lauantai 27. huhtikuuta 2019

Päiväkahvit kaupungilla miehen kera

Veteraanipäivän kunniaksi liehui Suomen lippu myös Joensuun kaupungintalon katolla.

Kun aurinko niin houkuttelevasti taas lauantaina lämmitti, päätettiin miehen kanssa, että lähdetään päiväkahveille kaupungille. Ei oltu vielä ehditty katsastaa maaliskuussa Torikadulle avattua uusvanhaa liiketilaa ja valittiin se määränpääksi.

Hilun Paikan seinällä on kuva alkuperäisestä puutalokorttelista.






Suvantokadun ja Torikadun kulmauksen vanha keltainen puutalo, Wanha Kulma, on saanut  uuden elämän tänä keväänä. Vuonna 1910 valmistunut, myös Korttelinkulmana tunnettu, Torikatu 12 on rakennettu paksuista hirsistä, jotka remontin jäljiltä hohtavat nyt vaaleina kuin uudet.


Hilun Paikka on kodikas ja vähän romanttinenkin.

Korttelinkulman kahvilassa saa kaksi isoa kahvia ja leivosta yhteishintaan yksitoista euroa. Aamuisen kuntosalin ja siivoilujen jälkeen päätettiin, että voitiin törsätä vähän ylimääräisiin kaloreihin. (Meillä siis ihmeitä tapahtuu: pari päivää on pikku hiljaa kevätsiivoiltu, jotta saadaan talven jäljet pois vapuksi.)

 Siellä saa myös lounasta, ja tilaa riittää.

Korttelinkulma on paikka, jossa vanhat hirret ja kauniit kakluunit pakottavat pysähtymään ja rauhoittumaan. Ovat ne niin harvinainen näky tänä päivänä. Kahvilan ja myymälän lisäksi siellä on pitsa- ja siipiravintola Wanha Aitta, jossa asiakkaita oli jonoksi asti. Pitänee joskus testata, josko siellä olisi jotain tavanomaisesta parempaa. Tunnelmaa ainakin näyttäisi olevan.


Tämä kaakeliuuni on WanhanKulmanPuodissa.

Ei Korttelinkulmaa uskoisi samaksi taloksi kuin vielä vuosi sitten, jolloin se oli pelkkä lahoava rötiskö. En uskonut, että sitä enää ikinä ehjää saa, niin huonossa kunnossa ulkoverhoilu oli. Mutta nyt talo näyttää yllättävän hyvältä, varsinkin sisäpuoleltaan. Tuoksukin on raikas, ei mitään tunkkaisuutta havaittavissa.



Oltiin aika innoissamme ja ostettiin vielä pois lähtiessä makeat entisajan tikkunekut matkaeväiksi. Käveltiin sitten niitä imeskellen katsomaan uudistunutta toria, josta ei tähän aikaan vuodesta ole kerrottavaa, mutta kunhan kesä alkaa, niin luulen, että juttua piisaa.

Torilta käppäiltiin Ilosaaren kautta Pielisjoen yli ja edelleen siitä jokirantaa ja ihailtiin sinistä vettä ja taivasta ja laivoja ja aukeavia silmuja.

Puuskittainen tuuli hieman rasitti, kun ei tietenkään ollut pipoja päässä. Ja taas ajattelin, että näin mututuntumalla tuntuu, että nykyään tuulee enemmän kuin ennen. Tuuli oli niin navakka ja yhtäkkisen puuskittainen, että pieni ihminen, kuten minä, sai koko ajan pelätä ettei lennä jokeen.

 - Oli muuten hyvä syy kävellä miehen kanssa käsi kädessä.

Pielisjoki, Itäsilta ja vanha ruoppauskone tai jokin sellainen sekä pari paattia rannassa.

Kevätkö lie aiheuttanut, vai mistä lie johtui, mutta tänään minusta oli erikoisen mukava seikkailla mieheni kanssa kaupungilla. Vaikka ei siinä ollut mitään sen kummempaa. Ei vain ärsyttänyt mikään.


 ...

Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

6 kommenttia:

  1. Jahas, sitä käytiin sittenkin kiinni imurinvarteen heti aamusta (tiedät mitä tarkoitan 😉) mutta kuulostaa ettei kovin suuria paineita ole otettu kotitöistä. Ihanalta kuulostaa tuollainen kahvittelu ja sen päälle kävelyretki miehen kanssa. Meillä ukkeli on sellainen tyypillinen suomalainen jörrikkä että jos on ”pakko” kävellä, mennään sitten vähintään kaksi metriä edellä., ja mieluimmin metsään. Mutta kyllä, vanhemmiten ollaan opittu tuo kahvittelun taito milloin missäkin, ja muutenkin nautitaan pienistä hetkistä yhdessä vapaa-ajalla ilman tekemisen pakkoa.
    Joensuu on kaunis varsinkin kesällä - taitaa olla parikymmentä vuotta siitä kun ollaan siellä viimeksi käyty.
    Kiva postaus, oli mukava lukea :)
    Oikein leppoisaa viikonlopun jatkoa sinne Eeva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät sai innostumaan ... ei vainkaan, pakotin itseni (ja mieheni) siivoushommiin, koska mukavampi on sillä tavoin kevät vastaanottaa.
      Tervetuloa Joensuuhun, Tuulikki, on kahdessakymmnessä vuodessa muuttunut paljon juuri tuo jokivarren seutu. Ruutukaavakeskustahan meillä on aina yhtä ruma :), sille ei voi mitään.
      Kiitos sinulle mieltä piristävästä kommentistasi, ja mukavaa sunnuntaita.

      Poista
  2. Käytitte lauantai päivän hyödyllisesti :)
    Hienot kuvat.
    Joillakin on taito hyppysissä herättää vanha rötiskö uuteen elämään.
    Hienoa vappuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kulttuuriteko on saada vanha eloon. Tuo rakennus on suojelukohde, joten se on kunnostettu sen mukaisesti.
      Kiitos kommentista, Kirsti. Hyvää vappuviikkoa sinullekin 😊.

      Poista
  3. Oih,nuo vanhat hirsiseinät tekevät meikäläiselle niin nostalgisen olon, tommoseen paikkaan minäkin kahveille menisin. Aikamoinen tuuli kävi mutta aurinko jaksoi helottaa. Meillä kanssa kumppanin ja koirulin lorvailtiin ja ihasteltiin kevään etenemistä, jätskikioski avautui myös tuohon sadan metrin päähän että tuntuu,tuntuu että kesä on korkattu. Mukavaa Vappuviikkoa sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäätelökioskeja näkyy jo Joensuussakin, vaan ei me vielä tötteröitä ostettu. Mutta kevyt oli kävellä auringon lämmössä taas pitkästä aikaa. Nyt pitää nauttia kunnolla ennen kuin tähän tottuu niin, ettei sitä enää huomaa.
      Iloista vappuviikkoa sinulle, Pihakeiju! Mukavaa kun piipahdit.

      Poista