torstai 9. toukokuuta 2019

Onnellista äitienpäivää, äidit ja heidän lapsensa!


Olisipa mukavaa, jos äiti vielä eläisi!

Se olisi niin mukavaa! Nyt olisin minäkin vihdoin siinä iässä, että voisin ymmärtää äitiä paremmin kuin ennen. Olisi niin paljon kysyttävääkin. Kun ei me äidin kanssa hänen elämästään koskaan juuri mitään puhuttu. Olimme aika etäisiä toisillemme.

Voi olla, että äiti piti yksityisyytensä myös tarkoituksella, sillä eivät sen sukupolven aikuiset ylipäätään lapsilleen itsestään mitään kertoneet. Ja nuorena minä puolestani olin niin itseäni täynnä, etteivät äidin jutut minua edes kiinnostaneet, jos hän jotain kertoikin. Paitsi ne jutut, joista hän ei puhunut kenellekään. Salaisuudet. Ja tunteet.

Äiti ei milloinkaan puhunut siitä, miten hän oli ollut onnellinen tai surullinen, rakastunut tai pettynyt, rohkea tai avuton. Ihan kuin hänellä ei olisi ollut tunteita. Äiti kertoi menneestä elämästään, lapsuudestaan ja nuoruudestaan, joskus tarinan tai pari, mutta ei tunteista, joita niihin liittyi.


Eikä varsinkaan siitä ajasta, jossa silloin yhdessä elimme, siinä tapahtuvista asioista ei meillä puhuttu. Jos jotain juteltiin, niin vain pintapuolisesti ja ohimennen. Aina oli välissä jonkinlainen harso, syvimmän ajatuksen ja tunteen piilottaja.

Mutta äiti on äiti, vaikka etäisenäkin. Äiti on tunne, joka asuu sydämessä. Silloinkin, kun äitiä ei enää ole. Oikeastaan silloin vielä enemmän.


Jos voisin, tänä äitienpäivänä minä keittäisin äidille oikein hyvät kahvit ja istuttaisin hänet pehmoiseen nojatuoliin ja sanoisin, että nyt äiti kerrot, miltä sinusta on elämä tuntunut. Ja sitten minä ojentaisin äidille hänen Bostoninsa ja sanoisin, että minulla on aikaa, kerro tarkasti, kerro kaikki.

Enkä yhtään uskoisi, kun äiti sanoisi tapansa mukaan, että voi voi, enhän minä niitä enää muista, ei minun elämässäni ole mitään tapahtunut.

Jos äiti vielä eläisi. Minä soittaisin hänelle heti nyt.


...

Tällaisia mietteitä tuli mieleen näin äitienpäivän lähestyessä.


Hyvää äitienpäivää äidit ja tyttäret! 
Syödään paljon kakkua!


...

4 kommenttia:

  1. Voi Eeva,
    Kirjoitat osuvasti.
    Paljon minäkin tekisin toisin, jos äiti vielä eläisi.
    Olen ajatellut sinua ja sitä, miten esim. äitienpäivä näkyy sinun nykyisessä, oliko se nyt työkokeilussa.
    Moni äiti saa varmasti vain ne kukkaset, eivätkä kaikki niitäkään.
    Hyvää torstai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan äitienpäivän lähestyminen näkyy kukkatarhalla. Minäkin ostin itselleni kukan :D.
      Äidilleni vein joka äitienpäivä kukan tai vähintään kortin lähetin ja soitin, jos en päässyt käymään. Äitienpäivä on tunteikas päivä, äideille ainakin. Unohtaa ei saa.
      Kiitos kommentista, Kirsti, hyvää viikonloppua ja ilahduttavaa äitienpäivää sinulle.

      Poista
  2. Minun äitini oli suurimman osaa elämästään toimelias nainen. Eikä ehtinyt jutella syvällisemmin. Mutta kun hän alkoholisoitui, hän oli täysin tunteiden vietävissä. Ja puhui niistä aivan liikaakin. Kukapa sitä jaksoi kuunnella. Paitsi alkoholisti ystävät. En toivo häntä ihmeen lailla yhä eläväksi, vaikka loppujen lopuksi pyydettiin toisiltamme anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuvuudet vääristävät luonteen ja tunteet, eikä vanhempien tarvitse olla holistejakaan, kun humalointi lasten nähden saa aikaa ikävät tunnelmat. Lohdullista, että ehditte anteeksipyynnöt, Marja.
      Kiitos kommentista ja hyvää viikonloppua ja iloista äitienpäivää sinulle.

      Poista