tiistai 25. kesäkuuta 2019

Lähimatkailua Pielisen ympäri

Juhannusilta Ahvenisella.

Pohjois-Karjalassa on Joensuun pohjoispuolella Suomen neljänneksi suurin järvi, tunnelmallisen kaunis Pielinen. Meillä on miehen kanssa tapana kerran kesässä ajaa kierros sen ympäri, ja nyt lähdimme matkaan juhannusaattona mukana ystävä, joka ensikertalaisena toi tuttuun seikkailuumme tuoreita näkökulmia.

Lieksan Timitranniemi.

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee kansallismaisema Koli, mutta se vaatii aina oman aikansa, joten se jäi kierroksesta väliin, sillä kokemisen arvoisia paikkoja ovat myös sen naapurissa sijaitseva Juuka sekä pohjoisen Nurmes ja itäreunan Lieksa.

Matka alkoi Joensuusta Pielisen länsipuolta, ja ensimmäinen etappimme oli Juuan Nunnanlahden Kivikylä, jonne Joensuusta on noin 70 kilometriä.


Kivikylässä sijaitsee Tulikiven vuolukivikaivos ja -tehdas sekä sen ympärille koottu palvelukeskus museoineen ja ravintoloineen.




Vuolukivestä on moneksi, ja se näkyy tässä puistossa.

Juuan Nunnanlahden vuolukiveä löytyy monista kodeista muun muassa lattioista, uuneista ja koriste-esineistä, mutta on sitä käytetty myös mahtirakennusten ulkosivuissa.

Sitä on esimerkiksi Suomen Kansallisteatterin pylväikköjen eläinkoristeissa ja Kluuvissa Mikonkatu 3:ssa sijaitsevassa Pohjolan entisen pääkonttorin ulkoseinissä, jotka on graniittista alaosaa lukuun ottamatta päällystetty Nunnanlahden vuolukivellä.



Kivikylän puistossa on avaraa, kaunista ja viihtyisää.




Harmi, ettei itse louhosta pääse näkemään kuin pieneltä osin, koska kaivostoiminta jatkuu edelleen ja on visusti aidattu.

Netistä onneksi löytyy: uutinen sanomalehti Karjalaisessa parin vuoden takaa kertoo kaivoksen toiminnasta ja näyttää alueelta myös hyviä kuvia.

Kivikylän museo ei juhannuksena ollut auki, mutta kyltit kaivostoiminnan historiasta kertoivat koskettavia tarinoita.



Reilu kymmenisen kilometriä Kivikylästä pohjoiseen on toinen näkemisen arvoinen Juuan kylä, Puu-Juuka. Siellä kävelimme pitkän lenkin ja tunnelmoimme menneessä maailmassa.






Juuasta matka jatkui 40 kilometriä pohjoiseen Nurmekseen. Kaupungin keskustan harjualue on idyllinen paikka vanhoine puutaloineen ja niiden välistä pilkottavine järvineen.


Penan pubi oli juhannusaattona ainoa auki oleva paikka Nurmeksen keskustassa, mutta näkemisen arvoinen paikka sekin on. Todellinen kansan kuppila.

Ei siellä tungosta ollut, kun  piipahdimme vessassa, vain yksi vakiasiakas.




Koska kylällä ei ollut elämää, laskeuduimme harjulta pian alemmas Pielisen pohjukkaan Nurmesjärven rantatielle haistelemaan tuulta.


Pielisen pohjoispohjukassa on Nurmeksen keskustan itäpuolella Nurmesjärvi. Siitä Pielinen jatkuu kapean salmen kautta edelleen pohjoiseen Lautiainen-järvenä.


Rantakävelyn jälkeen lähdimme Bomballe, josta Nurmes parhaiten tunnetaan. Kylpylän kahvila-ravintolassa hörppäsimme kahvit ja odotimme ukkospuuskaa, jota ei tullut.


Karjalainen pitopöytä olisi maksanut 25 euroa, mutta kun ei juhannusaattona ollut pääruoalle lihatonta vaihtoehtoa, jätimme sen tällä reissulla väliin ja söimme lounaamme ABC:llä.


