maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kaukojunalla länteen, osa 2: Buckila Herrgård ja torikuoppa

Buckila Herrgård, Piikkiö.
Turusta,  jonne lännen lenkillämme jatkoimme Tampereelta, olen aiemmin jo kaksi postausta koonnut (tämän sekä tämän), joten tällä kertaa ei tule tarinaa Turusta, vaan Turun naapurista, Kaarinan Piikkiössä sijaitsevasta Pukkilan kartanosta.

Kartta kartanon alueen rakennuksista.

Idylliseen Buckila Herrgårdiin, tuttavallisemmin Pukkilan kartanoon, on Turusta matkaa ajoreitistä riippuen reilu kymmenen tai parikymmentä kilometriä. Ja jos ajaa Littoistentietä, saa matkan varrella ihastuksesta huokailla myös Varsinais-Suomen kodikkaita peltomaisemia.

Omalla autolla tälle vierailulle on parasta lähteä, sillä bussin reitti ei  lähelle vie. Ja junalla sinne ei  pääse ollenkaan, sillä henkilöjunaliikenne Piikkiöön loppui jo 1970-luvulla.

Kartanon sali sopii monenlaisiin tilaisuuksiin.

Pukkilan kartano luetaan valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen joukkoon. Nimi tulee Boc-suvusta, joka omisti kartanon 1540-luvulta 1720-luvulle. Nykyinen rokokootyylinen päärakennus on hovioikeudenneuvos, myöhemmin Turun ja Porin läänin maaherra, Christoffer Johan Rappen rakennuttama ja valmistunut vuonna 1762.

Kaakeliuuneista jo näkee, ettei täällä ole asunut kuka tahansa kaduntallaaja.
Kartanon kahvila, Fabbes Cafe Pukkila. (Kuva on yrityksen Facebook-sivulta.)
Varsinainen kartanomuseo ei harmi kyllä enää toimi. Se oli auki yleisölle vielä vuoteen 2012. Tällä hetkellä alueen tiloissa toimii vain eri alojen yrittäjiä, muun muassa sisustusliike Adalmiinan Helmi ja Fabbes Cafe Pukkila, jossa tarjoillaan mahdottoman vastustamattomia leivonnaisia.

Kotitekoista, suussa sulavaa Brita-kakkua.
Leivoskahvit meillä olikin tällä pikapyrähdyksellä päällimmäisenä mielessä, sillä Adalmiinan Helmi ei ehtinyt meidän aikataulussa aueta. Sen mielenkiintoiset valikoimat jäivät tyystin näkemättä, mutta onneksi niitä löytyy myös nettikaupasta ... Enkä minä oikeasti mitään sisustusjuttuja tarvitse, mutta oishan niitä aina kiva katsella.

Vanha senkki eteisen puolella.
Myös ihastuttava lasten pinnasänky on saanut paikkansa eteisessä. 
Peräkamarissa on esillä uutta vanhaa kylpyhuonekalustoa. Miksei näinkin voi vanhaa kartanoa käyttää, kalusteet sopivat oudosta sijainnista huolimatta tunnelmaan.

Tyylikäs kylpyamme, esittelyssä vain.
Tällaisia lähes piilossa olevia elämyksiä on mukava matkoilla kokea, mutta ei näitä osaa ilman paikkakuntalaisten opastusta etsiä. Nytkin tuonne Piikkiöön poikettiin ihan vain päähänpistosta, ja vähän jäi sellainen kutina, että tämä pitää visiteerata joskus uudestaan ja ajan kanssa.

Kahvilan takana pienessä kamarissa on esillä sekalainen valikoima vanhaa tavaraa.
 Ihastuin värikkäisiin lasipulloihin.

Pukkilan kartano -vierailu oli siis lähinnä kahvitteluhetki vain, nopeasti tehty niin kuin koko heinäkuinen lännen matkamme, mutta ei hätää, sillä uskon, että pian olen Turun seudulla taas. Melkein ilmaiseksi kun junalla pääsee, ei sinne niin kamalaa ole matkustaa täältä Itä-Suomen maanääristäkään. 

Itse Turusta ei sitten ole kuin kuin kaksi kuvaa, jotka otin, kun kävimme keskustassa kauppatorin työmaan katsastamassa.

Turun monttu kuvattuna Wiklundin toisesta kerroksesta.
Wiklundilla on kivoja näköalaterasseja.

Ja tietenkin, Sokos Wiklundilla haluan aina pistäytyä. Hetken sinne tänne harhailtuamme löysimme (kysymällä meikkiosastolta) reitin toisen kerroksen ravintolamaailmaan (hissillä Coffee Housesta), jossa päädyimme Rapidoon nauttimaan kahvit ja salaatit.

Halusimme nimenomaan toiseen kerrokseen ihmettelemään toriparkin rakennustouhuja mukavasti lämpimässä auringonpaisteessa. Kuvassa matkakumppani  näyttää viihtymisen mallia.

Turun keskusta ei muutoin - toistaiseksi - houkuttele viihtymään. Sen verran silti löysimme kärsivällisyyttä, että raivasimme kulkumme torin reunalle jätetylle kapealle markkina-alueelle ostamaan ihania, tosi makeita mansikoita. Niin makeita en ole Joensuusta löytänyt.

Ei sitä pieneen ja vaatimattomaan tottuneen maanmatosen paljon muuta riemua matkailuistaan tarvitse löytääkään. Silmän ja suun ruokaa saa vähälläkin rahalla ja yllättävän läheltä, lähimatkailemalla.
(Entisajan malliin sukulaisten luona yöpymällä ei tarvitse maksaa hotellikulujakaan 😀 , kiitokset tyttärelle ja vävylle majoituksesta.)



...

Tällaisia seikkailuja tällä kertaa.

Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.

... ja kommentistakin tykkäisin ... 😊




4 kommenttia:

  1. Moi. Mukavan leppoisalta kuulostaa ja näyttää teidän lomamatka. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, meillä on leppoisaa, kun ei ole paljon ohjelmaa :).
      Rentoa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  2. Leppoisa matka ja kivoja terkkuja. Kiitos!
    Hienoa, että näihin kartanoihin pääsee nykyisin tavan tallaajatkin sisään. Lapsena asuin monen kartanon renkituvassa ja kuolasin päästä kurkkaamaan päärakennuksen sisään.
    Wiklundin näyteikkunasta puolestaan kuolasin talvivaatteita, kun itsellä ei ollut.
    Mukavaa keskiviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kokemusten jakamisesta, Kirsti. Tuollaiset kartanot eivät olleet ilman halpaa työväkeä mahdollisia ylläpitää.
      Oikein hyvää kesäistä keskiviikkoa sinulle!

      Poista