maanantai 11. helmikuuta 2019

Ulkonäkömyönnytyksiä pakon edessä

Koivukin muuttaa pintaansa vanhetessaan.

Näin vanhemmiten on pakko tehdä monenlaisia ulkonäköön liittyviä myönnytyksiä, joista vaatteet ja pukeutuminen ovat ehkä helpoimpia. Ja osa niistä on sellaisia, joilla voi parantaa myös henkiinjäämisen mahdollisuuksiaan. Henkihän lähtee ennen pitkää joka tapauksessa, mutta kieltämättä sitä toivoo, että mahdollisimman myöhään kuitenkin.

Kokosin tähän rohkaisuksi iän myötä kanssani samassa tilanteessa oleville muutaman esimerkin ulkonäkömyönnytyksistä, jotka minä olen pukeutumisen osalta tehnyt. Uskokaa pois, niihin tottuu pian eikä kohta enää muista elämää ilman niitä.

1. Löysät vaatteet.
Jäykälle ruumiilleni ei ole mitään vaivalloisempaa kuin ahtautua tiukkoihin makkarankuorivaatteisiin, niihin joka tytön ja joka koon elastaani-t-paitoihin ja pillikinttujen joustohousuihin, joita muoti meille tarjoilee. Vaikka ei uskoisi, sillä päälle saatuina nämä vaatteet sitten todellakin muotoutuvat jok'ikiseen suuntaan. Välttämällä näitä hermojani raastavia stretchejä vältän hermojeni menetyksiä ja sitä kautta niiden aiheuttamaa sydänkohtauksen riskiä ja monia muita stressisairauksia.

2. Hattu.
Hattu on jopa löysiä vaatteita tärkeämpi myönnytys. Ei tosiaankaan ole väliä, miten se tukka siellä hatun alla lätsähtää, kun hattu pitää lämpimänä kelillä kuin kelillä ja suojelee korvakivuilta ja keuhkotaudilta. Päinvastaisesta ensivaikutelmasta huolimatta hatullinen pää näyttää kylmällä ilmalla sitä paitsi paljon paremmalta kuin pää ilman hattua. Hattu kertoo viisaudesta.

3. Pikkupukimet.
Samaan sarjaan hatun kanssa kuuluvat kaulahuivi, käsineet ja sukat. Auta armias, jos en niitä jostain syystä ole huomannut päälle pukea ja ulkona kylmästi tuulee. Etenkään nyt talviaikaan ei tule kuulonkaan, että kaula paljaana, saati kaula-aukko paljaana, avokäsin tai paljain nilkoin voisin kulkea ulko-ovelta metriäkään ilman, että kylmyys hyydyttää koko ruumiin. Näillä valinnoillani en tosin juuri nyt nykymuodin aikaan herätä huomiota muutoin kuin sukkien osalta, sillä paksut kaulahuivit ja lapaset ovat käytössä nuoremmillakin.

Nuori ja vanha, on siinä ero.
4. Piikit.
Piikkikengät ovat olleet talvikelien tärkein henkivakuutukseni jo muutaman vuoden ajan.
Siitä asti, kun keskivartalon lihakseni alkoivat myötäillä enemmän jotain muuta kuin pystyssä pitävää selkäruotoani, en ole lähtenyt liukkailla teillä urheilemaan ja testaamaan luitteni haurastumisen laatua ja pääkalloni murtumaherkkyyttä.

Piikkipohjakengät ovat nuorin ulkonäkömyönnytys, jota olen suostunut pakon edessä käyttämään, ja tottumattomuuttani sekä turhamaisuuttani piilotan ne toistaiseksi vielä leveälahkeisten pitkisten alle. Mekon kanssa en ne jalassa ole vielä esiintynyt, mutta ehkä sekin aika joskus koittaa.

Ja kyllä se koittaa. Odotetaan vaan ja katsotaan. Ikääntymisessä on se hyvä puoli, että ei sitä enää vanhana vaatteitten yhteensopivuuttakaan samalla tavoin mieti kuin nuorena; mieli viisastuu ruumiin vaatimusten mukana samaan tahtiin.



...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊!





4 kommenttia:

  1. Jopas oli ohjeet kuusikymppiselle. Olen ehkä vähän eri mieltä kun olen reilut viisikymppinen:1)En ikinä pue päälleni - paitsi pakon edessä - telttaa tai kaapua. Vihaan niitä. Ne pitäisi kieltää. 2)Kuntosalilla ehdottamasti tiukat leggingsit. Jos saan elää vakuutan, että ne nähdään päälläni 70 vuotiaana. Ne vaan tuntuu niin hyviltä ja myös joustaa.3)Päähine asiasta olen samaa mieltä. Mutta meillä tulisi kinaa, jos määrittelisimme, minkälainen päähine sen olla pitää. Muistan nuo sinun neuvot vielä(mahdankohan muistaa, kun on jo nyt dementian poikasta) kuusikymppisenä Eli kun ottaa nämä asiat huomioon minusta tulee uusi Aira Samulin mutta pullea versio.Hyvää viikonalkua sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos napakoista kommenteista, Marja. Kyllä minäkin niitä joustavia vaatteita pidän ja kuntosalilla varsinkin, vaikken niiden päällepukemista helppona koe. Mieluummin ostan aina jos sopivaa löytyy vaatteen ilman elastaania, vaikka en silti telttaa minäkään ole tottunut pitämään. Toivottavasti et käsittänyt, että vanhojen pitäisi pukeutua rumasti. Siihen ei ollut tarkoitus rohkaista. Päinvastoin huomaan, että vanhetessa enemmänkin rohkaistuu pukeutumaan niin kuin itse tahtoo 😊. Aira Samulin on meille hyvä esimerkki. Hyvää viikonalkua sinullekin, kiva että kävit kommentoimassa.

    VastaaPoista
  3. Minä olen jo niin vanha, että en yhtään välitä, mitä päälleni laitan. Palella ei saa, eikä kiristää, muita ”sääntöjä” ei olekaan.
    Hyvää tätä viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon suuntaan olen minäkin huomannut alkavani kulkea. Lämpimyys ja mukavuus ovat tärkeitä. Mekoilla vielä koreilen, kun ne ovat niin jännittäviä uusia juttuja minulle.
      Mukavaa että kävit kommentoimassa, Kirsti. Hyvää viikkoa sinullekin

      Poista