perjantai 12. huhtikuuta 2019

Täl pual jokke ja tois pual jokke

Tois pual jokke, Linnankadulla, on Turun kaupunginkirjasto (vanha osa) edessään rivi näppäriä Föli-kaupunkipyöriä.

Huhtikuun takatalven viimaan sattunut lähimatka tyttäreni luokse Suomen vanhimpaan kaupunkiin tuuletti hyvin mökkihöperöä mieltäni. Turku on täynnä vaihtelevia tunnelmia, joissa mieli lepää. On vanhaa historiaa ja on uutta modernia, paljon kauniita rakennuksia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Tiistai oli pelkkää harmaata loskaa, ja sen päivän pysyttelin sisätiloissa tyttäreni lämpimässä pikku kodissa, mutta keskiviikkona uhmasin hyytävän kylmää tuulta ja kävelin keskustaan, eli tois pual jokke, kauppoja katsastamaan.

Kauppahalli on Eerikinkadulla.




Kauppahalli on täynnä herkkuja, mutta en malttanut pysähtyä. Nopean läpikävelyn jälkeen lähdin etsimään - huvikseni ilman todellista tarvetta - jotain kaunista punaista neuletta tai mekkoa. Kävin läpi Yliopistonkadulla kaikki vaatekaupat Stockmannista lähtien ja vielä Eerikinkadulla Wiklundin (eli minulle yhtä kuin Sokoksen), mutta mitään ei löytynyt.


Löytyi sen sijaan kaikkea muuta houkuttelevaa.



Vähällä oli, etten sortunut tähän ihanaan kevätlaukkuun ...












... ja näihin kenkiin ...



















Lopulta päädyin tyhjin käsin ja turhautuneena Coffee Houseen kalliille 2,70 euron kahville.

Coffee House Wiklund.



Wiklundilla Coffee Housen tunnelma on niin rento, kodikas ja kansainvälinen, että olisin viihtynyt siellä pidempäänkin ...
 ... mutta ei makeaa mahan täydeltä, sillä vielä oli ruokakaupassa käytävä.

Viimassa kotiin puskemisen jälkeen keskiviikko huipentui sitten tomaattikeitto- ja porkkanakakku-
herkutteluun, leppoisaan löhöilyyn ja tyttären kanssa höpöttelyyn.









Torstaina vihdoin paistoi aurinko, ja uskaltauduin kunnolla ulos Turun kevääseen. Kuljin joenrantaa nyt täl pual jokke. Kävelin Turun Piispankatua pitkin ja poikin vanhan Turun muistoissa, samaa reittiä, jolla Michael Monroekin (! 😉) usein nähdään kävelyllä.

Pieni kahvila Piispankadun ja Tehtaankadun kulmassa.
Kerrostalon sisäpiha Piispankadulla.
Vanha puutaloyhteisö Piispankadulla.

Piispankadulta poikkesin Tehtaankadulle, jolta löytyy Turun vanhin teollisuuskortteli, mihin nyt on sijoitettu Åbo Akademin humanistinen tiedekunta.

Åbo Akademi Tehtaankadulla.

Tehtaankadun tunnelmallinen miljöö.
Jokikadun kaunis kivetys ja ihanaa tiiliseinää.
Tehtaankadun päästä alkaa Aurajokea myötäilevä Jokikatu, jonka toista reunaa koristavat vanhat teollisuuskorttelin tiiliseinät, joista minä erityisesti pidän. Jokikadulta puolestaan lähtee Kasarmikatu, joka kantaa nimeään muistona 1800-luvun lopulla perustetusta kasarmialueesta, jota ennen 1300-luvulta asti alue tunnettiin Piispan peltona.

Jokikadulla on kyltti, joka kertoo paikan historiasta.

Piispankadun alue on osa Turun historiallista ydinaluetta, ja sen rakennuksissa voi asiantunteva silmä erottaa monia eri rakennustyylejä, kuten puuempireä, uusrenessanssia ja jugendia sekä modernia kerrostalorakentamista, joista minä en muuta ymmärrä kuin että viihtyisää on.

Piispankadun päästä pääsin Tuomaansillan yli taas tois pual jokke, missä lähdin kulkemaan pitkin  jokivarren suosittua lenkkeilyreittiä.

