sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Syntynyt konmarittamaan

Konmaritusta? Vaiko minimalismia?

Minulla ei oikeastaan olisi mitään asiaa puuttua tähän asiaan, mutta siitä huolimatta avaan nyt ärsytysarkkuni ja päästän ulos vähän höyryjä. Olen tosin saattanut puhista tästä aiheesta ennenkin, mutta puhistaan nyt vielä tämä kerta.

Olen nimittäin todella alkanut ihmetellä näitä nykyajan hörhötystrendejä. Että miten helposti ihmiset niihin hurahtavat ja alkavat elämäänsä niiden mukaan järjestää. Niinkuin viimisimpänä tämä konmaritusvillitys.

Tuskin on laskeuduttu alas fengshui-pilvestä, kun jo ollaan koukussa konmarittamiseen. Onhan se loogista, että energioiden ja ilmansuuntien mukaan sisustamisesta siirrytään sujuvasti koko kodin sisustuksen tyhjentämiseen, ja kyllä, pelkällä matkalaukullakin pärjää, jos tilillä on katetta, asuu vaikka hotellissa, mutta sen minä tiedän, että ankeaa se on. Ja tyhjässä asunnossa vasta ankeaa on.

Joskus on minullakin ollut pelkkä patja ja matkalaukku lattialla, ja voin kertoa: oli kolkko olo. Mutta voi olla, että se johtui siitä, että minä en keksinyt kirjoittaa sisustusideastani oppikirjaa ...

Kahviloissa on monta turhaa asiaa.

Joku sanoo nyt, että olen käsittänyt väärin, että idea on vain järkiperäistää. Mutta niiiiin, juuri siksi: miksi yksinkertaiseen järkiasiaan tarvitaan opaskirjoja ja guruja neuvomaan? Kokonainen armeija ammattijärjestäjiä? (Kyllä vain, täältä löytyy: Suomen ammattijärjestäjät ry.)

Ja miksi siitä pitää tehdä muoti? Ja bisnes? Miksi siitä pitää pitää niin meteliä? Eikö riitä, että siivoaa nurkkansa, vie kierrätykseen ylimääräisen - antaa heille, joilla ei ole mitään - ja sitten vaan ostaa jatkossa vähemmän.

Ja viimeisin villitys, kuolinsiivouksen taito? Mitä helskuttia se on? Tarvitaanko sen tekemiseen oppikirja? Sellainen nimittäin on, ja eikö liene koulutettu opettajat myös.

Rakkautta vain ihminen tarvitsee.
Huh ja huh.

Mutta niin kuin alussa sanoin, mikäs minä olen sanomaan, kun ei minulla ole mitään konmaritettavaa, ei edes kuolinsiivottavaa. Paitsi loppuun kuluneet vaatteet ja huonekalut. Ja ne minä aion pitää. Vielä sen vähän aikaa, mitä minulla jäljellä on.

Minä olen koko elämäni konmarittanut, minimalisoinut ja kuolinsiivonnut. Se on normaalia elämää, ei sen kummempaa. Se on järjenkäyttöä. Olosuhteiden pakkoa. Ja köyhyyttä. Mutta bisnestä sen ei tarvitse olla, ei siihen tarvitse yhtään kirjaa ostaa tai kurssimaksua maksaa. Kaikki sen osaavat, jos tahtovat.

Sitä paitsi, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pian on vuorostaan muotia romanttinen rönsyily ja kodikas tilpehöörillä sisustaminen. Kunhan kansa on saanut kotinsa tyhjiksi, muotiin tulee keräämisen hullutus ja sen opiskelu. Joku varmasti jossain suunnittelee siihen kurssia. Odotetaan vain ...


...

Tällaisia puhinoita tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

14 kommenttia:

  1. Moikka. Hauska puhina sinulla tänään ☺ Ei nuo villitykset oikein iske, mut kaipa niitä neuvoja joku tarvii oikein rautalangasta väännetyillä malleilla. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä tosiaan joku näitä oppaita tarvitsee, joku uusavuton, niin kuin ennen sanottiin ihmisestä, joka ei itse osannut huusholliaan hoitaa. Niin. Ei passaa sanoa enempää nyt, puhina on puhistu. Tänään paistaa aurinkokin !
      Kiitos kommentista, Kristiina, ja aurinkoista päivää sinullekin.

