maanantai 15. huhtikuuta 2019

Mittari on, mutta kun ei oo paineita

Perusmalli.
Terveyskeskuslääkärillä käynti opettaa. Jos ei muuta niin sisukkuutta. Kokeile vaikka.

Nykyisinhän on niin - toisin kuin ennen - että potilaalla pitää olla mittaustulokset valmiina, kun menee lääkäriin.

Mitä tahansa vaivaansa varten aikoo ihminen lääkärinajan terveyskeskukseen tilata (yksityiselle pääsee toki ilman mitään syytäkään), niin jo ajanvarauksessa pitää osata kaikki mahdolliset faktat uteliaalle hoitajalle kertoa, jotta hän voi tehdä päätöksensä, onko niitä aikoja vai ei.

Hyvässä tapauksessa lääkäriin ei tarvitse mennä ollenkaan, kun hoitaja jo ajanvarauksessa tietää, ettei tarvitse. Tai sitten aika varataan hoitajalle, joka kertoo, ettei lääkäriin tarvitse.

Terveyskeskuksen lääkäriin ei mennä jonninjoutavista pikkuvaivoista valittamaan. Vaivasta pitää olla todistettavaa dokumenttia etukäteen.

Minulla kun on krooninen vaiva tämä ruumiin velttous ja toisinaan puristaa rinnastakin, niin ajattelin, että minulla se on nyt sepelvaltimotauti. Että siitä se ainainen väsymys johtuu. Kun ei veri kierrä. Ja niin minä soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja niin hoitaja sanoi, että ei minulla mitään ole, mutta kun en uskonut, niin sanoi että no jos on niin sitten kotona verenpainemittaus kaksi viikkoa.

Että ensin mitataan paineet että on jotain, mitä lääkärille viedä. Ja minä sitten menin kauppaan ja ostin mittarin (keskihalpa noin 50e) ja opettelin mittamaan. Mittasin viikon (kahta en jaksanut)  aamuin ja illoin, ja aina oli paineet ja sykkeet alhaalla. Terveissä rajoissa, tarkistin googlesta.

Säikähdin, että ei kai minulla tosiaan mitään ole, olisi pitänyt uskoa hoitajaa, ja alkoi vähän harmittaa, kun oli mittari eikä ole paineita. Että nyt tuli turhaan hätäiltyä ja hosuttua ja lääkäriaika varattua. Miten sitä nyt lääkärille selittää, kun ei mitään ole.

Mutta terveyskeskuslääkärin aika (jonka siis lopulta sain kun lupasin ostaa mittarin ja mitata) on niin harvinaista ylellisyyttä, että sitä en ryhtynyt perumaan, vaan rohkaisin itseni. Ajattelin, että aina sitä jotakin valituksen aihetta löytyy. Ja menin.

Valitin kaikki mitä muistin, ja lääkäri tutki, eikä mitään löytynyt, mutta sen verran hyvin valitukseni onnistui, että sain kuin sainkin ajan rasitustestiin. !!!

Jonne olen halunnut päästä jo monta vuotta. Ja kun muutkin käy. Ja kun joskus puristaakin ... Ja ...

Nyt odotan muutaman viikon, ja siltä varalta, ettei mitään sielläkään löytyisi, harjoittelen nopeaa paikalta poistumista. ... Tai en tiedä, olisiko kuitenkin parempi toivoa, että jotain löytyisi ... Ettei niiden tarvitse ollenkaan alkaa läksyttää turhasta tutkimusajan tuhlaamisesta ja julkisten varojen ylielämisestä.

Katsotaan kuinka minulle käy. Ei tämä hukkaan joka tapauksessa minun osaltani mennyt, kun nyt minulla on se mittari ja osaan tuloksetkin tulkita. Ei puutu kuin paineet.

  ...


Tällaisia mietteitä tänään.
Kiitos kun käväisit,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

 



4 kommenttia:

  1. Hah, tätä Suomen terveydenhoitoa. Minä kävin kerran tk:ssa, oli flunssaa ja stressiä ja olin hermostunut. Verenpaine oli koholla. Siltä istumalta lääkäri kirjoitti papereihin, että minulla on verenpainetauti. Määräsi tietyn määrän beetasalpaajaa. Onneksi ostin mittarin ja mittasin - paineet ihan ok, nousevat vähän stressissä. Onneksi en syönyt niitä pillereitä, mitähän siitäkin olisi tullut? Mutta verenpainetauti keikkuu edelleen papereissa! Viimeksi kun kävin, lääkäri oli tottakai - taas kerran - huonoa suomea puhuva ja niin helkutin hidas. Ei saanut sitä merkintää poitettua... Eli itse pitää myös funtsia, onko lääkärin sanoissa tolkkua vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Kyllä tässä jonkin sortin sote-uudistusta tarvittaisiin :D
      Olisi varmaan oltava lääketieteen peruskoulutus kaikille jo peruskoulussa? Lääkärissä käydessä pitää osata pitää varansa.

      Kiitos kun lisäsit tämän hyvän esimerkin, Riitta. Rentoa illankulua sinulle!

      Poista
  2. Minua niin ärsyttää ne vastaanottovirkailijat, jotka ei ole aina totta vie sairaanhoitajia. Kun yksi rupesi minulta kyselemään vaivaani. Sanoin, että tarvitsen ajan LÄÄKÄRILLE, jolle kerron sitten vaivani. Nainen meni selvästi lukkoon ärhäkästä tyylistäni ja antoi kiltisti ajan. Ärhäkkä olin kai siksi, että tunsin itseni sairaaksi. Tai olen ihan syntymä-ärhäkkä. Olen oppinut näissä terveysjutuissa sen, että pitää pitää puolensa ja vaatia palvelua verorahoja vastaan. Vanhana en ehkä surukseni jaksa olla enää ärhäkkä tai tuo piirre - hyvässä tapauksessa - vain vahvistuu. Mukavaa tiistai iltaa sinulle, kun ei tarvitse enää paineita mittailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole yksin ärsytyksesi kanssa, Marja. Olen kuullut monia ikäviä tarinoita näistä lääkäriaikoja jakavista hoitajista, jotka jostain syystä luulevat tietävänsä puhelimessa jo diagnoosinkin. Itse varaan aina aikaa kinaamiseen :D ... mutta tässä sydänjutussani sain todella tehdä töitä, sillä niin oli määrätietoinen vastus langan toisessa päässä. Puolensa on pidettävä ja tiukkakin oltava, niin se on. Vanhemmiten aina vain tiukempi.
      Kiitos kokemuksen jakamisesta, ja leppoisaa iltaa sinulle.

      Poista