maanantai 4. maaliskuuta 2019

Lähimatkailukausi avattu: Joensuu-Lieksa


Yhden yön reissulle ei suurta laukkua tarvita. 
En ole koskaan tuntenut kutsumusta istua kymmenen kilometrin korkeudella tyhjän päällä päästäkseni jonnekin. Minulla ei myöskään jostain kumman syystä ole kaipuuta kaukomaille, vaikka toisten matkailijoiden tarinoita niistä mielelläni luen.

Mutta nyt kun lähimatkailu on tullut muotiin, voin minäkin julkisesti kertoa harrastavani matkailua. Innokkaana lähimatkailijana olen päässyt matkustelutrendin ytimeen ja rohkenen siksi ryhtyä pitämään omaa matkailupäiväkirjaani. Suunnitteilla minulla on jo useita lähimatkareissuja, joita toteutan kunhan tästä kevät etenee ja kesä saapuu. Päätin kuitenkin aloittaa varovasti, etten heti alkumetreillä uuvahda, joten otin ensimmäiseksi kohteeksi lähinaapuri Lieksan, jonne pistäydyin viime viikonlopulla.

Päämäärä: Lieksa. Sen rautatieaseman tilat eivät ole enää matkailijoiden käytössä.

Lieksa on kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa sata kilometriä Joensuusta pohjoiseen, Pielisen rannalla, järven toisella puolen sijaitsevaa, paremmin tunnettua Kolia vastapäätä (joka sekin on osa Lieksaa, vaikka Juuan kupeessa kiinni onkin). Asukkaita on noin 11 000, mikä on vähän, sillä joskus oli paljon enemmän. Esimerkiksi silloin, kun minäkin siellä kolmekymmentä vuotta sitten asuin, meitä oli lähes 20 000.

Lähdin matkaan Joensuun rautatieasemalta, jonka ympäristöä paraikaa muokataan uuteen uskoon, mutta onneksi vanha asemarakennus pysyy.


Lähtö. Joensuun asemarakennuksen odotustila on avoinna, vaikka lipunmyynti onkin automaateilla.

Lieksaan pääsee Joensuusta myös linja-autolla, mutta kiskobussi on halvempi ja nopeampi. Aikataulukin kävi paremmin yksiin suunnitelmieni kanssa. Kiskobussi on taajamajuna, sellainen yksinäinen pieni junavaunu, jossa on dieselmoottori. Sitä ei voi kutsua lättähatuksi, niin kuin ennen tällaisia lähijunia kutsuttiin, vaikka sama ideahan ja lähes muotokin niissä on, sillä lättähattu on lempinimi vain tietyille, Valmetin valmistamille junille, jotka ovat nyt museotavaraa. Kiskobussi on tylsä nimi, mutta ei voi mitään.

Kiskobussi Joensuusta Lieksaan lähtee raiteelta 2.

Juna lähti ajallaan eli klo 11.54. Väliasemia ovat Eno, Uimaharju ja Vuonislahti, joilla pysähdyttiin vain hetkeksi ja Lieksaan saavuttiin aikataulussa eli klo 13.13.  Juna jatkoi siitä edelleen Nurmekseen.

Kuljettajan koppi. Tässä osastossa dieselin katku oli niin voimakas, että siirryin toiselle osastolle.

Lieksassa keli oli lievästi sanottuna haastava. Katujen jäinen pinta oli pettävästi lumen peitossa, ja minäkin kellahdin piikeistä huolimatta kerran nurin, ja räntää tuli taivaan täydeltä niin ettei eteensä kunnolla nähnyt. Mutta voi sitä ihanaa maalaiskylän rauhaa, niin raikasta ja hiljaista avaruutta. Lieksa on yksi Suomen kauneimmista pikkukaupungeista, ellei kaunein, ja minä tykkään siitä talvellakin, sen pienistä putiikeista, kahviloista ja vanhoista taloista.


Sininen Kahvila on paitsi kodikas kahvila myös hyvä lounaspaikka, mutta avoinna vain ma-pe.

Lieksa on minulle tuttu kaupunki, siellä on paljon muistoja.

Keskellä Lieksan kylää on monia vanhoja rakennuksia. 

