torstai 2. toukokuuta 2019

Huhtikuun kirjat: Lucy Barton ja Kupai nau


Huhtikuun lukutavoitteeni täyttyi nippa nappa: yhden kirjan sain luettua alusta loppuun. Alkaa näköjään keväinen aurinko ottaa tilansa, mutta niin sen pitääkin.

Ainokainen lukemani, amerikkalaisen Elizabeth Stroutin kirja Nimeni on Lucy Barton (USA 2016, suomeksi 2018), sai minut hämilleni helppoudellaan. Teksti leijuu kuin henkäys, eikä tarinassa oikeastaan tapahdu mitään, mutta rivien välissä kuin huomaamatta kulkee syvällistäkin sanomaa. Päällimäiseksi jäi mieleen minäkertoja Lucy Bartonin hyväksyvä ymmärrys mennyttä kohtaan.

Kirjan takakannessa teosta sanotaan vahvan tarinankertojan säkenöivän kauniiksi kuvaukseksi äidin ja tyttären suhteesta, mikä ilman tuota säkenöivää pitää minunkin mielestäni paikkansa. Minulle tarinassa aukesi kuitenkin myös laajempi sanoma ihmisenä olemisen monimutkaisuudesta.

Olen kuullut, että moniin tekee vaikutuksen erityisesti Lucy Bartonin kertomukset köyhästä ja ongelmaisesta lapsuudestaan, "Me asuimme autotallissa, kunnes täytin yksitoista", tai etäisestä äidistään, "Ihmiset eivät varmaan ymmärrä, miksei äitini koskaan saanut sanotuksi: minä rakastan sinua."  Näin työläisperheen tyttärenä niihin on helppo samaistua, mutta ihmeellisintä on se, miten taitavasti ja silti arkisesti Strout elämän arjesta kirjoittaa. Erään hahmonsa suulla hän sanoo sen näin:  jos tarinassasi on heikko kohta, käy kiinni rohkeasti, ota se hampaisiisi ja ravista. - Siitä voin yrittää ottaa oppia itsekin.

Toinen huhtikuun kirja, Mai Tolosen Kupai nau - nähdään pian (2018), on varmasti mielenkiintoinen pala Amerikan suomalaisten historiasta, mutta minä en jaksanut tämän tekstin mukana kulkea. Vaikka tarinat pohjaavat todellisiin henkilöihin ja voivat olla jopa tarua ihmeellisempiä, nyt kirjoittajan tyyli ei innosta lainkaan.

Näyte Tolosen ilmaisusta: "Hangon satama oli hiljaa. Laiturilla lojui eilisen lähdön rippeitä: tyhjä kaurapussi, köyden pätkiä, nenäliina, märkä sanomalehti. Työntökärryt nojasivat hengästyneinä varaston seinään. Keltaraitainen kissa luikahti ulos ovesta, kun Signe avasti sen ja astui sisään hämärään kapakkaan."  ... En millään pääse tarinan imuun, joten kesken jäi.

Ja niin, yöpöydälläni lepäsi vielä Pajtim Statovcin Tiranan sydän, joka jäi maaliskuussa avaamatta ja jonka lainan jouduin uusimaan. Statovci kirjoittaa hyvin, mutta tämä aihepiiri ei vain enää Kissani Jugoslavian jälkeen kiinnostanut.

Huhtikuun kirjasaldoni on siis vain yksi kirja, mutta olen tyytyväinen. Se on minulle paljon verrattuna aikaan ennen kuin päätin viime elokuussa alkaa lukea enemmän. Tänä vuonna olen lukenut jo monta kirjaa, kokonaan.

...


Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

6 kommenttia:

  1. Nimeni on Lucy Barton teki minuun vaikutuksen, mutta en innostunut hänen uusimmastaan Kaikki on mahdollista. Moni kollega on sitäkin kehunut. Nyt taidan tuntea syyllisyyttä. Otitko Kupai nau'n lukuun minun suosituksestani? Aina ei maut mene samoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on juuri kirjastoon saapunut tuo toinen Stroutin kirja. Aloitan sen viikonlopulla, saa nähdä kuinka käy. Eiköhän nämä molemmat kirjat ole sinun blogistasi, Riitta 😁. Kiitos vaan hyvistä vinkeistä! Mielenkiintoista lukuviikkoa sinulle, sinä ehdit paljon.

      Poista
  2. Tuo Elizabeth Stroutin kirja Nimeni on Lucy Barton vaikuttaa mielenkiintoiselta. En välttämättä kaipaa selkeää, etenevää juonta kirjaan, vaikka juoni on ollut muinaisesta tarinankertomisesta lähtien tarinan ydin.Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on helppo ja nopea lukea. Mielenkiintoa lisää tavallisen amerikkalaisen arjen kuvaus, siinä ei ole glamouria eikä perinteistä romantiikkaa.
      Saattaa kiinnostaa psykologian ystävää 😊.
      Rauhallista illanjatkoa, Marja.

      Poista
  3. Aika monta lukuvinkkiä olen saanut Riitalta tai Kirjojen kuisketta-blogin Annelilta. Kiitos näille upeille lukeville naisille. Nyt, kun meillä taas on kirjastoauto, sen mahtava kuljettaja pitää huolen, että me sivukylän asukkaatkin saamme lukea uutuuskirjoja. Uskomattoman hienoa.
    Jos tässä postauksessa mainitsemasi kirjat pitäisi laittaa oman mieleni mukaiseen järjestykseen se olisi:
    - Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia
    - Elizabeth Strout Nimeni on Lucy Barton
    - Pajtim Statovci Tiranan sydän
    - Mai Tolonen Kupai nau - nähdään pian
    Mukavaa toukokuuta sinulle - kirjojen parissa tai ilman!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kirsti, hauska saada sinun listauksesi näistä kirjoista mukaan tähän juttuun. On muuten täysin sama järjestys kuin minulla. Minä en vain lue kaikkia loppuun, lusmu kun olen.
      Kiitos kivasta kommentista, mukavaa ihanaa toukokuun alkua!

      Poista