      Poista
  2. Hauska meininki jälleen Eeva :) Kiitos!
    Trendit menevät ja tulevat. Ei mitään uutta auringon alla. Kun tarpeeksi kauan on elänyt, on huomannut elämän olevan aaltoliikettä. Kaikilla elämän saroilla on nousuja ja laskuja, joista joku keksii tehdä uutuuden ja kirjoittaa kirjan. "Kon Maritus"-kirjan sain lahjaksi minäkin. Siitä jäi käyttöön vaatteiden ja tekstiilien viikkaustapa, jossa yhdellä silmäyksellä näkee laatikon tai korin sisällön :) Toimii minulla, mutta ei välttämättä kaikilla. "Uutuuksista" voi ottaa käyttöön jotain, jos itselle passaa, tai sitten voi hylätä koko "ismin".
    Aurinkoa päivääsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Mielenkiintoista tietää, että konmarituksesta voi saada hyviä vinkkejäkin, joita ei ehkä muuten keksisi. Kätevä emäntä niksejä tarvitsee kyllä. Tuota kokeilen, mutta ensin ihan itse, ilman opasta. Ei kai se niin vaikeaa voi olla ...
      Aurinkoista päivää sinullekin, täällä paistaa jo.

      Poista
  3. Heips, samasta asiasta oli eilen juttu Hesarissa. Siinä oli mm. kiinnostava seuranta henkilöistä, jotka olivat Marittamisen aloittaneet silloin muutama vuosi sitten, kun menetelmä (tai -ismi tai mikälie) oli rantautunut Suomeen ja innostus oli oikeasti kova. Nyt osa tuosta porukasta jatkoi tyytyväisenä samalla linjalla ja joku taas myönsi, että överiksi silloin nelisen vuotta sitten homma oli itsellä mennyt.

    Jutun luettuani lopputulemana päättelin, että jotkut Maritusta varmasti oikeasti tarvitsevat saadakseen kaaoksen kuriin. Hyvä niin.

    Niille, jotka esimerkiksi muuttavat tietyin väliajoin, tuollainen tavaroiden karsiminen tulee ihan väkisinkin tavaksi, eikä siihen erityistä kurssia varmaankaan tarvita.

    Tehokkain karsiminen meillä tehtiin varmasti silloin, kun muutimme isosta omakotitalosta kerrostaloasuntoon. Huh. Voin kertoa, että esimerkiksi autotallin vintiltä löytyi yhtä sun toista ei niin tarpeellista :-DD. Onneksi ne systeemit olivat enemmän K:n vastuulla.

    Minä en ole koskaan Kon Marittanut, koska en ole keräilijäluonne, mutta Kirstin tapaan olen kyllä joitakin vaatekappaleita viikkaillut Marin mallilla. Kannattaa siis poimia rusinat pullasta ja katsoa mikä omalla kohdalla toimii. Muun hössötyksen voi nakata sivuun ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sama juttu oli, josta sain tämän postausinnoitukseni. Kun sitä luin, hämmästyin ja selasin nettiä lisää ja hämmästyin lisää. En ollut tiennyt, että näitä ohjeita otetaan niin tosissaan. Vähän kuin uskonto olisi kyseessä. Ja heti joku takoo siitä rahaa. No, tämä on tätä aikaa, oppeja riittää joka lähtöön. Ehkä arki on muuten liian helppoa 😊.
      Kiitos kommentista, Leena, aurinkoista päivää sinulle. Jos ei ulkona paista, niin sitä enemmän mielessä. 😁

      Poista
  4. Hauska puhina. Niin, miksi noita villityksiä tulee ja menee. Ennustat oikein, että seuraavaksi tulee runsas, rönsyilevä villitys. Ja kansa ravaa kauppoihin. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja. Mukavaa kun komppaat ennustustani. Vaikka ei sitä vaikea ole tietää, kun on jo niin monta villitystä nähnyt.
      Aurinkoista huomista ja piristävää lepoa sinulle sinne "täyshoitoon".