Todella vanhoja ...

Ystävän kanssa kävelimme piikit rapsuen heti asemalta suoraan hotelli Puustelliin syömään. Sen miljöö on mielenkiintoinen, tunnelma on kuin 1980-90-luvulta, ja tilaa on aina. Lounas noutopöydästä maksoi 13,50, ja ruoka oli syötävää. Lauantaina pöydässä oli salaatteja, maksakastiketta, tonnikalalasagnea, uunibroileria, perunasosetta, patonkia, rahkaa, marjakiisseliä ja kahvia.

Puustellin loosinurkkaus.
Puustellin pöytäliinat ovat retroa.

Lounaan jälkeen kahlasimme umpilumessa pari kilometriä, ja ystäväni luokse päästyämme viihdyimme loppu päivän visusti sisätiloissa, sillä lumisade jatkui ja jatkui ja jatkui ...


Lauantai-ilta kului höpöttäessä.

Onneksi sunnuntaiaamuna näyttäytyi jo aurinkokin, ja tein pitkän kävelylenkin ja nautiskelin puhtaasta uudesta lumesta ja kirkkaudesta. Tässä muutamia kuvia aamupäivän tunnelmista.

Pehmeä aamun valo.
Lehtikuusipuisto.

Hautausmaa talviunessa.

Kappeli.


1970-luvun elementtitaloyhtiö, osa taloista on jo autio.


Tässä pihassa oli joskus kuhinaa. Nyt suuri osa asunnoista on vailla asujaa.

Lieksan väkimäärä on muutamassa kymmenessä vuodessa puoliintunut, mutta kaupunki sinnittelee silti melko hyvin. Onhan siellä mahtava luonto. Lieksa tunnetaan paitsi Kolin maisemista, myös Ruunaan koskista ja Patvinsuon kansallispuistosta. Kulttuuritoimintakin on vireää, on Vaskiviikot  ja on siellä Paaterikin, edesmenneen kuvanveistäjä Eva Ryynäsen taitelijakoti ja paljon muuta.
  
Vanha maalaismaisema ja puhelinpylväs.

Lunta lunta lunta.
Vanha kaarisilta, joka puretaan pian ja tilalle tehdään uusi.
Lieksanjoki  parhaassa talviasussaan.

Aamulenkin jälkeen kahvittelin ja herkuttelin vielä hetken ystäväni luona ennen kuin suuntasin ihailemaan keskustaa. Minusta Lieksa on aina niin mahdottoman ihastuttavan ihmeellinen rauhan tyyssija, etten nytkään voinut olla kuvaamatta, vaikka kaikki onkin ennestään tuttua ja kylmä tuuli pisteli sormia.    Mutta. Eikö olekin viehättävää?
 
Tuolla edessä näkyy keskusta, eli Pielisentie.
Pääkatu, Pielisentie.

Pielisentie.
Icella-pub on lomalaisten ja paikallisten kohtauspaikka.
Kulman talo, jossa äitini kävi 1940-luvulla elokuvissa ja minä 1970-luvulla tiistai-illan naistentansseissa.

Pielisentie kapenee heti keskustan jälkeen, tämä on tosin jalkakäytävä.
Uusi liikenneympyrä ja vanha vesitorni. 
Puupinot aseman pihalla. Ja taivas matalalla.
Lieksan jugend-tyylinen asemarakennus, joka avattiin vuonna 1910 ja suljettiin vuonna 2005.
Kiskobussi tuli Nurmeksesta, onneksi vain vähän myöhässä.

Kotimatkalle oli liput klo 16.26 junaan, jota odotellessa ehdin tepastella asemanpihalla parikymmentä minuuttia kalseassa tuulessa, ja siinä tuli aika kylmä jo, mutta sisällä junassa tunnelma oli sitten sitäkin lämpimäpi. Juna oli nimittäin tupaten täynnä, sillä hiihtolomaviikko oli juuri alkamassa. Auringonlaskua ja muita matkustajia seuratessa aika kului nopeasti, ja Joensuussa olimme lähes aikataulussa eli 17.56.  

