tiistai 23. heinäkuuta 2019

Yllätyksiä Savonmualla

Runnin peltojen kukkaistuoksu on huumaava.

Savolaiset ovat omalaatuisen humoristinen heimo. He ovat tarinoihin piilotetun iloittelun ja itseironian mestareita ja - tätä on Karjalan laulumailla asuvan vaikea uskoa -  myös innokkaita laulajia. Tämän sain yllättäen huomata, kun viikonlopulla miehen kanssa huristettiin viisisataa kilometriä pitkin savolaista kesää.

Kulkuvälineenä meillä oli oma auto, joten aikataulujen ja vaihtojen miettimisiltä vältyttiin ja aikaa säästyi. Kahteen pekkaan eivät myöskään kulut nousseet kohtuuttomuuksiin: bensaan meni 60 euroa ja yhteen yöpymiseen 148 euroa, yhteensä. 

(Linja-autolla olisi vielä perjantaina päässyt - jos muutaman kilometrin olisi välillä kävellyt - mutta la-su eivät bussit kulje syrjäkylille. Aikataulujen vuoksi olisi pitänyt varata myös useampi päivä aikaa, ja matkahuollon taksojen mukaan hintakin olisi ollut kolminkertainen.) 

Mies seisoo tässä kuin sillanvartija jännittävästi tutisevalla vanhalla riippusillalla, joka kulkee Kiurujoen yli Runnilla.
Vuorokauden kestänyt pikakierros Siilinjärven, Iisalmen, Sonkajärven ja Rautavaaran kylillä tarjosi paitsi upeita maisemia myös yllätyksellisiä musiikkielämyksiä. Matkaan kuului kaksi kansanomaista musiikkifestaria, joista Siilinjärven Siilifolk (15.-20.7.) on perinteinen Itä-Suomen suurin kansantaidetapahtuma kansanmusiikin ja folk-popin ystäville, ja Jyrkkä soi (20.7.) on vähitellen sekin paikkansa vakiinnuttamassa eksoottisena pienen kylän musiikkitapahtumana.

Lisänä reissussa oli yksi tavanomaisesta hupiajelusta poikkeava motiivi, sillä mieheni, joka esiintyy nimellä Kelja, musisoi omat soolokeikkansa molemmilla festareilla.

Siilifolk-teltta oli melko tylsä sisustukseltaan ... mutta ohjelma sitäkin värikkäämpi.
Siilifolkissa kuultiin taitavia kansanmusiikkiyhtyeitä ja upeita folk-laulajia.
Tämä Siilifolkin lounastarjoilu sopi hyvin viereisen ravintola Pankon tyyliin.

Siilifolkilla siis aloitettiin, ja siitä jatkettiin kohti oudompia kyliä kohti pohjoista, missä ensimmäinen yllätys koettiin, kun ystävän vinkistä pysähdyttiin Pöljällä kuuntelemassa persoonallista laulaja-lauluntekijä Värjöä. Eikä vain esitys, vaan jo esityspaikka oli erikoinen: Pöljän pysäkki, entinen Pöljän juna-asema on helmi, jonne ei kiireinen ohikulkija koskaan eksy, mutta onneksi meillä ei ollut kiire.

Kun Värjö pääsi vauhtiin, kuulimme kutkuttavia, savolaishuumorilla höystettyjä omakohtaisia tarinoita.
Pöljän pysäkin kesäkahvila on aivan radan vieressä, jossa junat kohisevat ohi monta kertaa tunnissa.
Pysäkin kahvilan työntekijät asemamiehen kopissa. Ripaus ihanaa, mennyttä aikaa ...

Pöljältä jatkoimme illansuussa Iisalmeen, joka kuului vääjäämättä matkareitille ja josta olin varannut huoneen Runnin kylpylästä, koska se nyt sattui olemaan meille sopivan edullinen ja laadukas majoituspaikka. Täysi yllätys oli sitten se, että paikka on kuuluisan historian omaava Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kylpylä. Runnin nimi nimittäin tulee ruotsin kielen sanasta Brunn, joka ei tässä yhteydessä tarkoita mitä tahansa kaivoa, vaan ihmelähdettä.

Runnin lähde pulputtaa Kiurujoen rannassa, joen tuolla puolen pikkuisessa niemennokassa.

Runni on nähtävyys! Sen ihmelähteen mineraalipitoista terveysvettä ovat lipittäneet niin sairaat kuin lisävireyttä tarvinnut herrakansa jo 1700-luvulta asti. Enkä minä siitä tätä ennen tiennyt mitään ...
 
Lähdevesi johdetaan putkea pitkin juomahuoneeseen. Putken vieressä erottuu ruskeana kohta, josta vesi lorisee myös jokeen.

