perjantai 31. toukokuuta 2019

Hyvää päivää, neiti Koivu

Oi metsän neiti, sua tervehdän.

Totta se on, että ihminen alkaa vanhemmiten höpertää. Minä olen hyvää vauhtia höpertymässä.

Unohtelen asioita. Puhun itsekseni. Kiroilen.

Kättelen puita.

Muutama vuosi sitten huomasin metsälenkillä kuusenkerkkiä ihaillessani, että neulaset tuntuvat yllättävän pehmeiltä, kun oksan sopivassa kulmassa puristaa kämmenen sisään. Siitä lähtien minulla on ollut vaikeuksia päästä metsälenkilläni yhdenkään kuusen ohi sitä kättelemättä.

Nuori herra Kuusenkerkkä.

Sittemmin olen alkanut kätellä myös mäntyjä ja koivuja. Mutta kuusenoksa on aina paras. Se on pehmeä kuin koirantassu.

Pehmeitä ovat myös metsäpolut, joita pitkin on talven jäisen asfaltin jälkeen helpotus päästä loikkimaan.

Varjojen leikkiä metsäpolulla.
Loiva nousu, menee juosten.

Yksi ongelma metsässä silti aina tulee. En tahtoisi lähteä metsästä pois.

Varoitus: kaksikaistainen päättyy.

Kuljen metsässä kuin transsissa.

Joskus kun kohdalle sattuu, tasapainoilen tukilla.

Kaikista parasta on kulkea yksin, jos metsä on tuttu eikä sudet ja karhut pelota, mutta suuremmille saloille otan mieluusti kaverin mukaan, jotta on rennompi olo. Pohjois-Karjalan metsissä liikkuu hirmuisesti petoja  - jos ei muuten niin tarinoissa.

Tämä levähdyspaikka järvimaisemalla löytyy taajamasta Joensuun Koppolasta.

Vähintään kerran viikossa on hyvä päästä oikeaan metsään, mutta metsän ei tarvitse olla koskematonta korpimaata, kun se jo rentouttaa ja voimaannuttaa. Kunhan ei ole puut kokonaan pois avohakattu.

Nyt viikonlopulla menen kuitenkin pitkästä aikaa kättelemään Patvinsuon erämaan naavakuuset. Jos vastaan tulee, kättelen siinä samantien karhut ja sudet sun muut Suomen pedot. Niitä siellä kuulemma takuuvarmasti liikkuu.

Vauhdissa mukana, kännykkäselfie.

Niin, ja se kiroilu. Sitä en metsässä harrasta.

... Muistaakseni.


...

Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tavataan taas!
😊

Iloista ja virkistävää kesää!




8 kommenttia:

  1. Moi. Metsät ovat ihan huippupaikkoja. Ei tosiaan ole humpuukia, kun puhutaan metsän hoitavasta vaikutuksesta. Mukavia tapaamisia kuusten kanssa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina. Samoin sinulle mukavia ja rentouttavia metsäseikkailuja!

      Poista
  2. Ihanat kuvat <3
    Minun ja koirien on päästävä joka aamu metsään tai vähintäänkin metsäautoteille, muuten päivä on pilalla.
    Minä olen aina pujunut itsekseni. Selitän sen kissoille ja koirille puhumiseksi.
    Kirjotusvirheet ovat lisääntyneet iän myötä, kai se on vanhuuden höperyyttä sekin.
    Hienoa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno päivänavaus on mennä metsään, ja jos vielä koirat mukana, niin ei parempaa :).
      Kiitos kommentista, Kirsti, mukavaa sunnuntaita ja kesän metsäkävelyjä sinulle.

      Poista
  3. Kiva metsä-postaus.
    Minä kävelin viikonloppuna Pirkanmaalla parinakin päivänä ihanalla harjulla. Vaikka muualla oli kova tuuli, oli ihan hämmästyttävää, että tuolla harjun päällä ei tuullut juuri lainkaan. Jotain tekemistä asian kanssa oli varmasti harjun korkeilla männyillä, mutta silti juttu tuntui erikoiselta. Ihana vihreys ja järvinäköala toimivat terapeuttisesti, vaikka puita en tällä reissulla huomannutkaan kätellä. Joskus minäkin sitä harrastan. Ja itsekseni puhumista. Mutta nyt oli siippa mukana, joten yhdessä höpöteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkanmaan metsät ja järvimaisemat ovat ihanan vaihtelevia. Ja Tampereella myös riittää kauniita puistoja kaupunkikävelyihin vaikka kuinka.
      Mukavan rentoa kesän alkua, Leena!

      Poista
  4. Metsä todellakin tekee hyvää. Stressihormoni kortisolin tasot laskee jo kymmenen minuutin metsässäolon jälkeen. Polut ovat ihania. Niitä minäkin seurailen. En ole tosin kätellyt yhtäkään puuta. Keväällä olen saattanut painaa korvan koivua vasten ja kuulostella, kuuluuko mahlan kohina eli täälläkin höpertää. Mukavaa viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mahlan kohina :) ehkä sen tarkalla korvalla kuulee ... :D

      Joka tapauksessa: parasta kesässä on luonto, ja sitä meillä Suomessa iloksemme riittää.
      Kivaa viikonalkua sinullekin, Marja!

      Poista