keskiviikko 28. elokuuta 2019

Helsinki kolmessa päivässä ja reissun saldo

Näkymä Oodin terassiparvekkeelta.
Viikon mittaisen reppureissuni viimeinen pysähdys oli Helsinki, jossa seikkailin kolme aurinkoista päivää ystäväni A:n seurassa. Saavuin kaupunkiin Turusta Väinö Paunun ExpressBussilla puolen päivän aikaan lauantaina ja hämmästykseni oli suuri, kun matka päättyi maan alle Kamppiin. Hetken olin päästäni pyörällä, mutta onneksi on opastekylttejä, joita seuraamalla pääsin ylös kauppakeskuksen tiloihin ja siellä törmäsin suoraan ystävääni, joka jo harhaili yläkerrassa minua etsimässä.

Tavallisen bussin kyyti ei ollut minusta yhtä pehmeää kuin OnniBussissa.
Moottoritietä mentiin koko matka.
Kampin bussiterminaali on hurja näky ensikertalaiselle.
Liukuportailla pääsee ylös maan päälle.
Kampin kauppakeskus on täynnä vilinää.

Ensimmäisenä menimme lounaalle kotoisaan Leonardo Bar & Ristoranteen City Centeriin.

Kävleymatka sinne oli ainoa kerta tällä Helsingin matkalla, jolloin jouduin hetkeksi mukaan levottomaan hälinään. Mutta vaikka aivan keskustassa sijaitseekin, tuo pieni italialainen ravintola on itse kodikas ja rauhallinen, niin että viihdyimme siellä pitkään ja suunnittelimme samalla loppupäivän ohjelmaa.

Oodi. Töölönlahti. Linnunlaulu. Nämä otimme kohteiksi matkalla Länsi-Pasilaan. Meillähän oli aikaa ja aurinko paistoi taivaan täydeltä. Ei kiirettä minnekään.



Oodi on outo perinteiseen kirjastokulttuuriin tottuneelle.

Ystäväni kokeilee tässä, miltä tuntuu kävellä kirjastossa mäkeä ylös ei minnekään.

Kirjaston terassi sopii hyvin selfieiden ja auringonottoon.

Oodia paremmin minä viihdyn pusikoissa. Tässä otan kuvaa Töölönlahdesta.

Tässä se kuva, joka onnistui.
Sinisen Huvilan Kahvila on Töölönlahden rannalla korkealla mäellä. 
Aurinkoisena päivänä ulkoilmakahvila on mukava paikka istuskella.

Minä tsuumaan taas.
Töölönlahti Linnunlaulun mäeltä nähtynä.

Sinisen Huvilan WC sijaitsee jännässä paikassa pihan toisella reunalla, isossa vanhassa rakennuksessa.

Oodi ei herättänyt minussa positiivisia tuntemuksia, mutta ehkä minä joskus vielä ymmärrän sen arvon. Ala-aula varsinkin oli suorastaan ulostyöntävän kolkko tylsine ravintoloineen, yläkerrassa oli sitten valoa ja avaruutta mutta eipä juuri muuta... ja joo, kirjoja oli.

Töölönlahti ja Linnunlaulu ovat sen sijaan minun mieleeni. Ja myönteisesti yllätyin myös Länsi-Pasilassa Keskuspuiston läheisyydestä. Tuo puisto alkaa Töölönlahdelta ja päättyy Haltialaan ja Vantaanjoelle, Helsingin pohjoisrajalle. Se on peräti kymmenen kilometriä pitkä ja ihan oikeaa luontoa, minulle uusi Helsinki-kokemus ja ihmetyksen aihe.
 
Keskuspuiston hevoset.

Sunnuntaina puikkelehdimme keskustan ruuhkaa vältellen Kuusipuiston ja Pikku Huopalahden kautta Tamminiemeen, jossa tutustuimme presidentti Urho Kekkosen museoon ja osallistuimme mielenkiintoiseen kirjailijatapaamiseen. Oli erityisen jännittävää, kun seurassamme istui myös Kekkosten Taneli-pojan tytär Tea, joka kertoi tarinoita omista lapsuusajan kokemuksistaan isovanhempiensa luona.

Museon jälkeen kävelimme Seurasaaren ympäri, sehän on aivan Tamminiemen vieressä, ja lopuksi kävimme päiväkahvilla erikoisessa Villa Angelicassa Tamminiementiellä. 

Tilkan asuinalueella Pikku Huopalahdella on asukkailla oma pienpuutarha-alue.
Asukkaiden viljelyksiä kerrostaloalueella Tilkassa.

Pikku Huopalahti, jonka rannoilla kävellessä raikas merituuli mukavasti viilentää auringon paahdetta.
Urho Kekkosen museo Tamminiemi on Tamminiemessä meren äärellä, Seurasaarentie 15.
Ystäväni A. esittelee museokorttiaan, joka keltaisena juuri ja juuri erottuu kuvassa.