Bomban vanhoissa hirsitaloissa on runsaasti majoitustilaa.


Alueella on myös siisti, vähän aikaa sitten uusittu kylpylä hotelleineen.



Kylpylän takana aukeaa Pielinen ja hiekkaranta. Mies uskalsi pulahtaa uimaan, kun me ystävän kanssa joimme vaan kahvia terassilla.


Juhannusaaton iltapäiväksi oli luvattu rajua ukkosta ja tuulenpuuskia, ja etukäteen vähän pelkäsin, kuinka meidän reissumme käy. Mutta ihmeellisesti myräkät edestämme koko matkan väistyivät.


Tummien pilvien saattelemina kävimme katsomassa myös Bomban naapurissa sijaitsevan halvemman majoitusvaihtoehdon, Hyvärilän nuoriso- ja matkailukeskuksen alueen, jossa on kätevästi myös Pielis-Golfin kenttä.
Keskuksen maisemista on kuvia alla.
 

Hetken jo näytti synkältä ... mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus.

 

Hyvärilässä on monenlaista majoitusta. On kartanohotellia ja upeita paritaloja sekä vanhoja lautataloja. Ja pihamaalla on tilaa ja Pielinen kaunis.


Ei saatu ukkosta vielä Nurmeksessa, mutta vähän myöhemmin Lieksan rajalla jouduimme hetkeksi sade- ja raekuuron vangiksi. Kymmenisen minuuttia tienreunassa odoteltuamme matka sitten jatkui taas poutaisesti.


Nurmeksesta on Lieksaan matkaa noin 50 kilometriä. Vaikka Lieksan keskusta on minusta yksinkertaisessa viehättävyydessään aina kokemisen arvoinen, sen jätimme nyt vähemmälle ja suuntasimme suoraan kaupunginniemen satamaan.



Uusi grillikahvio on oikein kiva.

Siellä nähtiin kaupunkilaisia ja ostettiin jäätelöt ja höpötettiin kantaväestön kanssa kuin turistit ikään.



Silkkiuikku poikasineen ilahdutti meitä uiskentelemalla pitkin uimarantaa. Kännykkäkameralla en hyviä kuvia saanut, mutta tämä nyt vähän näyttää, miten suloista touhua se oli.



Satamasta pääsee Pielisen risteilyille kantosiipialuksella ja autolautalla Kolille.


Uimaranta on kesällä suosittu koko kylän oleskelutila. Nyt ranta oli autio, mutta yleensä siellä on vilkasta kesäelämää.


Alla on kuva Lieksan kirkosta, jota ei voi olla näkemättä, jos satamaan ajaa. Reima ja Raili Pietilän suunnitelman pohjalta rakennettu kirkko valmistui vanhan palaneen puukirkon paikalle Braheantien varteen vuonna 1982.


Lieksankoskellakin pistäydyimme, sananmukaisesti erittäin pikaisesti, sillä itikat ja mäkärät hoitivat hommansa tunnollisesti.


Pisteliäitten ympärillä hyrrääjien lisäksi myös aina vain päällä pyörivät tummat pilvet saivat minun kinttuihini vauhtia niin, että riippusilta heilahdellen kipitin kiireesti takaisin auton suojaan.


Ennen kuin hyvästelimme ihanan Lieksan kaupungin, kävimme vielä Timitranniemessä, jossa edelleen toimii kaupungin vanha uimaranta leirintäalueen kupeessa.





Lieksasta ajoimme hissukseen Pielisen itäpuolta kohti etelää 40 kilometriä ikuistamaan Pielisen parasta juhannusyön maisemaa.

Ahvenisella, Laukkalansaaren pysähdyspaikalta nähtynä nimittäin on Pielinen kauneimmillaan. Tai ainakin helpoiten sen kauneuden pääsee ilman venettä siellä näkemään.



Tuolta maisemaparkkipaikalta kymmenisen kilometriä etelään, Ahvenisen kioskin terassilla, söimme vielä eväät, jotka olimme varmuudeksi mukaan pakanneet. Kello alkoi olla jo puoli yötä.


