maanantai 6. toukokuuta 2019

Elämäni merkitys? Etsinkö turhaan?


Tämä on ikuinen pohdinnan aiheeni. Minä jaksan etsiä elämäni merkitystä aina vaan, niin kuin taas. Vaikka ovat jotkut viisaat sitä mieltä, että elämän merkitystä on turha etsiä, sillä elämällä ei ole muuta merkitystä kuin olemassaolo. 

Tuo on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihminen tahtoo kokea olevansa merkityksellinen. Edes vähän. Siksi innostuin, kun löysin taannoin Kanavalla Krunikassa -blogista Leenan postauksen, jossa hän pohtii oman elämänsä merkitystä ja ottaa tuekseen filosofi Frank Martelan ajatuksia.

Filosofit ovat elämän merkityksen ammattipohtijia, niin että he jos ketkä siitä jotain tietävät. Martelan selitys elämän merkityksen kokemisesta on yllättävän yksinkertainen: 

"Vahvimmin koemme merkityksellisyyttä juuri niinä hetkinä, kun vahvimmin kykenemme tekemään hyvää toiselle."

Uhrautumisesta ei ole kyse, vaan oma lehmä tietenkin ojassa on. Ja oikeastaan enemmän kuin uskallamme ääneen ajatella. Martela nimittäin korostaa myös sitä, että hyvän tekemisen pitäisi olla tekijälleen itselleenkin merkityksellistä tekemistä sinänsä. 


Vasta silloin, kun teen jotain, missä toteutan itseäni toisten hyödyksi, voin kokea olemassaoloni aidosti merkitykselliseksi. Tässä Martelan ajatus hänen itsensä kiteyttämänä: 

"Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Pyri siis löytämään juuri sinulle ominainen tapa toteuttaa itseäsi. Ja sitten mieti miten tämän tekemisen kautta kykenet palvelemaan toisia ihmisiä."

Ja niin minä päädyn taas oman elämäni merkityksen kysymykseen. Mikä sitten on se minulle ominainen tapa toteuttaa itseäni, jonka kautta voin palvella toisia ihmisiä?

Kunnes älyän muistaa, että onhan minulla läheisiä, joista on mukavaa, että minä pelkästään olen olemassa. Heille riittää että olen olemassa, omalla tavallani, ja pidän myönteistä yhteyttä heihin niin, että he kokevat minut enemmän ilona kuin murheen lähettiläänä. Ehkä joskus autankin, tietenkin aina kun voin, mutta tällä hetkellä apuani aika vähän lähipiirissäni tarvitaan.


Tulen siis samaan tulokseen kuin Leena em. blogissaan. Läheisten kanssa vietetty aika on minulle paras merkityksellisyyden kokemisen perusta. Ei sitä tarvitse sen kauempaa etsiä. Ongelmani on vain se, että tämä yksinkertainen asia minulta yksilöllisyyden arvoa korostavalta individualismin aatteen aivopesemeltä jatkuvasti unohtuu. - En minä yksin ole mitään.


...

Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...







6 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla.

    Komppaan tuota viimeisintä lausettasi ja sitä kun sanoit, että useinmiten läheisille riittää myös pelkkä olemisemme. On mahtavaa kuulla, kun joku sanoo: Ihanaa, että olet olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta miten vaikeaa se on muistaa. Perhettä ei suomalaisessa kulttuurissa arvosteta samalla tavalla kuin esimerkiksi työtä ja itsensä toteuttamista.
      Mukavaa päivää sinulle, Leena, kiitos kun piipahdit.

      Poista
  2. Hienoa että olet löytänyt merkityksellisyyden tunteen. Elämän tarkoituksesi. Ja niinhän se on, ettei se kirjoja lukemalla löydy. Tai en tiedä sitäkään. Vaikka olen pohtinut asiaa hyvin usein. Etenkin aamuisin. Sartren filosofia, eksistentialismi, (kirjoista) jotenkin sopii minulle. Arkisetkin valinnat, kun ne tehdään itse, tuovat tarkoitusta ja vastuuta. Tämähän on individualismia, mutta loppujen lopuksi ihminen on yksin omaa tarkoitusta pohtiessaan. Tämä on individualismia. Ei altruismia vaikka se lopulta johtaisi juuri siihen. Mukavaa alkuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin löysin, kun vain pitäisin sen mielessäni enkä lähtisi taas hötkyilemään. Mutta vahvistuksen tähän ymmärrykseeni tarvitsin filosofilta, eihän sitä itse usko, että se riittää, kun on läheisilleen olemassa.
      Ihminen on yksin tämän asian äärellä, sen toteaa myös Martela: Eksistentialistinen kriisi on vahvasti yksilön kriisi. Ihminen kohtaa sen yksin. - Vaikka lopulta kriisissä on kyse toiseuden kohtaamisesta.

      Kiitos valaisevasta kommentista, Marja. Mukavaa päivänjatkoa!

      Poista
  3. On tärkeää olla jollekin tärkeä!
    Tätä sun blogia on kiva seurata. Pohdit siinä asioita, joita varmaan me jokainen mietitään. Sinä osaat sanoittaa ne hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos Mari. 😊Mukavaa, että tykkäät. Ilman lukijoita ei ole mieltä kirjoittaa.

      Vaan oppimista tässä on...

      Kiva kun poikkesit kommentoimassa 🤗!

      Poista