Kirjailija Anne Mattsson on kirjoittanut elämäkerran Sylvi Kekkosesta.

Urkin tv ja tv-tuoli.
Urkin ja Sylvin yhteinen kylpyhuone.
Edellä olevista vähäisistä museokuvista voi päätellä, että minua eivät Kekkosten sisustusratkaisut innostaneet. Sinänsä 1970-luvun tyyli ei ole mielestäni kauhistus, mutta asunnon paljaat pinnat yhdistyneinä tummiin väreihin eivät luo minun makuni mukaista kodintuntua. Iloisin ja mielenkiintoisin huone minusta oli kylpyhuone, josta on tuo kuva yllä. Alla oleva viimeinen kuva on puolestaan jännä näkymä keittiön oven ikkunasta, vaikka ei todellisuudessa niin erikoinen sekään.

Näkymä Kekkosen keittiön ovi-ikkunasta takapihalle, jossa on hieman tylsä kahvila.
Parasta Kekkosen museossa oli se, että saimme kuulla kirjailijan tarinaa Kekkosen pariskunnasta, etenkin Sylvin elämästä. Siinä kului aikaa tunnin verran ja sen jälkeen lähdimme Seurasaareen.

Seurasaaren kalliolla.
Aurinko häikäisi ilman aurinkolaseja, ja sen mukainen on ilmeeni. 

Seurasaaren jälkeen suunnistimme kahville omalaatuiseen Villa Angelicaan. Talo on romantiikkaa pullollaan ja pöydät notkuvat herkkuja, mutta itse talon emäntä ei ollut asiakkaista mielissään. Emme kuitenkaan pelästyneet tylyä vastaanottoa, vaan ostimme borssikeittoa ja kahvia ja istuimme kaikessa rauhassa eräässä talon monista ihanista kamareista niitä nauttimassa.




Villa Angelicassa annos pitää maksaa etukäteen, siitä kertoo lappu keskellä herkkupöytää.
Hetken kuvittelin olevani talon valtiatar. 
Sunnuntaipäivä meni aurinkoisissa tunnelmissa, ja kotiin ystäväni luokse ajoimme Seurasaaresta bussilla ja ratikalla jalkoja säästääksemme. Kävimme Alepassa ostamassa ruokaa ja niin ilta sujui kotoisasti kermaisen lohen ja viinin kera.

Maanantaina ystäväni jäi omiin töihinsä ja minä lähdin viimeiselle Helsinki-seikkailulle yksin. Tällä kertaa kuljin keskustaan Itä-Pasilan, Alppipuiston, Linnanmäen ja Eläintarhanlahden kautta.

Uutta Pasilaa.
Pasilaa rakennetaan postmodernisti.

Karjalankatu on vanhanaikainen.
Linnanmäen portti on kaunis.
Tämä pubi löytyy Kolmannelta linjalta.
Eläintarhanlahdella soudettiin.
Vuodesta 1839 yhtäjaksoisesti tämän vuoden tammikuulle toiminut ravintola Kaisaniemi on nyt tyhjillään.

Helsingin rautatieaseman takapiha.
Asemalle päästyäni etsin sieltä hyvää ruokapaikkaa ja vaikka tiesin, että Elielin ravintolaa ei enää ole, menin kuitenkin varmistamaan, josko sitten voisin mennä Burger Kingiin. En voinut.

Historiallisen arvokkaan Eliel-ravintolan tilalla on nyt Burger King, ja tältä se näyttää. Huh.
En halunnut lähteä keskustan kiireeseen, mutta tiesin, että aseman Kauppakujalta voisi löytyä jotain. Ja niin löytyikin. En muista tällaista aiemmin siellä nähneeni, mutta tämä oli todella hyvä ja viihtyisä, hollantilaishenkinen olut ja viinihuone Ooster, jossa söin vuohenjuustosalaatin hintaan 12,50 euroa.


Kauppakujalle kannatti poiketa.
Halpa ja herkullinen vuohenjuustosalaatti riitti hyvin lounaaksi.

Oosterissa oli rauhallista ja viileää kirjoittaa matkapäiväkirjaa.
Ooster on tosi kiva paikka, joka näytti näin päiväsaikaan olevan vanhemman rouvasväen suosiossa.  En ollut lainkaan vanhimmasta päästä ja ajattelin ottaa mallia näistä helsinkiläisladyista, jotka siemailivat oluitaan ja viinejään keskellä kirkasta päivää. Tällä kertaa jätin kuitenkin päiväskumpat väliin ja lähdin vielä vähän katselemaan.

Tarkoitus ei ollut mitään ostaa, mutta Kotirouvan ikkuna veti minut väkisin sisään.

Kotirouva muuttaa syyskuun aikana Simonkatu 9:ään, mutta ei sinne niin pitkä matka tule, ettei voisi ohimennen poiketa.

