perjantai 7. kesäkuuta 2019

Vakiovuorolla Sortavalaan

Laatokan lahden perukka eli Läppäjärvi, jonka kapeiden salmien kautta pääsee laajemmille selkävesille.

Lähimatkailua voi helposti harrastaa myös itärajan yli: Joensuusta Sortavalaan on matkaa saman verran kuin Kuopioon, 137 kilometriä. Linja-auto kulkee joka päivä kuin konsanaan naapurikylään - vain sillä erolla, että passi ja viisumi tarvitaan jo autoon noustessa.

Vakkolahti ja Karjalansilta.

Suurin este minulle on ollut juuri viisumin puute, jonka vihdoin tänä keväänä sain aikaiseksi tilata. Olin yllättäen niin innostunut naapurimatkailusta, että olin lähdössä reissuun yksin, mutta kun Sortavalan entuudestaan tunteva ystäväni halusi lähteä seuraksi, matkajärjestelyt muuttuivat minulle entistä helpommiksi.
 
Paloasema on kaupungin vanhimpia rakennuksia, vuodelta 1888. 
Kirovin aukio on kaupunkilaisten olohuone.
Linja-autoasema eli pysäkki.

Koska olen ensikertalainen, meidän oli käytettävä aikaa sen pohtimiseen, mennäänkö samalla kertaa myös Valamoon, mikä oli yllättävän vaikea asia järjestää ilman seuramatkaa, joten päädyimme sitten vain kahdeksi yöksi Seurahuoneelle. Emme me Valamoa ehtineet Sortavalassa edes kaivata, niin paljon oli koettavaa itse kylässä.

Hieman epäilytti, mutta hyvin tämä hyrräsi mennen tullen.

Emme siis valinneet seuramatkaa, vaan halusimme seikkailla omatoimisesti. Lähdimme matkaan venäläisellä vakiovuorolla, joka lähtee Joensuusta Petroskoihin joka päivä klo 16.15 ja on Sortavalassa klo 19.30. Tullissa bussi pääsee nopeasti läpi, sillä se ohittaa jonot, joten turhaan ei aikaa siihen tuhlaannu. Takaisin bussi lähtee joka päivä klo 9.45 ja on Joensuussa klo 13.15. - Aikataulu piti hyvin, eikä kesäaikana tarvinnut kelloakaan siirtää, kun samassa ajassa ollaan rajan molemmin puolin.

Bussi jatkoi tästä Petroskoihin ja me Seurahuoneelle. Laatokka pilkistää kadun päässä.

Sortavalaan ei Niiralan raja-asemalta ole matkaa kuin kolmekymmentä kilometriä. Ja mikä helpotus, tie on hyvässä kunnossa lukuun ottamatta joitakin pätkiä asvaltin korjaustöitä. Venäjän puolella tie tosin on mutkainen, niin että ei sitä hurjastella voi.

Seurahuone. Sisäänkäynti on oikealla, vaan ei näy kuvassa.

Oli oikeastaan onnekas sattuma, että saimme paikat Seurahuoneelta emmekä uudemmista hotelleista, Piipun pihasta, hotelli Sortavalasta tai Kauniista, joissa seuramatkalaiset yleisimmin majoittuvat. Seurahuoneella nimittäin ei ole vain kuuluisa menneisyys vaan myös kunniakas nykyaika.

Sisääntuloaula.

Kopissa reception ja passin tarkastus viidennen kerran.


Vanhat valaisimet portaikossa.

Remontti on paikoin kesken. Tästä ovesta mentiin meidän käytäväämme.

Huoneen taso oli ok. Pinnat olivat siistit ja ilma raitis vaikka alakerrassa keskellä remonttia oltiinkin.

Seurahuone on suomalainen rakennusperintökohde, funktionalismin mestariteos. Onni Tarjanne suunnitteli hotellin vuonna 1909 kansallisromanttiseen tyyliin, mutta sen päälle vuonna 1937 loi Erkki Huttunen lisäsiiven ja valkoisen funkkistyylisen julkisivun. Nykyisin hotellin omistaa ja sen toimintaa hoitaa Sortavalan Nuorisokeskus.

Salissa tanssitaan tänäkin päivänä. Maanantaina näimme nuorten kansantanssiryhmän harjoitukset.

Seurahuoneen aamiainen annostellaan tarkasti ja tarjoillaan kohteliaasti pöytään.

Kahvilaan voi poiketa myös suoraan kadulta.

Imelästi sokeroituun ja voisulaan upotettuun kaurapuuroon tottui pian, sillä toisena aamuna huomasin jääväni sitäkin kaipaamaan. Lisäksi tarjottiin pari kolme siivua leikkelettä, juustoa ja leipää per henkilö. Vihannespuolen hoiti mahdottoman makea mehu.

Sokeria ja voita ei säästellä.

Kahvi oli paksua ja vahvaa, vaan ei sitä juotukaan kuin pieni kupillinen. Maanantaiaamuna kun aikaa oli, menimme saman tien muutaman sadan metrin päähän erääseen nykyaikaiseen kahvilaan lisäaamukahveille.

