tiistai 19. helmikuuta 2019

Tuossapa taas mieheni kanssa vähän mielensin

Joskus mielennän hetken ihan yksinkin.
Psykologia on hauska tiede. Siinä synnytetään jatkuvasti uusia käsitteitä vanhojen käsitteiden korvikkeiksi. Vaikka se ei sosiologiaa uusien käsitteiden määrässä ehkä voitakaan, niin kyllä näyttää ihmismielenkin toiminnan ymmärtämiseksi jatkuvasti uusia sanoja tarvittavan.

Nyt luin ensi kertaa sellaisesta mielen ilmiön käsitteestä kuin mielentäminen, ja olin vähällä tukehtua kahviini. Mutta utelias kun olen, luin nopeasti artikkelin läpi ja tajusin, että kyse on tutusta tunnetaitoisuudesta tai tunneälystä ja vielä tutummin vuorovaikutustaidoista. Mielentäminen ei ole minusta mitään uutta taitoa, vaan ihan vaan tavallista itsensä ja toisen ihmisen ymmärtämisen taitoa. Sitä, mitä tarvitaan, jos halutaan tulla itsemme ja toistemme kanssa toimeen.

Mielentäminen tarkoittaa kykyä tiedostaa omat ja toisen mielentilat. Mielentäessä yritetään saada selville, mitä ajatuksia, haluja ja tarpeita omassa sekä toisen mielessä liikkuu. Siis selvitetään molempien mielialat ja tunteet ja laajemmin ylipäätään mielien olotilat eli onko mieltä tai ei. Mikä kuulostaa samalta kuin se, että rikolliselle tehdään  mielentilatutkimus onko syyntakeinen vai ei.

Erityisesti tätä tarvitaan sellaisen kohtaamisen hetkellä, kun on löydettävä yhteisymmärrys. Varmasti helpottaa yhteistyötä, kun tuon kaiken saa ymmärretyksi puolin ja toisin, mutta miksi tässä nyt tarvitaan tuota käsitettä mielentäminen, siitä en näin pikaisesti päässyt varmuuteen, eikä minua tosiasiassa edes innosta tietää tästä lisää. Huh hei, tuntuu pikemmin siltä, että yksinkertainen asia on vain ollut taas saatava vaikeaselkoiseen pakettiin, koska niin on saatava. Koska se kuulostaa hienolta.

Kyseisen termin ammattilaiset nimittäin selittävät, että mielentämisen voi aloittaa vaikka siitä, että on kiinnostunut toisen ajatuksista ja olettamisen sijaan kysyy häneltä niistä, joten eikö tämä nyt täysin selvästi ole ihan sitä samaa, mitä toimiva vuorovaikutus on: minä puhun toiselle omista tarpeistani ja tunteistani ja sitten kuuntelen, mitä toinen puhuu minulle omistaan. Ja jatkamme niin kauan, kunnes kumpikin koemme tulleemme ymmärretyiksi.

Niin minä ainakin äsken luulin tekeväni, kun miehen kanssa aamukahvilla juttelin, juuri ennen kuin tämän artikkelin silmiini sain. Vaan ei siinä mitään, asiantuntijat puhukoot ilmiöistään millä nimillä vaan, mutta jos näitä käsitteitä meille maallikoille tarjotaan, niin sitten asia on minusta hieman eri. Tulee tunne, että taas meille tarjoillaan jotain, mitä emme oikeasti tarvitse, sillä meillä on se jo.

Kiukuttaa niin, että nyt on kyllä ruvettava vähän mielentämään 😀.

(Ei mutta jokos minä opin tämän termin käytön? ... on se niin lyhyt ja ytimekäs ...)

...

(Jos kiinnostuit, artikkeli löytyy täältä: Yle Uutiset, Ihmissuhteet Pahoititko mielesi töissä tai kotona? Opettele mielentämään, neuvovat psykoterapeutit. Psykiatrian dosentti Matti Keinänen ja psykologi Minna Martin tarjoavat arkisten konfliktien hoitamiseen työkaluksi mielentämistä. Ammattilaiset käyttävät siitä myös sanaa mentalisaatio.)

...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊! 

...

6 kommenttia:

  1. Taitaa olla varsin uusi termi, en ole minäkään ennen kuullut. Kaikki uudet termit ja sanat vaativat totuttelua, eivät ne heti omilta tunnut - ei tämäkään.

    Suositanpa sinulle Ville Elorannan teosta Sanaiset kansiot. Suomen kielen vaietut vaiheet ja Lari Kotilaisen Kielen elämää. 1800-luvulla sepitettiin uudissanoja, nauroin kippurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa lupaavalta, Riitta, kiitos lukuvinkistä. Etsin kirjastosta nuo kirjat ja kokeilen, josko uudissanojen historiaan tutustuminen auttaisi sietämään näitä nykyajan kotkotuksiakin paremmin.

      Poista
  2. Tilasin juuri vasikään kirjan arvostelukappaleen mielentämisestä. Meidän alan opettajien pitää olla selvillä uudesta termistöstä. Niin se vain on. Luin sitten Hesarista jutun tästä mielentämisestä. Ja sinä osuit aivan naulankantaan: mielentäminen on vuorovaikutustaitoja ja sitä - noh, muodista mennyttä - tunneälykkyyttä. Voi, kiesus, miten jaksan lukea sen kirjan ja tehdä kirja-arvostelun, kun ennakkoasenne on se, että siinä innokkaasti jaaritellaan mielentämisestä, joka on jo kauan sitten keksitty, tosin eri nimillä. No ainahan kirjan voi teilata. Sivistynein sanakääntein. Kivaa tiistai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kommentoit, Marja, ja varmistit ymmärrykseni mielentämisestä oikeansuuntaiseksi. Toivottavasti tuosta kirjasta löytyy jotain uutta ja hyödyllistä tarkennusta tai uusinta tieteen antamaa täsmennystä tunnetaitojen saloihin. Ja toivottavasti voin lukea lukukokemuksestasi joskus postauksestasi.
      Hyvää illanjatkoa sinullekin, ja mielekästä mielentämistä, jos tarvetta sellaiseen milloin tulee!

      Poista
  3. Postauksesi ja uutisen luettuani nauratti ja tekee mieli lainata naapurin ukkoa: "Sama vanha pa... uudessa koreassa paketissa."
    Jään mielenkiinnolla odottamaan Marjan arviota kirjasta.
    Mahtavaa ehtoota Eeva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla 😊. Mutta jospa Marja löytää sieltä meille jotain uuttakin, kunhan saa kirjan luetuksi.
      Kiitos kommentista, Kirsti, ja mukavaa päivänjatkoa.

      Poista