sunnuntai 4. elokuuta 2019

Ei aina tarvitse hymyillä, mutta ...

Aurinkoinen kesäpäivä luo aidon hymyn.

Hymy pelastaa päivän! Hymy on kuin auringonsäde, joka kesäisenä hellepäivänä kiitää sinisillä järvenlaineilla hopeisina hippuina ja saa koko maailman loistamaan. 
 
Hymyilevä ihminen on hyväntuulinen ja siksi vaaraton, helppo lähestyttävä. Kiva tyyppi.

Hymyllä voi myös piilottaa vanhuuden ryppyjä. En tosin ole varma, kuinka hyvin siinä itse onnistun. Totinen perusilmeeni pyrkii heti pintaan, jos unohdan tietoisesti sen hymyllä poistaa. Lapsuuden valokuvissa en hymyile koskaan. Totisuus oli pitkään kiinteä osa ilmettäni.

Kun joskus sitten ymmärsin, että hymyllä on vaikutusta paitsi omaan myös toisten ihmisten mielialaan, opettelin hymyilemään. Todella opettelin. Oikein peilin edessä. Oikein niin kuin kunnolla, leveästi ja silmillä asti.

Nyt olen alkanut miettiä, olenko mennyt liian pitkälle.

Ehkä hymyilen jo liikaa.


Olen alkanut tarkkailla itseäni, etten olisi hymyilyni kanssa kuin sirkuspelle suu korvissa kaiken aikaa. Ei kai sitä nyt sentään pidä koko ajan niin hymyillä, että naama loistaa kuin se muinainen Hangon keksi. Ei ainakaan Suomessa.

Tähän ristiriitaan on onneksi ratkaisu, jonka löysin sattumalta kirjasta, joka kertoo karismasta (siitä tulee myöhemmin juttua enemmänkin).

Hymyillä voi ilman hymyäkin.

Hymy voi näkyä ikään kuin huomaamatta, silmissä, olemuksessa, asenteessa, kun se tapahtuu pään sisällä ajatuksissa. Sillä tavalla vaan, että kuvittelee hymyilevänsä. Pelkkä kuvittelu jo saa aikaan saman kuin näkyvä hymy, mutta kukaan ei kiinnitä siihen niin huomiota. Sitä vain viestii ystävällisyyttä.

Tuota temppua aion kokeilla. Mutta ei minun oikeasti tarvitse hymyillä millään tavalla, jos tunne on täysin toinen. Aitous on paljon tärkeämpää. Sen olen kuitenkin iän myötä oppinut, että mitään etua en siitä saa, jos pahantuulisuuteni tai murheeni kaikkialle levitän.

Oletko sinä kokeillut samaa? Onko mitään mieltä hymyillä, vaikka ei siltä tuntuisi?

...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Kiva olisi, jos ehdit jonkun sanasen ajatuksiakin jakaa  ... 😊



4 kommenttia:

  1. Laitoit sitten taas hyvänmielenpostauksen. Kiitos.
    Jospa sitten alkaisi kokeilla tuota itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tuli hyvänmielen postaus 😁.? Kiva kun tykkäsit, Kirsti. Minulle tämä on kyllä toisinaan vakava asia.
      Mutta jos edes hymyä mieleen, jos ei huuleen asti aina jaksa.
      Mukavaa päivää sinulle, kiitos kun käväisit!

      Poista
  2. Mielenkiintoisia näkökulmia hymyyn. Minä en hymyile, jos silmät eivät halua hymyillä. Mieleni on askarrellut usein meidän kissoissa, ja olen heltäkin välillä hymyn löytänyt.Mukavaa viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä sen sanoit! Jos silmät eivät halua hymyillä, on suun hymy teennäinen. En ole nähnyt kissoilla koskaan mitään ilmeitä, kun ei minulla ole niihin riittävän paljon kontakteja. Mutta uskon tuon,mitä sanot teidän kissoista.
      Kiitos kommentista, Marja, hyvää viikonalkua sinullekin.

      Poista