Kahvila, jonka nimeä en pannut mieleen.

Tiikerikakkua.
Kahvilan ikkunan alla käytiin kauppaa. Yrttejä, hilloja ja käsitöitä.

Kylä oli rauhallinen ja kotoisan turvallinen. Kaksi iltaa ja yksi päivä riitti antamaan jonkinlaisen yleiskuvan tunnelmista. Kävelimme sinne tänne, katselimme rakennuksia ja kiertelimme kaupoissa. Suklaata ja leivonnaisia oli pakko kantaa kassikaupalla kotiin asti. Ovat niin mahdottoman epäterveellisen herkullisia.

Vaatteita ja kukkia. Ei ollut koltuissa minulle sopivaa väriä.
Tämä tavaratalo huomattiin vasta poislähtöaamuna linja-autopysäkkiä vastapäätä. Jäi toiseen kertaan.
Ei niin nokon nuukaa mikään.
Näitä puseroita ja mekkoja myytiin eräässä pienessä, melkeinpä läpilahossa puutalossa.

Musiikkikaupan ovi houkutteli sisään, vaikkei meillä ollut oikeasti mitään tarvetta.

Postiluukku on muisto menneestä.
Ostettiin helistimet, ystävä osti lapsenlapselle, minä miehelle.

Kukkia myydään joka paikassa ja kaikissa väreissä. Ovat muuten muovia.
Sortavalan arki on suomalaiseen tehokkuuteen tottuneelle juhlaa. Ravintoloissa on pöytäliinat ja pöytiin tarjoilu. Ihana vanhanajan kohteliaisuus on meidän liiankin rentoon palvelukulttuuriimme verrattuna mieltä ylevöittävää. Tarjoilijoilla on asialliset työpuvut ja tyyli hillityn ryhdikäs. Laskut ja tipit annetaan kansien välissä hienostuneen eleettömästi.

Cafe Relaks, jossa suomen kielellä pärjää, jos elekieltä huitoo sekaan. Englannin kielestä ei paljon hyötyä ole.
Ruokalista on myös suomeksi.
Lohi-katkarapusalaatti pieneen iltanälkään. 280 ruplaa eli noin 3,8 euroa.
Relaksin ylempi sali. Hillityn tyylikästä.
Söimme kahdessa eri ravintolassa, joista Relaks on nykyaikainen, ja toinen, Kaunis-hotellin päädyssä sijaitseva Cafe Lamberg pienempi ja perinteisempi venäläinen.

Cafe Lambergin tunnelmaa.
Lambergin lounas, kasviskeitto, perunasalaatti ja pieni kippo tortellini-pastaa, joka ei näy kuvassa. Noin 2 euroa.

Sortavalan ravintolat ovat siistejä ja kodikkaita. Mutta ihmettelemään jäin sitä, kuinka jokaisessa on aina hieno taulu-tv, jossa aina auki sama ultrakaupallinen musiikkikanava. Ääntä ei onneksi kuullut. 

Löysimme myös kirjaston, joka sijaitsee entisessä tyttölyseossa. Kirjaston johtaja osaa suomea, ja sattumalta häneen eteisessä törmättyämme hän halusi esitellä meille valtakuntansa.

Kirjasto on entisessä tyttökoulussa, joka avattiin vuonna 1857 ja on nyt täysin kunnostettu.
Petroskoilaisia sanomia suomen ja karjalan kielellä.

Näkymä kirjaston ikkunasta.

Näkymä kirjaston ikkunasta.

Tuloiltanamme sunnuntaina 2.6. sää oli kesäisen lämmin ja teimme ennen unille asettumista tutustumiskierroksen Seurahuoneen lähiympärisöön. Ihaillessamme auringonlaskua Karjalansillalla näimme Kymölän puolella iloisia kaupunkilaisia piknikillä puistossa. Ja vaikka Kymölän kaupunginosa jäi meiltä muuten täysin kokematta, näkemästämme ihastuneina menimme mekin seuraavana iltana tuohon pikku puistikkoon retkelle.

Maalattua valurautaa.
Onkija Vakkolahden rannalla ja Karjalansilta, jonka päässä Seurahuone.
3.6. ilta oli viileä, mutta retkelle mentiin, mukana patonkia, juustoa ja kunnon metwurstia sekä tietysti samppanjaa. Kuvan otti ystävällinen koiranulkoiluttaja.

Pohjois-Laatokan museo Kymölässä.

Museot jäivät meiltä tällä reissulla näkemättä, sillä ne eivät ole avoinna maanantaisin. Mitä emme ottaneet matkan aikataulua suunnitellessa huomioon. Mutta emme me ehtineet nähdä kaikkea mielenkiintoista muutenkaan. Yksi päivä ei millään riitä, vaikka Sortavala ei suuri kylä olekaan.

Vanha ja kaunis.

