torstai 30. toukokuuta 2019

Toukokuun lukusaldo: nolla

Turhaan avasin.

Kevätkö lienee vai mikä lie, kun en yhden yhtä kirjaa saanut toukokuussa luetuksi. Innokkaasti kirjastosta niitä kassiin pakkasin ja kotiin asti kannoin, mutta ei iskenyt kipinä. Ei edes Mörön teksti vetänyt loppuun asti.

Vuorollaan avasin jokaisen ja tunnollisesti yritin mutta lopulta vain harpoin pikaisesti läpi, kun totesin ettei ollut minun juttuni.

Ei ole ainutlaatuinen tilanne, jos minulle tulee kirjasta tunne, että ei voi vähempää kiinnostaa. Sen vuoksi minä juuri niin vähän luen, kun en löydä mielenkiintoista luettavaa enkä pysty itseäni lukemaan pakottamaan. Harvoin minun intoni riittää myöskään kirjavarausten tekemiseen, joita ilman kirjastosta ei parhaita kirjoja saa.

Olin tosin varannut Elizabeth Stroutin Kaikki on mahdollista sekä Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjan ja jotain muutakin, jota en nyt enää muista, mutta kävi niin, että en ehtinyt hakemaan niitä ajoissa. Koska olin unohtanut kirjaston tekstiviestin. En sitten varannut niitä - enkä mitään - uudestaan, sillä aikataulutus ja byrokratia ovat viimeiset asiat, joita lukemisharrastukseeni tarvitsen.

Ostaminen olisi tietysti suorin tie päästä himotuimpien kirjojen pariin, mutta tänä vuonna en ole siihen sortunut. Paitsi kerran. Ja sekin on tyystin avaamatta.

Must must ... yes yes. You know.

Jo tammikuussa ostin englannin oppikirjan, jonka lukemista ei voine lukuharrastukseksi nimittää, mutta en ole sitä kyllä lukenutkaan. Yhä vain odotan inspiraatiota. Ehkä se tulee jonain heinäkuun aurinkoisena hellepäivänä rantaviltillä loikoillessa. Tai lokakuun kolean sateisena iltana sohvannurkassa kyhjöttäessä. Tai ...

Tällä hetkellä minulla ei ole kirjan kirjaa edes yrityksen alla. Kesäkuu on muita hommeleita varten. Kesäkuussa mennään ulos ja jutellaan puille. Pehmeillä metsäpoluilla ken kaipais muita virikkeitä?

 ...

Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

4 kommenttia:

  1. Voi hyvinkin johtua kesästä, ettet ole saanut luettua kirjaa loppuun, jos olet kevät-kesä ihminen. Te kirmaatte ulos ja osaatte nauttia vihreävehreydestä. Kyllä minäkin keväästä tykkään. Vielä enemmän syksystä. Mikään vuodenaika ei vaikuta lukemiseeni, iltalukeminen on niin automatisoitunut toimi. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään syksystä enemmän kuin kesästä. Se ei petä. Mutta tärkeintä minulle on, että pääsen ulos, ja erityisen ihanaa on olla ulkona keväällä, kun kaikki on niin raikasta. Samoin on syksyllä ennen pimeintä marraskuun loska-aikaa.
      Lukeminen tökkii minulla aina sillöin tällöin, mutta juuri nyt se varmaankin johtuu kevätvillityksestä.
      Aurinkoista viikonloppua, Marja!

      Poista
  2. Nykyisin tuntuu, että kaikesta pitäisi suostua syyllistymään.
    En ole saanut kaikista lapsistamme lukuihmisiä yrityksistäni huolimatta. Joskus tunsin siitä syyllisyyttä.
    Nuorena taas omasta lukuinnostani. Olisi kuulemma pitänyt tehdä jotain tähdellistä.
    Onhan niitä hetkiä itsellä vieläkin, jolloin lukeminen tuntuu liian passiiviselta toiminnalta. Kroppa kaipaa jotain fyysisempää.
    Nautitaan kesästämme itselle sopivalla tavalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen jos mikä on tähdellistä :D.
      Mutta media tosiaan tarjoilee meille syyllisyyksiä milloin mistäkin asiasta. Nykyisin pitäisi vaikka mitä ja mieluummin yhtäaikaa.
      Aurinkoista viikonloppua, Kirsti!

      Poista