maanantai 29. heinäkuuta 2019

Pasuunasvengiä ja lieksavoisia Pielisjärvellä

Lieksanjoen rantaa vanhassa perinnemaisemassa.

Nyt on Pohjois-Karjalassa jälleen käsillä yksi kesän kohokohta, kun piskuisesta Lieksan kaupungista kiirii torven törähdyksiä ympäri vanhaa Pielisjärveä. Syrjäisten kylien kesäfestarit ovat Suomen suvessa kuin harvinaisia helmiä, mutta Lieksan Vaskiviikko ei ole muutenkaan mikä tahansa tapahtuma, vaan Pohjoismaiden suurin vaskimusiikkifestivaali.

Kokonaisen viikon ajan on tarjolla monipuolinen kansainvälinen kattaus hienoja konsertteja, mutta myös useita ilmaisesityksiä, joista tärkein on kirkossa pidettävä avajaiskonsertti. Jos ei muuta ehdi, niin se kyllä kannattaa joka vuosi käydä kuuntelemassa, pelkästään jo puitteittensa puolesta.

 Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman Lieksan kirkon ulkopuoli on verhoiltu kainuulaisella harmaalla graniitilla.
Kirkkosali on avara ja valoisa. 36-äänikertaiset urut on rakentanut Kangasalan Urkutehdas.
Alttaritaulun paikalla on alttari-ikkuna, josta näkyy vanha kellotapuli.
Kirkossa on ristinmuotoinen kattoikuna.

Minulle Vaskiviikon avajaiset ovat lähes jokakesäinen tapa, sillä jos hyvää ilmaiseksi saa, sitä kannattaa vastaanottaa.

Tänä kesänä minulla oli ilo saada mukaan miehen lisäksi myös tytär, jolle kosketus Vaskiviikkoon oli ensimmäinen. Ja koska hän on innokas kulttuuriperinnön harrastaja, hän puolestaan veti meidät vanhukset mukanaan menneen ajan maailmaan ihmeitä ihmettelemään.

Ja näin jälkeenpäin on minunkin helppo sanoa, että jos kerran Lieksaan kesällä lähtee, kannattaa ehtiä poiketa myös lieksavoisten historiallisella kylällä, Pielisen museossa.

-  Lieksavoinen on hauska, vanha paikallinen nimitys, joka tarkoittaa lieksalaista, ja on muuten niin vanha nimitys, etten minä ole sitä koskaan käytössä kuullut.

Museon päärakennuksessa, sisätiloissa, on esineistöä kivikaudesta 1950-luvulle saakka. Ulkomuseoalue puolestaan on Suomen toiseksi suurin ulkomuseo, jossa viihtyy päivän ihan vaan vaikka huvikseen.


Museon päärakennus ei ole erityisen luokseen kutsuva, mutta ei kannata antaa ulkokuoren pettää.

Museosta löytyy maalaistalojen pihapiirejä, metsätyöperinteen savottarakennuksia, saunoja, myllyjä ja paljon muuta ihanaa mennyttä aikaa. 
Tämä tuvan ikkuna 1700-1800-luvulta.

Sama ikkuna sisäpuolelta.
Koirankoppi pärekattoineen. Taustalla perinteistä pistoaitaa.

Lieksavoisen vuokraviljelijäperheen pihapiiriä ja navettarakennus 1900-luvun alusta.

Museon piha-alueella on aito vanhan ajan tunnelma. Taustalla kävelee opas, edessä innostunut tytär.

Elämänviisaus 1800-luvun aitan seinällä.

Vanhat saunat ovat hämyisiä, ei ihme jos niissä tontutkin viihtyivät.



Ulkomuseossa on myös Pikkukilin eläinpuiston lampaita kesähoidossa.


Museoalueella kuluisi helposti kokonainen päivä, mutta kaikkea ei millään jaksa kerralla kokea. Meitä rasitti jonkin verran myös helle, joten uudemmat rakennukset sekä sisätilojen esinekokoelma jäivät tällä kertaa vähälle huomiolle. Mutta se tietää vain sitä, että paikalle on mentävä ensi kesänä uudestaan. Ja niin se Vaskiviikkokin on ensi kesänä taas.

Voisipa asua koko kesän tällaisessa paratiisissa.

Ja vielä, melkein unohdin. Lieksan legendaarinen Pub Icella järjestää vaskisoittoa kaihtaville vaihtoehtoista huvitelttaviihdettä ihan siinä keskellä kaupunkia. Sinne ehtii vielä humppapumpasta ja räppipoppista nauttivat kuuntelemaan Kake Randelinia ja Jukka Poikaa. Eikä tiedä, jos me miehen kanssa innostutaan lauantai-illan tähtivieraasta Happoradiosta ...

On Lieksassa meno huimaa!

...

Tällaista kivaa tänään.

Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Ja laitahan komenttia, olisi mukavaa, jos ehdit jonkun sanasen ajatuksia jakaa  ... 😊

8 kommenttia:

  1. Hei. Äiti, joka on Lieksasta lähtöisin, sanoo aina, että lähdetään ulkomaille Lieksaan ☺. Ulkomuseo on kiva käyntipaikka. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinaapurikuntaan "ulkomaille" lähteminen on osuvasti sanottu: naapurissa on niin erilainen tunnelma kuin kotona, että kyllä se mukavaa vaihtelua tuo.
      Kiitos kommentista, Kristiina. Lempeitä kesätuulia sinulle!

      Poista
  2. Jälleen kerran ihanat kuvat. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen sielulleen virkistystä.
    Huimaa menoa loppukuuhun ja tulevaan elokuuhunkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Lähimatkailu on kyllä tosiaan helppo tapa saada pikaista virkistystä arkeen.
      Lempeitä kesätuulia sinulle!

      Poista
  3. Jaha, tuollaisistako majoista ukki Myttynen on aikoinaan maailmalle lähtenyt. Ainakin ihan samaisilta kunnailta. Sain taas mielikuvilleni uuden pohjan, kiitos kuvista, ehkä tulee vielä käytyäkin näillä isän ja isovanhempien synnyinseuduilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltäpä sieltä, AnneliPunneli. Matalista majoista. Paitsi rikkaat kartanoista.
      Ja se työmäärä, miten entisajan elämä on vaatinut, myös sen voi hyvin tuolla museossa aistia.
      Kiitos kommentista, ja leppeää kesää!

      Poista
  4. Olen käynyt tuolla museossa, tykkään kovasti noista vanhoista jutuista,ovat kerrassaan hienoja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museoissa on aina omanlaisensa jännä tunnelma, mutta tässä varsinkin tuntuu, että tontutkin ovat liikkeellä. Aika on pysähtynyt kuin olisivat asujat juuri tiloiltaan kirkolle pistäytyneet.
      Kiitos kommentista, Pihakeiju, ja leppoisaa kesää!

      Poista