Minun on syytä käydä Sortavalassa muutaman kerran uudestaan, jotta saan siitä täydemmän käsityksen. Jo pelkästään köyhyys, joka näkyy kaikkialla katukuvassa, on hyvä syy silloin tällöin poiketa katsomaan, mikä elämässä pohjimmiltaan on tärkeintä. 

Sortavalalaiset käyttävät talonsa niin loppuun kuin ne vain suinkin kestävät, näissäkin taloissa vielä asutaan.
 
 



Sortavala on vastakohtaisuuksien kaupunki. 

Purkuvalmis entinen Raatihuone (valmistunut 1885), jonka puunveistäjä Gogolevin säätiö aikoo kunnostaa museoksi, hankkeessa mukana Joensuun Pohjois-Karjalan museo ja Tohmajärven kunta, kertoo Karjalan Sanomat. Odotellaan ...

Ortodoksinen kirkko loistaa kuin uusi.

Uimaranta  on siisti Vakkolahdella sataman vieressä.

Satamaan johtava tie ympäristöineen on puolestaan aivan jotain muuta.
Sortavalalaisilla on halussa aito turhan kulutuksen välttämisen taito.

Toinen pääty oli jo asuinkelvoton.

Toisessa päässä asuttiin.
Täältä voisi ehkä ostaa linjalippuja, vaikka ei siellä minkäänlaista elämää näkynyt.
Ehkä minä nyt romantisoin, mutta minä tykkäsin kaupungin ihmisläheisestä ja kiirrettömästä ilmapiiristä. Näin myös useita vanhoja, eläkeikäisiä ihmisiä ihan oikean työn ja tekemisen touhussa - omaan tahtiinsa ja arvokkaasti. Ja iltaisin kävelivät seurustelevat teinit treffeillään suloisesti käsikädessä. 

Pakko oli kuitenkin kotiin lähteä ... 

Körökyytiä peräpenkillä. Rajan jälkeen heti nettiin ....


Kustannukset yhdelle: Kaksi yötä aamiaisineen maksoi Seurahuoneella 80 euroa, menopaluu vakiovuorolla 20 euroa ja Matkakarjalan tilauskulut 10 euroa. Matkakustannukset yhteensä siis 110 euroa. Rupliksi vaihdoin 80 euroa (1 euro = 72 ruplaa), mutta sain tuhlattua vain 65 euron verran ruokiin, juomiin ja herkkuihin. Viisumin, jonka tilasin ajoissa kaksi kuukautta ennen matkaa, sain edullisesti hintaan 139 euroa vuodeksi.



...

Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tavataan taas!
😊

Iloista ja virkistävää kesää!

10 kommenttia:

  1. Moi. Mukavasta matkakertomuksesta kiitos! Olin menossa samoille nurkille monta vuotta sitten. Järjestin matkan vetämäni kansainvälisen akkakerhon porukalle, mut en pystynytkään lähtemään mukaan. Harmitti kyllä kovasti. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Kristiina uusi yritys vaan alkuun, vielä ehtii nähdä Sortavalan mielenkiintoiset vanhat talot ennen kuin lopullisesti hajoavat.
      Mukavaa kesää!

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tätä matkakertomusta. Omat reissut siihen suuntaan olen tehnyt jo kauan sitten (ellei Trans Siperian junareissua toissakesänä lasketa). Upeista kuvistasi huomaan monen asian säilyneen ennallaan. Varteenotettava suunta. Eikä tarvitsisi lentää.
    Leppoisaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Junalla Venäjän halki olisi mielenkiintoinen matka. Olen sitä miettinyt minäkin. Mutta minulle on helpompaa pysytellä toistaiseksi rajan tuntumassa.
      Mukavaa kesää, ukkospuuskista huolimatta!

      Poista
  3. Hieno matkakertomus ja kuvissa on sitä jotakin - vanhaa ja raihnaista, mutta silti aidon kestävää! Minäkin pidin Sortavalasta, kun kävimme siellä 2011, asuimme Kaunis-hotellissa ja samalla reissulla myös Valamossa. Se se vasta onkin mieleenpainuva reissu - saarella voi myös yöpyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sortavala on hyvä esimerkki eräänlaisesta kierrätyksestä 😊.
      Valamo on minunkin joskus vielä nähtävä, vaikka kammoan sen nykyistä bisnesturismia.
      Kivaa kesää!

      Poista
  4. Kiitos kattavasta matkakertomuksestasi. Olipa siellä rosoisen kaunista! Kuin ennen vanhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosoisuus sopii hyvin kuvaamaan Sortavalan tunnelmia. Samoin huolettomuus ja avuliaisuus. Varojen puute pitää yllä vanhaa rakennuskantaa:
      Meille se on romanttista vanhan ajan Suomea.
      Kivaa kesän ja lämmön aikaa!

      Poista
    2. Nämä kulahtaneet paikat on niin viehättäviä!
      Kiitos matkakertomuksesta!

      Poista
    3. Kiitos, Mari, kommentista. "Kulahtanut" on osuva, vaikkakin aika lievä kuvaus Sortavalan ulkoisista puitteista. Viehättävä tunnelma henkii lämminhenkistä mennyttä aikaa.

      Poista