Runnin loistokausi sijoittuu 1910- ja 1930-luvuille, jolloin monet kuuluisuudet viettivät siellä kesiään. Kuuluisin heistä lienee ollut vapaaherra, sittemmin Suomen marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Mannerheim. - Ja totta vie, paikka vilisee julkimoita edelleen. Monia bongasimme mekin, mutta ei sentään pyydetty nimmareita ... Runnissa on lupa olla rauhassa, sillä seudun väki on julkkisvieraisiin tottunut.

Juomakopin edessä maassa oleva penkki on "hytkyttelyä" varten, joka tapahtuu lankuilla seisten ja polvia notkistaen. Toimenpide auttaa mineraalien sekoittumista mahalaukussa 😁.
Rautaa on, sen näkee ja maistaa.

1900-luvun alussa mukillinen "runnia" maksoi kolme penniä, mutta tänä päivänä "runnin juonti" on ilmaista. Juomatalossa on kaivo ja mukit valmiina, ei muuta kuin piipahtaa sisään.

Tämä uusi hotelli on valmistunut vuonna 1980. Siinä on myös pieni allasosasto saunoineen ja porealtaineen.
Runnin kylpylän uusi hotellirakennus toimii varsinaisena kylpyläkeskuksena, ja sieltä minäkin huoneen varasin. Eikä siitä muuten ole valittamista, mutta harmittelin, kun en ollut osannut etukäteen valita huonetta, jossa olisi ollut parveke, sillä pelkällä koneellisella ilmastoinnilla varustellussa huoneessa puhaltava veto herätti minut aamulla aikaisin päänsärkyyn.

Aulakahviossa on kodikas tunnelma.

Uuden puolen sisustus on 1980-luvulla rakennetulle talolle sopivan ilmeetöntä, mutta seinät ovat täynnä entisajan julkkisten kuvia. Kokonaisuus on jotenkin, miten sen sanoisi, erikoinen.

Aulan sohvakaluston takana on maalaus nuoresta Mannerheimista, vuodelta 2010.
Tällainen on uuden hotellin (80-luvun tyylin mukainen?) matala ja pimeä ravintolasali, jossa iltaisin tanssitaan karaoken tahtiin.



Arvokas, alkuperäinen hotelli on vuodelta 1904 ja entisöity majoituskäyttöön. Se on lyhyen kävelymatkan päässä uudelta hotellilta.
Kylpylän entinen hovimestari ja loistava savolainen tarinoitsija, Pekka Mäkinen, tietää kaiken Runnista. (kuvassa vasemmalla)
Minä, Mannerheim ja vanhan hotellin alkuperäinen peili.
Näihin käytäviin mahtuu monta tarinaa. Pesukomuutit ovat alkuperäiset, nyt vain koristeina.

Pulikoimme kylpylän altaissa perjantai-illan ja lauantaina aamiaisen jälkeen kiersimme ihastuttavan jutunkertojan, Pekka Mäkisen, opastuksella ympäristön.Sitten tietysti, kun oli jo luovutettu huone, mies keksi tahtoa uimaan (ei hän enää muistanut, mitä edellisiltana oli tapahtunut), ja kun ei kylpylän kohdalla Kiurujoessa voi uida, enkä laskenut häntä ylemmäksi virtaa Neulatammen padon kuohuihinkaan - ja syy siihen selviää allaolevasta kuvasta -

Neulatammen patokuohuissa on otettu hartiahierontaa jo 1800-luvulla, ja niin voi tehdä tässä nykyisessä padossakin. Kuulemma.

meidän oli kiirehdittävä Koljonvirralle ennen seuraavaa määränpäätä. Siellä sitten, sillä aikaa kun mies sukelteli, minä join mehua ja ihastelin leirintäalueen terassilla viipottavia kanoja.

Koljonvirran kanat ja kukko.

Lauantai jatkui siitä Sonkajärven suuntaan, missä ilta huipentui elämyksiin Jyrkän kylässä, sillä tottakai myös Sonkajärven savolaisilla pitää olla ikioma kesäfestari. Tänä kesänä neljännen kerran järjestetty intensiivinen Jyrkkä soi -tapahtuma on löytänyt hienon paikan Jyrkkäkosken rannalta Herralan kartanosta.
Jyrkkäkoski.
Jyrkkä soin taustalla on Sonkajärveltä lähtöisin oleva vantaalaistunut Matti Kervinen, ja sillä lienee osuutensa siihen, että myös pääesiintyjät tulivat pääkaupunkiseudulta: Sunhillow, Rikk Eccent sekä Antero Raimo & Ovet musisoivat monipuolisen kattauksen progea ja urbaanihumppaa.

Herralan kartano on Jyrkän ruukin patruunan entinen asunto, rakennettu vuonna 1840.

Jyrkkä soin musiikkianti oli jo sinällään yllätyselämys keskellä savolaista maaseutua, mutta oman lisänsä siihen antoi erikoisen Herralan kartanon puitteet. Paikkaa kannattaa käydä kesällä ohimennen vilkaisemassa, sillä siellä on tarjolla paitsi majoitusta ja ruokaa, myös mielikuvituksellinen sekoitus eksoottista vanhanajan romantiikkaa.

