keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Lomalaisen mietteitä: työtä ikävä?


Kesäkukat kuuluvat kesään.

Ylättäen näin keskellä kiihkeintä kesälomakautta, ikään kuin tässä (työkokeilun jälkeen) kesälomalla minäkin ollessani, olen yllättänyt itseni miettimästä, miten mukava olisi taas odottaa työn alkua. Niin kuin joskus ennen.

Olen minä tosin ehtinyt jonkin kerran kokea sitäkin, miltä tuntuu, kun loman jälkeen työnilo heti ensimmäisen työpäivän aikana sammuu. Se ei ole meillä tavatonta. Suomalaisilla työpaikoilla kärsitään arvottomuuden tunteesta, riittämättömyydestä ja yksinäisyydestä -  ja täysin turhaan, sillä toisinkin voisi olla.


Tarpeettomana hylätty. Romu.

Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että ei töissä tarvitse viihtyä. Itsekin olen vakituisen työn puutteessa alkanut kääntyä siihen suuntaan, että ehkä töitä voisi tehdä myös pelkän rahan vuoksi. Mutta ei sen silti tarvitse kidutusta olla.

Ruostuu paikalleen. Ilman omaa syytään.

Työkyvyn parantamisesta kyllä paljon puhutaan. Esimerkiksi STM:n uuden linjauksen tavoitteena on, että ihmiset jatkavat työssään nykyistä kauemmin ja niin että jokainen voi hyödyntää olemassa olevaa työkykyään.  

Äkkiseltään kuulostaa kovin kauniilta, mutta tohdin epäillä tavoitteen saavuttamista. Jos töissä ei viihdytä, niin miten siellä jaksetaan ikälopuksi asti? Ja jos töitä ei ole, miten sitten työkykyään hyödyntää?

En löytänyt tuosta linjauksesta sanaakaan siitä, että töissä pitäisi saada kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hauskuutta. Tuskin uusi hieno termi työkykyjohtaminenkaan paljon saa aikaan, kun yksin pitää pakertaa ja sen ohella jatkuvasti lisää opiskella - pelätä kilpailukykynsä puolesta. 

Siinä se loppuunsa asti odottaa.


Miksi vain harvat ja valitut (presidentit, poliitikot, yrittäjät, yritysjohtajat, taiteilijat) saavat tehdä omia töitään - mukavine kahvitaukoineen - niin pitkään kuin henki pihisee? 

Minä olen heille niin kateellinen. 
 
Luonnossa kukat ovat kauneimmillaan ...


Mutta ei se mitään, vielä jatkuu kesäloma-aika. 


Minullakin. 
 
... ja pörriäiset pörräävät huolta vailla.

 ... No, kesä ainakin.

 ... Nautin minä siitä ... suloisia kesäpäiviä sinullekin!

 ...

Tuli hieman haikeita mietteitä tänään. Vaan eivät ne kesämieltä vie.


Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.

... ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...



2 kommenttia:

  1. Tasan ei käy onnen lahjat. Moni työssä vain rahan vuoksi käyvä odottaa eläkkeelle pääsyä.
    Itse pelkäsin, ettei fysiikka kestä, kunnes kaikki lapset ovat aikuisia. Sain kuitenkin elää ja pääsin eläkkeelle. Oloneuvoksettarena joskus yllättää tarpeettomuuden tunne, vaikka päiväni ovat täynnä mielenkiintoista tekemistä. Ihminen on kait luotu haikailemaan aina jotakin :)
    Kivaa torstai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti, kun kommentoit. On niin kiva saada lukea sinun ajatuksiasi. Ne antavat minulle taas virtaa. Sinulla on elämänkokemusta, mistä jakaa. Ehkäpä tämä työhaikailu saa minut jotain syksyllä tekemään, ettei jää vain haikailuksi.
      Mukavaa torstain jatkoa ja hyvää viikonloppua sinulle. 🤗

      Poista