Ostin kaksi helppoa kotikolttua, mutta esittelen ne sitten seuraavassa postauksessa. Tähän postaukseen tuli jo niin paljon kuvia, ettei näitä pian jaksa itsekään katsella. Ja silti loppuun vielä pari kuvaa ennen junan lähtöä.

Sokoksen Coffee Housessa kävin päiväkahvilla.

Korkealta kahvilan ikkunasta oli hauska katsella kaupungin menoa.

Lähdin Joensuuhun iltapäivällä vähän yli neljän Pendolinolla ja olin perillä yhdeksältä. Reilun neljän ja puolen tunnin matkan aikana ehdin summata reppureissuni saldoa. Matkoihin ja yöpymisiin meni yhteensä noin 300 euroa ja museoihin muutama kymppi. Ruokiin tietysti kului aika paljon, ehkä 120 euroa, mutta olisinhan muutenkin syönyt, joten niistä en lukua pitänyt. Matkan edullisuuteen vaikutti paljon se, että loppuviikon yöpaikat Turussa ja Helsingissä olin tuttujen luona ilmaiseksi.

Onnistuin pysymään aikatauluissa enkä stressanut lainkaan. Paljon kävelin, mutta lepäsin myös. Parasta oli saada kulkea yksin omaan tahtiin ja oman mielen mukaan miten vaan. Viikko tuntui kuukaudelta, niin suurta vaihtelua arkeeni se antoi. Nyt on hyvä alkaa pakertaa uusien syksyjuttujen parissa.

Näkemisiin VR ja kiitos kyydistä.

...

Tällaista menoa tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Toivottavasti ehdit jonkun sanan myös kommenttia kirjoittaa  ... 😊


8 kommenttia:

  1. Tollai minäkin sitte halun istua eläkkeellä ravintolassa keskellä päivää ja juoda viiniä 🤣

    Sanon taas kerran että suomi on kallis maa. Meidän 5 päivän Rigareissu maksoi 270 euroa , sisältyi lento, 4 tähden hotelli , sisäänpääsy spa osastolle joka päivä ja aamiainen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuin minäkin tuohon helsinkiläisladyjen elämisenmalliin, mutta totta puhuen ensin vähän hämmästyinkin, että ovatpa rohkeita hienoja rouvia.
      Ja kyllä tosiaan, kallista täällä on, vaikka minä tosin valitsin halvimmat vaihtoehdot kaikesta muusta paitsi ruoasta, jonka söin aina ravintoloissa. Mutta mielenkiintoista on kotimaata joskus kiertää.
      Kiitos kommentista, Ulrika. Hyvää ja leppeää päivänjatkoa!

      Poista
  2. Kiitos Helsingin esittelystä, en ole koskaan jaksanut tutustua siihen kunnolla. Kokonaisuudessaan reppureissusi oli hyvin informatiivinen, ja tunnelmat välittyivät hyvin.Tervetuloa kotiin, reissunainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Marja. Mukavaa, että olet seurannut matkaani. Paljon jäi vielä näkemättä, ja mieli jo suunnittelee samaa kierrosta joskus uusiksi. Reppu selässä on helppo liikkua nopeasti.
      Aurinkoista ja leppeää elokuun päivää sinulle!

      Poista
  3. Hauska katsoa Helsinkiä sinun silmin. Paljon ehdit nähdä. Asuin vuosia Kalliossa lähellä Linnunlaulua ja lenkkireittini kulki Töölönlahden ympäri. Harmi kun et pitänyt Oodista. Sehän valittiin juuri maailman parhaaksi yleiseksi kirjastoksi. Paljon on kotimaassa nähtävää, vaan ei kovin halpaa tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Riitta. Minulle tuo Linnunlaulu oli uusi kokemus, vaikka Töölönlahdella olen joskus aiemminkin astellut. Paljon on kokemista noin isossa kaupungissa, kiva siellä on maalaisen ihmetellä.
      Oodin ihanuus ei minulle tosiaan vielä auennut. Se on suunnattoman tylsä ympäristö, jossa on hirveästi hukkatilaa. Mutta kyllähän se ihmisiä yhteen kokoaa ihan eri tavalla kuin perinteiset ahtaat ja sokkeloiset kirjastot.
      Toivotaan, että se tekee tehtävänsä.
      Aurinkoisen mukavaa illanjatkoa ja loppukuuta sinne etelään!

      Poista
  4. Olipa hauska postaus! Oli kiva lukea Helsingin reissustasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuin kiva kuulla, Kuvakehrääjä, että hauskaksikin tämän postauksen voi kokea. Paljon kuvia mahdutin mukaan ja ajattelin, ettei tätä helposti jaksa lukija loppuun asti katsoa. En vain raaskinut yhtään niistä ottaa enää pois.

      Kiitos kun kävit kommentoimassa, mukavaa syyskuun alkua!

      Poista