Lieksareissulla avasin siis tämän vuoden lähimatkailukauteni. Uutta minulle oli kiskobussikyyti, joka yksin matkustaessa on selvästi parempi vaihtoehto kuin oma auto. Silti olin vähän yllättynyt, että niin moni muukin matkalainen oli valinnut samoin, ja siitäkin syystä tästä reissusta jäi hyvä mieli. Muutenhan Lieksassa pistäytyminen on minulle aina yhtä mukavaa. Lieksa on Lieksa, minulle aina rakas.

...

Tällaista seikkailua tällä kertaa.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊! 

...

6 kommenttia:

  1. Lieksa!!! Siellä asuivat Myttyset -isäni perhe. Ukki Myttynen oli ratapihakonduktöörinä luultavasti Lieksan asemalla, mutta ainakin Kylänlahdella. (Ennen sotia!)En ole koskaan siellä päin käynyt, nyt herätit kiihkeät halut tutustua sukuni synnyinsijoille. Puhutko Sinä vielä sen seudun murretta? Meidän sukuun on sikäläinen puheen nuotti periytynyt, meillä vanhemmmilla Myttysillä se on säilynyt. Tervon suku on niillä nurkilla syntynyt ja yksi Tervon tyttäristä oli ukki Myttysen äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä minä vähän lieksaa osaan 😁. Kun sinne miniäksi muutin, oli äkkiä opittava puhumaan oikein. Puhenuotti on sukkelaa savokarjalan solokotusta. Ja tiedätkös, AnneliPunneli, mikä sattuma: minun isäni isä oli ratamestarina Viensuussa ja jossain siellä Viekijärvellä.
      Lieksa on kesällä upea paikka, siellä sinun täytyy ehdottomasti käydä, kun Lieksan ja Kylälahden asematkin ovst vielä samat kuin ukkisi aikana.

      Poista
  2. Hyvä idea tuo lähimatkailu. Voisi ensi kesänä kokeilla. Kuopioon on etenkin mieli. Minä kyllä tykkään kaukomatkailusta. Mutta se lentämiseen hiilijalanjälki on suuri. Sinä toimit ekologisesti. Ja niin minäkin ensi kesänä. Kreikka pois mielestä ja Kuopioon. Postauksessasi oli paljon kauniita kuvia. Kiva, että avarrat lähimatkustelulla lukijoiden tietoutta Itä-Suomesta. Lieksastakin opin nyt paljon. Mukavaa viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea tuo Kuopio. Minäkin käyn siellä pari kertaa vuodessa. Omalla autolla tosin, kun junalla menee niin tuhottomasti enemmän aikaa,ja vaihtokin välissä. Mutta linja-auto tietenkin voisi tulla kysymykseen, pitää tarkistaa se seuraavalle kerralle.
      Lieksa on niin kiva kaunis pieni kaupunki ja silti suuri luonnon maisemineen, että siitä on hyvä tietää 😁.
      Oikein hyvää viikonalkua sinullekin, Marja.

      Poista
  3. Hienoa, että nostat lähimatkailun sille kuuluvaan kunniaan.
    Viehättävä matkakertomus kauniine kuvineen.
    Tässä kosketti erityisesti tuo Joensuun aseman kuva. Siellä äitini ja isäpuoleni ovat kohdanneet ensikerran.
    Yksi tyttäristämme asuu Kiihtelysvaarassa, näin Joensuusta on tullut läheinen, mutta Lieksakin näyttää lumoavalta.
    Hyvää päivän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liekö ihan rakkaus leimahtanut Joensuun asemalla, ja liekö ihan aseman ravintolassa, jota ei enää ole edes kivijalan vertaa, kun se juuri purettiin, mutta joka oli hyvin vanha ja romanttinen paikka aikoinaan. Kiihtelysvaara onkin jo Joensuuta nykyään, vaikka oma ainutlaatuinen kylähän se on upeine vaaroineen. Kirkon polttivat, mikä on iso harmi, sillä ei siellä paljon muita kauniita rakennuksia taida olla.
      Vaan Lieksa on todella lumoava, ihan oikean kuvan siitä sait, Kirsti.
      Hyvää maanantai-iltaa ja viikonalkua sinulle.

      Poista