona tästä luonteenpiirteestäni, että olen kuvitellut olevani sen kanssa harvinaisuus... Mutta meitä taitaa olla monia, niin kuin näistä muistakin kommenteista on käynyt ilmi. Kiitos tuosta esimerkistä, miten olet keksinyt vähentää perfektionismin paineita arjessa. Kotitöihin nyt ainakaan en minäkään halua liikaa aikaa käyttää, kun on niin paljon muutakin tekemistä ja kivempaa.
      Kiitos että käväisit kommentoimassa, oikein hyvää ja kaunista elokuun viikonloppua sinulle!

      Poista
  8. Täydellisyyden tavoittelija täälläkin. : )
    Mutta sillä varauksella, että nykyään pyrin täydellisyyteen vain itselleni todella tärkeissä asioissa ja muuten yritän ottaa rennommin.
    Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinäkin Kuvakehrääjä 😊. Miten se lohduttaakaan, kun kuulee, että totta tosiaan meitä perfektionismin taitajia on muitakin. Luulen, että aika harva sitä ominaisuuttaan silti myöntää. Tuo on järkevää perfektionismin käyttöä, että vain itselle tärkeissä asioissa siihen ryhtyy. Siitä voi olla se etu, että silloin myös kehittyy tärkeän asian hallinnassa.
      Kiitos kun ehdit käydä blogivieraana ja jakaa ajatuksia, oikein hyvää lempeää aurinkoista elokuun viikonloppua sinulle!

      Poista
  9. Syytän ehdottomasti eniten tuota emäntäkoulua.
    Oli vähällä, ettei vaatelias Naiskotiteollisuuskoulun kotitalousopettaja tehnyt minusta pilkun viilaajaa. Hän seisoi tunnit olkani takana huutamassa: "Valve! Nyt ei olla missään työmaaruokalassa!" 😅
    Siinä sitä oppi leikkaamaan säännöllisiä kuutioita ja suikaleita. Vähällä piti, ettei millimetripolitiikka hypännyt kaikkiin muihinkin elämän osa-alueihin.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, ihan just, emäntäkoulu, Kirsti 😁. Säännölliset, 10x10 mm:n porkkanakuutiot olivat joskus maailman tärkein asia, mikä toisaalta antoi turvaa, kun sitten leikkasi ne porkkanat niin kuin oli käsketty. Ehkä perfektionismin taustalla onkin myös turvallisuushakuisuus. Mutta Oi niitä aikoja! Ja aika aikaa kutakin.
      Kiitos kokemuksen jakamisesta, Kirsti, se tuli yllätyksenä mutta tarpeeseen 😊. Oikein hyvää ja lämpöistä elokuun viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Ai että, kuinka osuvasti kirjoitettu. Hyvinkin on tuttuja kohtia, mutta mulle se on vuosia auennut horoskooppijuttuna. Aina on syytetty horoskooppiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Titta, hauskasta kommentista. En tiennytkään, että horoskooppi voisi aiheuttaa perfektionismia. Mutta onhan se mahdollista niinkin, jos kerran on totta että tähdet määräävät kohtalon 😁. Mitä en itse ota todesta. Toisaalta yksinkertaista olisi se uskoa, niin ei tarvitsisi luonnettaan ja tapojaan harmitella, eläisi vaan uskossa, että niin on kuin on määrätty.
      Mielenkiintoinen näkökulma asiaan on tämäkin horoskoopin vaikutus. Kiitos että poikkesit blogiin ja toit sen mukaan keskusteluun. Oikein aurinkoista leppeää ja mukavaa elokuun viikonloppua sinulle!

      Poista