torstai 28. maaliskuuta 2019

Maaliskuun kirjat, kolmen joukossa elämys Kissani Jugoslavia



Maaliskuun luku-urakkani sujui odotetusti: yksi hylätty, kaksi luettu ja kolmas alussa.


Amerikkalaisen Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja 2, Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia (2018), oli tällä kertaa kirja, jonka heitin kesken. Odotan kirjastosta vielä paljon kehuttua ykkösosaa ja kokeilen olisiko se kiinnostavampi, mutta tämä kakkososa oli minulle pettymys ja, anteeksi vain Berlinin fanittajat, tylsä.

Olli Jalosen sarjaa jatkoi Poikakirja (2011), joka hujahti loppuun helposti, sillä se on otteessaan pitävää, elävää kuvausta 1960-luvulta, joka on osa minunkin lapsuuttani. Ainoana kiusana siinä on - minulle yllättäen - monet yhtäläisyydet Jalosen uusimpaan teokseen Taivaanpalloon. Poikakirjan poika on kuitenkin vielä luontevasti kerrottu, kun taas Taivaanpallossa suomen kielen lauserakenteilla tyylittely menee minusta jopa ahdistavan tönköksi. Mutta tyytyväinen olen siitä, että luin nämä kirjat tässä järjestyksessä, sillä Poikakirja oli mukavampi lukukokemus.

Albaanitaustaisen suomalaisen Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2014) olikin sitten pelkkää lukuiloa. Vaikka tarinassa on paljon surua. Tykkään Statovcinin taidokkaasta kielenkäytöstä, tarinan rakentamisesta, juonen kuljettamisesta, persoonien kuvaamisesta. Ja se käärme. Ja se kissa. Ja toinen kissa ja toinen käärme. Symboliikkaa, jota en lukiessa halunnut alkaa analysoida, senkuin nautiskelin.

Osa kirjan tapahtumista sijoittuu Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan. Kuva Wikipedia.

Vasta kirjan loppuun luettuani palasin päähenkilö Bekimin kissoihin ja käärmeisiin ja ymmärsin, että näihin symboleihin mahtuu erilaisia syrjinnän muotoja, itsevihan ja rakkaudettomuuden kokemuksia.
Tai kissat voi nähdä päähenkilön omana tahtona, itsenäisyytenä ja seksuaalisuutena, kun taas käärmeet kuvaavat taistelua hyvän ja pahan välillä, niin kuin kirjoittaa Riitta K. omassa arviossaan. Itse koin eläinhahmot päähenkilön sisäisenä kamppailuna vanhempien edustaman, rajoittuneen ja ahdistavan elämän ja oman uuden ja vapaan elämän kesken - sekä samalla myös entisen kotimaan, Kosovon ja albaanikulttuurin, sekä uuden kotimaan Suomen kesken.

Statovci on taitava ja mielikuvituksellinen kirjailija, jonka tekstistä huokuu elämänkokemus. Hänen toinen kirjansa Tiranan sydän (2016) siirtyy luku-urakassani huhtikuun puolelle, sillä aikomuksistani huolimatta en ole ehtinyt sitä avata. Jännittää vähän, mutta en usko, että tulen pettymään, sillä niin hyvä maku minulle edellisestä kirjasta jäi.

Lukeminen kannattaa, vaikka pienellä patistuksella, sen huomaan. Hyvä kirja herättää paitsi tunteita myös uteliaisuutta. Muutama viime päiväni on kulunut mielenkiintoisesti Kosovon albaanien ja Albanian historiaan tutustuessa. 

...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin ... 😊

...

10 kommenttia:

  1. Minä fanitan Luciaa kyllä :) Toki tämä kakkososa sisältää samantyyppisiä novelleja kuin ykkösosakin. Jostain syystä Suomessa nämä on julkaistu kahdessa osassa, muualla yhtenä kokoelmana.

    Pidin enemmän Kissani Jugoslaviasta kuin Tiranan sydämestä, toki hyvä ja mystinen sekin on. Jostain luin, että Kissassa ainakin jompikumpi symboleista kuvaisi Bekimin vaikeaa isäsuhdetta. Vaikeahan se olikin. Sekä Statovcilta että Jaloselta ilmestyy syksyllä uusi teos - hienoa! Statovilta Bolla, Jaloselta Merenpeitto, jonka luulen kertovan lisää Anguksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että tykkäät Lucian teksteistä. Minä toivon myös, että ensimmäinen osa innostaisi minuakin enemmän.

      Ja Statovcin eläinhahamoista isäsuhteeseen sopisivat hyvin ne käärmeet ja niiden kanssa eläminen ja taistelu. Toisaalta Bekimin isähän jo itse edustaa myös sitä mennyttä vanhaa kulttuuria, joka on täynnä rajoituksia ja kauheuksia ja josta Bekim pyrkii irti.

      Mukava odotella uusia kirjoja hyviltä kirjailijoilta. Statovci saa takuulla joskus vielä Finladian hänkin :).

      Kiitos kommentista ja runsaita lukuiloja sinulle!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen yhteensattuma tuo, että minäkin olen aika vastikään lukenut Kissani Jugoslavia ja Tiranan sydän. Tykkäsin todella paljon Kissani Jugoslaviasta. Tiranan sydämestä en niin paljon, mutta ei se mikään huono ollut. Mukavaa torstai iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet sinäkin tykännyt Kissani Jugoslaviasta, Marja. Se on niin monipuolisesti yllättävä ja mielenkiintoinen, ei niin tavanomaisesti kerrottu, että ei ole ihme, että se on niin suosittu.
      Kiitos kommentista, ja hyvää oloa torstai-iltaan!

      Poista
  3. Tiranan sydän on minulla vielä lukematta. Kissani Jugoslaviasta vei mukanaan koko lailla alkumetreiltä. En ole kovin kriittinen lukija, siksi on aina mukava kuulla jonkun toisenkin tykkäävän kirjasta, josta itsekin pidän.
    Leppoisaa torstai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, se on mukavaa kun tietää että joku toinenkin tykkää samasta kirjasta. Tulee tunne yhteisestä ymmärryksestä.
      Kiitos kommentista ja hyvää illanjatkoa ja huomista sinulle, Kirsti..

      Poista
  4. Kissani Jugoslavia on aivan huippu.
    Siivoojan käsikirja 1:ssä on joitain mielenkiintoisia novelleja, mutta jotkut on mielestäni epämiellyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kissa on tosiaankin näyttänyt valloittavan kaikkien sydämet. Eikä Tiranan sydänkään huono ole, vaikka ei se ole niin erilaisen luovasti koottu kuin Statovcin ensimmäinen.

      Toivottavasti saan tuon Siivoojan käsikirja ykkösen myös pian luettavaksi, sillä nyt alkoi todella kiinnostaa, Mari, kun sanot että siinä on mielestäsi joitain epämiellyttäviä juttuja. Mitähän sieltä löytyy ...

      Kiitos kun kommentoit, on mukava kuulla uusia lukukokemuksia ja mielipiteitä näistäkin kirjoista.

      Poista
  5. Tyyliltään rujoa, ehkä näkökulma liittyy tekijän alkoholismiin, addiktioihin yms. Ei mitään sen hurjempaa kuitenkaan. Mutta kokonaisuutena teos on hyvä. Ehkä varaan toisen osankin. Berlin ilmaisee joitain asioita kiinnostavasti.

    VastaaPoista