Aurajoki, Tuomiokirkko ja Tuomaansillan kaide. Vasemmalla ollaan täl pual jokke, oikealla tois pual jokke.
Tois pual jokke on mukavia kävelysiltoja.
Suosittu maisematie on arkipäivänä hiljainen.
Ulkoilureitti tois pual jokke, Aurajoen länsirannalla.


Uutta ja vanhaa rinnakkain. Tiilirakennus on osa John Barkerin entistä puuvillatehdasta.

Kerrostaloja näköalamaisemilla on myös täl pual jokke, Aurajoen itärannalla.








Koroistenniemi, paikka missä Turku sai alkunsa.
Turun tuomiokirkolta noin puolitoista kilometriä Aurajokea ylävirtaan, niillä main, missä se risteää Vähäjoen kanssa, sijaitsee ainutlaatuinen muinaisjäännöskohde Koroistenniemi.
Kerrotaan, että varsinainen vanha Turku olisi saanut alkunsa Koroisilla 1100-luvulla. Paikalla sijaitsi jo tuolloin merkittävä kylä, kauppa- sekä markkinapaikka Halistenkosken estäessä laivojen nousun edemmäksi yläjuoksulle.    (Näin kertoo Retkipaikka-sivusto, josta löytyy myös hienoja ilmakuvia alueesta.)

Opaskyltti näyttää, missä ollaan.

Portti menneeseen.
Koroisten risti on pystytetty merkiksi 1200-luvulla paikalla sijainneesta Suomen ensimmäisestä hiippakuntakeskuksesta.


Koroistenniemen takana on yllättäin vanhaa maalaismaisemaa punaisine tupineen ja perunamaineen. Koroisten vanhaa maatilaa vuokraa ja ylläpitää Elävän Kulttuurin Koroinen ry. Levollisen pysähtynyt maisema houkutti luokseen, mutta jäisen tuulen vuoksi käännyin kuitenkin takaisin ja palasin samaa reittiä keskustaan.

Yllätysmaisema Koroisilla. Täältä löytyy kahvilakin, mutta jätin väliin.
Turku on täynnä ihastuttavia arkisia ja historiallisia yksityiskohtia, erityisen mukavia minusta ovat tällaiset kodikkaat tunnelmamiljööt, joissa aika pysähtyy. Vuodenaika ja sää eivät tällä reissulla suosineet ulkona liikkumista saati valokuvausta, mutta tällaistahan tämä Suomen luonto huhtikuussa kaikkialla on, harmaata ja ankeaa. Turussa ei sentään ole enää lunta maassa niin kuin koti-Pohjois-Karjalassa on ... mitenkähän siellä kohta taas selviän ?

 ...

Tällaista seikkailua tällä viikolla.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

4 kommenttia:

  1. Hei. Kiitos kiertomatkasta Turun seudulla ☺ Voisit varmaan jatkossa toimia kaupunkioppaana Joensuussa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kristiina. Kovin suuri kierros ei tässä ollut kyseessä, mutta Turussa riittää kierrettävää, joten johonkin on raja vedettävä.
      Enpä tiedä kaupunkioppaaksi ryhtymisestä - edes kotikonnuillani - minulla kun on todella lyhyt muisti :D.
      Kivaa päivää sinulle!

      Poista
  2. Paljon olet ennättänyt Turkua katsastaa pienessä ajassa.
    Sinun postauksessa kaupunki näyttäytyy ystävällisempänä kuin mitä se oli minulle 13-vuotiaana, kun asuin siellä vajaan vuoden. Edelleen Turku on inhokkikaupunkini. Vaikka kuvasi ovat upeat, ei tullut ikävä Turkuun :)
    Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa sinulla ikävät muistot Turusta, Kirsti. Taidat niistä jotain kirjassasi mainitakin, vaan en varmaksi muista. Hyvä että pidät oman kokemuksesi - niin kauan kuin se siltä tuntuu - sanovat muut mitä sanovat. Minulle jäi aikoinaan Kouvolan seudusta ikävät tunteet siellä asuessani.
      Kiitos kommentista ja hyvää viikonloppua sinullekin 😊. Aurinkokin paistaa!

      Poista