      Poista
  5. Minusta konmaritus on osa "kaikki minulle heti"-ajattelutapaa. "Ei ihan täydellinen pusero? Hyi, kamala. HETI pois kaapista." Tämän saman olisi voinut suorittaa niin, että kun kerran harkitsemattomuuttaan oli tullut ostaneeksi puseron, niin tyytyisi virheeseensä ja pitäisi vaan sitä, kunnes pusero tulisi tiensä päähän. Jotakuinkin kaikki maailman esineet jossain käyttövaiheessa joko rikkoutuvat äkillisesti tai hiipuvat hitaasti käyttökelvottomiksi. Minä esimerkiksi sain 43 vuotta sitten pussilakanan - kertaalleen sen yläreunan korjasin, mutta nyt se on siinä kunnossa, että siirtyy räteiksi autotalliin. Konmaritin siis sen :) Uutta ei tällä kertaa tarvitse ostaa, koska olen perinyt pussilakanoita edesmenneeltä äidiltäni ja voin nyt ryhtyä kuluttamaan niitä. Luullakseni riittävät loppuelämäni ellen ihan ennätyksiä eliniässä riko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä en itse tullut ajatelleeksi, näinkin sen voi nähdä, kuten sanot Anonyymi. Kun kaikki ei niin kiva karsitaan pois ja jätetään vain se, mikä on kivaa, niin ... paitsi että jotkut eivät jätä sitten yhtään mitään ... kyllähän tämä meidän arvomaailmastamme kertoo: meillä on liikaa kaikkea.

      Mutta rajansa kaikella, olet oivaltanut syvällisesti tämän "konmarituksen". Jos todella toimii järkevästi ja ekologisesti, niin käyttää vaatteet ja tavarat, joita on tullut hankkineeksi, loppuun asti.
      Erinomaista kierrätystä tuollainen pussilakanan käyttäminen.
      Kiitos kommentista, ja aurinkoista huomispäivää sinulle!

      Poista
  6. Villityksen keksimisellä voi tienata isot rahat. Osa ihmisistä kaipaa raameja elämäänsä.
    Minä en jaksa innostua näistä opeista vaan raivaan kaappeja muutaman vuoden välein ihan sisäsyntyisesti. Tulee tilaa ja samalla ajatuksetkin selkenee. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan selkeyttä.
    Toisaalta, olen tuntenut elämäni aikana monia ihmisiä, jotka keräävät tavaraa ympärilleen, eivätkä pysty luopumaan mistään. Heille näistä oppikirjoista on ehkä hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän minua tässä ideassa ehkä eniten ärsyttääkin, kun en itse osaa tällaista bisnesmahdollisuutta keksiä, Mari :).
      Aina on tyhjennetty kaappeja ja jaettu ja viety roskiin sellaista, mitä ei enää tarvitse - viimeistään silloin, kun kaappeihin ei enää mitään sovi. Ei sille ole muuta nimeä ollut kuin komeroiden siivous. Tai järjestyksen saaminen torppaan - samalla myös pään sisälle, niin kuin sanot.
      Samoin olen minäkin huomannut, että vanhetessa tarvitsen yhä enemmän selkeyttä kaikkeen. Ajatuksetkin pitää järjestää useammin kuin nuorena.
      Ja totta sekin, että pakonomaisia hamstraajiakin on ja tavaroittensa keskelle hukkuvia, jotka tarvitsevat ulkopuolisen apua. Ehkä he saavat sitä Marie Kondolta.
      Kiitos kommentista, ja aurinkoista huomispäivää sinulle!

      Poista
  7. Hyvä postaus, hauskasti kirjoitettuna! 😊
    Itse mietin eräiden konmarittaessa, että miksi heittää pois hyvää tavaraa jolle on ostamassa korvaavia tavaroita viikon, parin päästä.
    Toki turhista on hyvä päästä eroon, mutta innostus voi olla vähän yliampuvaakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sumi.
      Olen miettinyt samaa, joskus tulee eteen tilanteita, jolloin tarvitaan juuri sitä tiettyä vaatetta tai kippoa sieltä komeron perältä. Minä olen monta kertaa joutunut katumaan kipparille viemisiäni, kun mistään kaupastakaan ei saa samaa tilalle. Mutta tottahan monilla on oikeasti aivan mahdottomat määrät kaikkea turhaa.
      Kiva kun kävit kommentoimassa, mukavaa päivää sinulle.

      Poista