torstai 7. maaliskuuta 2019

Voi muistojen määrää

Teini-Eeva 1970-luvun alussa.
Luulenpa, että kaikki me yli kuudenkympin ehtineet joudumme joskus tilanteeseen, jossa huomaamme yhtäkkiä muistelevamme iät ajat taakse jäänyttä nuoruuttamme. Vaikka emme olisi sitä lainkaan ajatelleet eikä se mitenkään nykyiseen tilanteeseen liittyisi, niin yhtäkkiä muistista nousee pintaan mitä kummallisempi sattumus vuosikymmenten takaa.

Muisto vain tulee, tahtoi tai ei. Huomaamattani on muisti alkanut tehdä näitä kepposia minulle yhä useammin. Etenkin uneton aamuyö näyttää olevan niille otollista maaperää. Jos ei mielessä pyöri mitään nykyhetkeen liittyvää huolenaihetta, niin kuin yhä harvemmin pyörii, siellä pyörii jokin ikivanha juttu.

Ykskaks tässä vaan keskellä talvea pompahtaa mieleen aurinkoinen kesän hetki viidenkymmenen vuoden takaa, kun juoksin kavereitten kanssa avojaloin uimaan päälläni itsetehty kirkkaan keltainen froteemekko. Tai se, kun muutamaa vuotta myöhemmin pulikoin poikaystäväni kanssa samaisessa Varaslammessa öisellä naku-uinnilla. Ja sitten yhtäkkiä muistan, kuinka kylmää vesi oli Vuoksessa, kun siellä alakouluiässä aina kesät räpiköitiin. Yksistään uimisesta on satoja muistoja. - Ja miksi ne tulevat mieleen juuri nyt talvella?

Monesta muustakin aihepiiristä löytyy mitä vain, kaikenlaista tapahtumaa ja tilannetta putkahtelee jatkuvasti mieleen kuin videoita katselisi. Mikä on toisaalta mielenkiintoista, mutta toisaalta hämmentää, koska se on selvä merkki vanhenemisesta. Sillä mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muistaa menneet asiat ja sitä vähemmän äskeiset.

Mutta eipä hätiä mitiä, on siellä nuoruudessa niin hauskoja juttuja olemassa, että mukava niitä on muistellakin. Huomaan olleeni aika eläväistä sorttia ja liikkuvaista laatua. Eikä sitä niin kovin erikoista ole tarvinnut tehdä, kun siitä on jo pysyvä muistijälki jäänyt. Nuorena kaiken kokee niin tunteella.

Niin kuin oli sekin tunteita värisyttävä kokemus, kun 1960-luvun alussa Imatran Jakolassa heti lumien sulettua sai laittaa kävelykengät jalkaan ja pääsi kaupan pihaan ruutua hyppäämään. Tuosta pienestä kaupasta hain usein äidille Bostoniakin. Ja naapurin tallin ylisiltä löytyi kissanpentuja. Ja vaikka mitä, heti tulee mieleen vaikka mitä ja mitä. Kaikki ne ovat siellä muistissa, on se ihmeellistä.

Ja kaikki niin sikin sokin samassa kasassa, ettei mitään tolkkua saa. Ehkä pitäisi vain reilusti alkaa niitä esiin purkaa, jotta saisi ne järjestykseen. Pitäisikö alkaa jo muistelmat ... ja mistähän kohtaa alkaisin ... ihanko sieltä alusta asti? Vai pätkissä kooten kuin palapeli? Tai taaksepäin kerien kuin villakerää purkaisi? Vai onko sittenkin liian aikaista?

Ihan ensimmäiseksi taidan skannata kaikki vanhat valokuvat varaston laatikoista parempaan talteen.

...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

4 kommenttia:

  1. Mullakin oli teininä pitkä vaalea tukka... Oletko asunut Imatralla? Minä asuin Meltolassa Mellonlahden ja Mellonmäen lähellä ja yhteislyseota kävin. Valtsussa vietettiin yo-juhlat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se oli, Riitta, silloin elettiin pitkän tukan aikaa :).
      Asuin Imatralla vuoteen 1967 asti vain, ja me asuimme useassa paikkaa, Imatrankoskella, Tainionkoskella ja viimeksi Jakolassa. Mutta lyhyestä ajasta huolimatta, muistot ovat isot. Lapsuus ja sydän ovat Imatralla.

      Poista
  2. Miten liekään ne vanhat asiat ovat alkaneet mielessä pyörimään, minäkin vähän päälle kuuskymppinen. Aika paljon sisaren kanssa soitellaan jutellaan lapsuuden muistoja,kai se tää ikä laittaa muistelemaan. Mukavaa loppuviikkoa sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kumma juttu, kun näin aikaisin kuudessakympissä alkaa menneet muistot tupsahdella pintaan. Minäkin olen luullut, että sitten joskus hoitokodissa niitä mietin, kun ei muuta enää ole mielessä.
      Vaikka kivoja muistoja on kiva muistella, ei sen puoleen, ja ehkä pitää niitä ikäviäkin joskus ... ehkä se on sitä, että tässä alkaa tulla itsekseen, siksi miksi on tarkoitus olla. Siinä on samassa paketissa kaikki mennyt ja nyt oleva.
      Oikein kivaa loppuviikkoa sinullekin, Pihakeiju, kiva että kävit kommentoimassa.

      Poista