maanantai 11. maaliskuuta 2019

Nyt tekee mieli kirpeää

Ne ovat niin kauniitakin.

Tähän aikaan vuodesta minuun iskee ihan mahdoton kirpeän herkuttelun himo. Jo muutaman viikon olen kantanut jokaisella kauppareissulla kotiin pussillisen appelsiineja. Vaikka hedelmätiskit notkuvat nykyisin mitä eriskummallisimpia hedelmiä, minä aina vaan tahdon appelsiineja.

Appelsiinit ovat olleet Suomen kaupoissa niin kauan kuin minä muistan, ja etenkin juuri näin kevättalvella niitä on runsaasti tarjolla. Ensimmäisen appelsiinin söin seitsemän vanhana, tai jos totuudessa pysyn, söin muutaman viipaleen, sillä appelsiinit olivat silloin vielä kalliita. Ei niitä syöty monta kertaa talvessa ja silloinkin kun syötiin, yksi jaettiin aina tasan siskon kanssa.

Liekö ollut ensimmäiseni israelilaista Jaffaa, jonka kerrotaan Pekka Korpisen yritystoiminnan myötä levinneen 1960-luvulla kaikkien suomalaisten saataville. Saattoi olla, mutta nykyisin syön useimmin Navel-appelsiineja, jotka tulevat Egyptistä tai Espanjasta.

Tähän aikaan vuodesta nostan appelsiinin kotimaisten marjojen rinnalle ja jopa edelle C-vitamiinin lähteenä, sillä appelsiini on huomattavasti halvempi vaihtoehto nyt, kun oma pakastin on tyhjä. Appelsiinissa on C-vitamiinia 51 mg/100g, ja se se juuri on, se askorbiinihapon kirpeä happamuus, mitä minä näin lopputalvesta kaipaan. Yksi päivässä riittää, sillä aikuisen C-vitamiinin saantisuositus on 75 mg/päivä, ja vähemmälläkin pärjää.

Jokaviikkoinen pinaattipasta syntyy näistä.

C-vitamiinipitoinen on myös sitruuna, joka on toinen hedelmä, jota usein tähän aikaan vuodesta mieluilen. C-vitamiinimäärältään se vastaa appelsiinia, mutta sillä ei ole niin merkitystä, koska sitä ei suuria määriä voi syödä.

Sitruunaa käytän kalan mausteeksi mutta myös pinaattipastaan, ja tietenkin sitruunavinaigretteen, silloin kun salaatinkastiketta tarvitsen. Ja pian on sitruunalle muutakin käyttöä: pääsiäisherkut ja vappusima. Ilman sitruunan kirpeyttä ei rahkakakku, pasha saati sima maistu miltään.





Kirpeää hyvää päiväkahville.
Ja sitten kirpeät mustaherukat! Ne ovat aina sen verran halpoja, että niitä syön usein jogurtin tai leivosten kanssa. Niissä on C-vitamiinia peräti 128 mg/100g, joten marjoista ainoastaan ruusunmarja ja tyrni voittavat ne.

Appelsiinin mustaherukka päihittää moninkertaisesti, sillä maultaankin se on parempi silloin, kun tekee mieli oikein todella kirpakkaa. Kaikkein parasta mustaherukka on makean seassa, ja tällä vitamiinilisällä syön palan kakkua ja vaniljakastiketta hyvällä omallatunnolla vaikka joka päivä.


Onko sinulla pakastimessa vielä riittävästi marjoja vai joudutko sinäkin jo turvautumaan kaupan hedelmätiskeihin ja pakastealtaisiin?


Entä tiesitkö, että nykyappelsiinin kotimaa on Kiina, joka on jättänyt jälkensä myös appelsiinin nimeen: Hollannista Saksan ja Ruotsin kautta tullut nimi appel (omena) - sin (Kiina) tarkoittaa suomeksi kiinanomenaa. Lisää appelsiinin historiaa löytyy tästä linkistä.

 ...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

6 kommenttia:

  1. Hei. Lapsuuden hedelmäherkuista muistan parhaiten jouluomenat ja mandariinit. Niitäkään ei saanut popsia mielinmäärin, korkeintaan yhden päivässä. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jouluomenoita, ne olivat hyviä, niitä oli meilläkin, mutta mandariineja en muista lapsena syöneeni. Ne omenat olivatkin todella mehukkaita, sen muistan. Ja ovat ehkä nykyisinkin, mutta en ole varma, kun en niitä syö. Syön vain kotimaisia, syksyllä ja kypsennettynä.
      Kiitos kommentista, Kristiina ja kivaa päivää sinulle.

      Poista
  2. Lapsuudessani oli mandariinit suurta herkkua joulun alla ja jouluna. Meillä on pakkasessa vielä mustikoita, koska mies poimi niitä niin paljon. Minä saan niistä kätevästi mustikkasmoohieta. Kyllä miehistä on paljon hyötyä. Tai todella paljon. Hyvää viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mandariini on sen verran uusi lajike kai, tai kallis, että minä en sitä lapsena enkä nuorenakaan muista syöneeni.
      Ja ihana mies sinulla, kun mustikoita olet saanut koko talveksi. Niistä saa monenlaista, smoothiena ihan parasta.
      Kiitos kommentista, Marja, hyvää viikonalkua sinullekin.

      Poista
  3. Lapsena vitamiinien lähteet olivat nauris ja puolukkahillo. Suomessa asuessa joskus jouluksi ostettiin appelsiineja. Banaania olen saanut kerran, ennen Australiaan muuttoa.
    Meillä on vielä 2 x 250 litraiset marjapakastimet melkein koskematta. Kolme samankokoista tyhjeni syys - tammikuussa. Pakkasessa on vielä mustaherukoitakin, jotka ovat minunkin suosikkeja.
    Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit puolukoista, Kirsti. Puolukkahilloa oli meilläkin lapsuudessa aina, isä poimi marjat metsästysreissuillaan.
      Teillähän onkin hyvät marjavarat, ei tarvitse kaupan pakastealtailla vierailla. Meillä on vain kaappipakastin, ja siihen ei paljon mahdu.
      Kiitos kommentista, kivaa viikkoa sinullekin.

      Poista