Olimme saaneet matkaan kulumaan kaksitoista tuntia, kun viimein Ahveniselta laskeuduimme hiljalleen yön hämärissä muutaman kymmenen kilometriä takaisin koti-Joensuuhun.


Kuvista voi päätellä, että mitään ihmeitä emme kierroksella nähneet, mutta niitä emme tavoitelleetkaan. Juhannusaaton hiljaiset kylät ja valoisa kesäyö Pielisen maisemissa oli meille sopiva kesäyön rieha. 


...

Tällaista viihdykettä kesäillassa meillä.
Kiitos kun käväisit,  
tavataan taas!
😊

Iloista ja virkistävää  keskikesän aikaa!


14 kommenttia:

  1. Olipa ihana tämä postaus, paljon tuli uutta miullekin, vaikka olen asunut Juuassa, Joensuussa ja Polvijärvellä. :) Tuolla riippusillalla olisi ihana ottaa joskus kuvia! Kauniita paikkoja, hauskaa olisi joskus lähteä kavereiden kanssa roadtripille tai moottoripyörillä mennä Pielisen ympäri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milla. Riippusilta kosken yli ja kävely voimalaitoksen partaalla ovat jännittävä kokemus :D. Jos tyytyy pieniin elämyksiin niin kuin minä. Pielisen ympäri pidetään myös moottoripyöräajoja, ainakin joskus niitä on ollut. Helppo ja hyvä tie se on ajella.

      Poista
  2. Olipas kiva ja perusteellinen matkakuvaus. Muistutti mieleen, että kuinka paljon täällä Suomessakin - etenkin kesällä - on nähtävää. Tunnelmallisen kauniit kuvat sopivat hyvin juhannusaattoon. Hyvää tiistai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja. Suomen kesä on täynnä kaunista ja mielenkiintoista. Pielisen ympäristö on vaatimatonta ja melko köyhää seutua, mutta maisemat ovat ihastuttavat. Jos rauhaa kaipaa, sitä löytyy myös.

      Poista
  3. Moi. Tuttuja paikkoja : ) Lähimatkailu on mukavaa! Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin arvelinkin, että sinä nämä seudut tunnet, Kristiina. Minusta oli mukava nähdä, että Bomban kylpylä on ainakin päälle päin muuttunut edukseen. Ehkä joskus vielä ehdin käydä siellä polskimassa, kunhan turistikausi hellittää.

      Poista
  4. Hieno kuvasarja minullekin niin tutuista paikoista! Paljon olette ehtineet nähdä kaunista molemmilla puolen Pielistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seikku. Kyllä siinä aika paljon kahdentoista tunnin sisällä ehtii, kun ei pitkään viivy paikassaan. Mutta Kivikylän ja Pielisen museot täytyy vielä käydä toisella kerralla, ne jäivät mieltä kutkuttamaan. Ja on tietenkin maisemia vielä paljon muitakin 😊.


      Poista
  5. Aivan mahtavia kuvia!
    Näitä kuvia kun katsoo, ei ihmettele turistien Suomi-ihastusta.
    Monia tuttuja paikkoja, joihin siellä päin asuva tytär on vienyt vanhempansa tutustumaan.
    Hyvää illan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Pohjois-karjala on mainettaan mielenkiintoisempi seutu 😊. Sinä olet ehtinyt kiertää varmaankin maailman kaikki kolkat, kiva että täälläkin 😁.

      Poista
  6. Olipa todella upea kuvakavalkadi. ❤️

    VastaaPoista
  7. Mukavia paikkoja tuolla pielisen tuntumassa, monta kertaa ollaan käyty nuo paikat ja aina uudelleen mieli tekisi sinne. Hieno tuo Bomban miljöö ja ihanat maisemat Kolilta aukeavat.Mukavaa viikon jantkoa sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, järvimaisemissa on aina kivoja paikkoja, vaan Pielinen ympäristöineen on omaa luokkaansa. Kiitos samoin sinulle mukavaa viikonloppua, Pihakeiju.

      Poista