maanantai 20. toukokuuta 2019

Pitäisiköhän muuttaa Irlantiin ...


Olen aina silloin tällöin ehtinyt lukea ihastuttavia Irlanti-juttuja SaaraBeen blogista Elämää Vihreällä Saarella ja salaa haaveillut pääseväni samanlaiseen kodikkaaseen maailmaan itsekin asumaan. Toisinaan ihan jopa harmittaa, etten ole sinne valmiiksi syntynyt.

Kaipaan yhteisöllistä lämpöä, jota irlantilaisessa arjessa näyttää olevan enemmän kuin meillä. SaaraBeen tarinoissa ja kuvissa Irlanti vaikuttaa sosiaalisesti mukavan lämminhenkiseltä asuinympäristöltä, vaikka ilmasto saarella on toisinaan sateisen ja tuulisen epämukava. Ja ne värikkäästi maalatut rakennukset, joissa vähintään ovet kirkuvat eri väreissä, ovat niin toista kuin meillä täällä harmaassa Suomessa.


Pelkkä väri jo piristää mieltä, niin että olen miettinyt.

Mutta tässä iässä muutto tuskin on järkevää, ainakaan pysyvästi, mutta iloitsen kuitenkin Ylen leikkimielisestä testistä, jonka tulos vahvistaa kaipuuni: minä kuulun Irlantiin. Siellä asuu eniten minun kaltaistani väkeä.

Sellaista väkeä, joka tykkää piipahdella juttusille tuttujen ja vieraitten kanssa, tykkää kuunnella elävää musiikkia ja tanssahtaa muutaman askeleen, ottaa oluen tai kahvin tai syödä vähän ja nauraa paljon, olla leppoisasti toisten ihmisten seurassa.


Näin nimittäin tuntuu olevan Irlannissa: irlantilaiset osaavat ottaa elämän kevyesti.  

Irlantilaiset ovat rentoa kansaa. He ovat nokkelia ja sanavalmiita. Irkut rakastavat hauskanpitoa, vitsailua ja löysäilyä, vahvistaa käsitykseni irlantilaisuudesta Moona Laakso blogissaan. Ja Juha Remeksen kokemukset täydentävät: Paikalliset täällä ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia, vitsejä voi heittää melkein mistä tahansa.

Mutta miten minä täältä. Suomessa on äidinkieli, metsät, järvet, puhtaus, terveys. Ystävät. Läheiset.  ... Ei minun noin vain pidä karkuun lähteä, minä ajattelen, pitää itse luoda ympäristöönsä sitä, mikä vielä puuttuu: lämminhenkistä yhdessäoloa, hauskanpitoa ja kiireettömyyttä.

Kesällä irkkulaisuus onnistuu suomalaisiltakin. Valo ja lämpö tekevät kaiken helpommaksi, myös vieraalle puhumisen ja hassuttelun.



PS. Koska en harrasta matkustelua, käväisin Irlannissa ilmaisella pikamatkalla: poimin kuvat Pixabaysta.

Näiden kuvien myötä rentoa kesän alkua kaikille!

...

Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...




6 kommenttia:

  1. Hei. Irlanti on jotenkin kiehtova maa, ja kieli kuulostaa kauniilta. Oletko koskaan kuunnellut irlantilaisen Christy Mooren musiikkia? Jos et ole, niin suosittelen. Olin kauan, kauan sitten hänen konsertissaan Helsingissä ja nautin suuresti. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Kristiina. Heti kuuntelin YouTubesta 😊. Tuttua irkkulaulelmaa, jota pitääkin kuunnella ajan kanssa, jotta ehtii saada sanoista sanoman kunnolla irti. Suomen pubeihinkin vain tällaisia lauleloita enemmän pelkän karaoken sijaan, niin kivaa olisi.

      Poista
  2. Ihanat kuvat. En tiennyt irlantilaisten värikkäistä taloista tai ovista. Kaunis unelma sinulla, jonka soisi toteutuvan. Sitten kun olet eläkkeellä, mikä estää sinua toteuttamasta unelmaa. Asuisit kussakin maassa puolet vuodesta. Minä olen ajatellut sitten eläkkeellä alkavani reppureissaajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo reppureissaaminen. Interrail-matkailu sopisi minulle hyvin 😊. Pitääpi alkaa siitä haaveilemaan.
      Kiitos ideasta, Marja.

      Poista
  3. Toivottavasti unelmasi toteutuu.
    Minä tykkäsin Irlannista ja irlantilaisista, kun olin siellä IFCOn (International Foster Care Organisation) konferenssissa ja asuin viikon irlanntilaisen perheen kotona.
    Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ehtinyt moneen paikkaan, Kirsti 👍. Minä vain haaveilen. Asuminen, ei vain piipahtaminen, antaa aidomman kokemuksen. Niin minäkin toivottavasti joskus vielä teen.
      Kiitos kommentista ja hyvää iltaa sinullekin.

      Poista