Kartanon sisääntuloaula, peilissä näkyy järjestäjä-lipunmyyjä Pia.
Ruokasali oli valmiina ruokailijoita varten.

Tuoleja oli tuotu myös eteisen puolelle; kaikki tilat olivat loppuillasta täynnä.

Minä tietysti peilasin selfieitä krumeluurein koristellussa naisten wc:ssä, jossa on myös poreallas (!).
Kelja toi Jyrkälle pohjoiskarjalaista omatekoista folkia, joka sopi hyvin festarin aloitukseen.
Antero Raimo & Ovet kohotti lopuksi korot kattoon ja vähän ylikin niin, että vielä kotimatkalla kinttuja vispasi.

Harmi, ettei tällä alustalla pysty jakamaan videoita, mutta voitte ehkä kuvitella, että neljän tunnin jytinän jälkeen oli jo mukava ajella kotiin hiljaisessa kesäyön kuutamossa ja romanttisessa maalaismaisemassa. Ja kuin pisteeksi iin päälle Rautavaaralla ravintola Tiilikassa syömään pysähdyttäessä päästiin, yllätys yllätys, vielä kerran kuulemaan, kuinka innokkaasti Savossa lauletaan.

Tiilikassa sattui näet olemaan karaokekilpailut, ja laulajien taso oli sen mukainen. Ei olisi maltettu lähteä pois ollenkaan. Tahdottiin kuitenkin kotiin yöksi, joten jatkettiin ja ihasteltiin hieno maisemareitti Rautavaaralta Nurmekseen, jossa  puolen yön jälkeen ABC:llä tankattiin vettä ja karkkia, ja siitä edelleen ajeltiin sitten suoraan Juuan kautta Joensuuhun.

Aikamoisen nopea oli tämä Savon kierros, mutta oli se sellainen pläjäys, että tuntuu kuin oltaisiin oltu viikko reissussa. Mieleen jäi monia mukavia kohtaamisia ja etenkin se savolaisten hötkyilemättömän innokas tekemisen meininki; siinä on sellaista vanhanajan huoletonta taikaa.


...

Tällaisia seikkailuja tällä kertaa.

Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.

... ja kommentistakin tykkäisin ... 😊



10 kommenttia:

  1. Hei. Tehän kerkisitte saman reissun aikana käydä vaikka missä. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaikka ei edes kiirettä pidetty 😁. Lämmintä kesän jatkoa, Kristiina, nyt iloitaan helteistä!

      Poista
  2. Olipa kiva lukea Savon reissusta. Runni vaikuttaa kiehtovalta kylpylältä terveysvesineen. Olisi mielenkiintoista käydä siellä samalla, kun menen jonkinlaiselle kotiseudulle Kajaaniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runni on vaatimaton ja pieni kylpylä, jossa on rauhallista. Mekin uitiin pe-iltana kahdestaan vaan 😊. Siellä ei oke hälinää. Kyllä kannattaa poiketa.
      Kiitos kommentista, Marja. Lämpöistä kesän jatkoa ja mukavia lomareissuja sinulle!

      Poista
  3. Olipa kivasti kirjoitettu kuvaus kotiseudusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kanukka 😊 Toivotan sinulle leppoisaa kesää ja lempeitä itikoita! Savolaiseen malliin 🤗.

      Poista
  4. Tutuilla seuduilla olette käyneet. Meillä asuu ystäviä Sonkajarvellä, Rautavaarassa ja Pöljässä. Olemme heillä käyneet, mutta nuo sinun upeiden kuvien mielenkiintoiset paikat ovat ennestään tuntemattomia minulle. Kiitos kierroksesta.
    Jännä taiteilijanimi tuo Kelja.
    Ajoitte ehkä Valtimon ohi. Siellä asuu dna-testin avulla löytynyt serkku perheineen.
    Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tunnetkin sitten hyvin savolaisen huumorin, Kirsti 😁. Ja mikä sattuma, että juuri nuo kylät ovat sinulle tuttuja. Me kävimme ensimmäistä kertaa. Valtimo ei satu Rautavaara-Nurmes -reitille, vaan jää pohjoisemmaksi.
      Ja tuo Kelja on tosiaan vähän outo nimi, mutta ehkä sitä mieleen jäävämpi 😁. Siihen on kyllä tietty syy...
      Kiitos sinulle kommentista ja lämpöistä tuoksuvaa kesän jatkoa.

      Poista
  5. Kylläpä oli taas hieno matkakuvaus noinkin ajallisesti lyhyeltä matkalta! Runnissakaan en ole ehtinyt käymään - pitääpä laittaa terveyskylpylä mieleen, josko joskus...Kuvasi ovat hienoja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seikku. Runni on hyvä valinta, jos viihtyy rauhallisessa maalaisympäristössä. Savossa on mahtavat maisemat.

      Poista