tiistai 12. helmikuuta 2019

Popsi popsi perunaa, haukkaa sekaan keltajuurta

Peruna sopii salatteihinkin.

Vietämme parhaillaan perunaviikkoa. Niin teemme joka vuosi viikolla seitsemän. Idean taustalla lienevät MTK, Kotimaiset kasvikset ry ja Puutarhaliitto sekä muut ruokapöytämme kasvistuotannosta vastaavat järjestöt ja toimijat. En löytänyt tarkkaa tietoa siitä, mikä taho tästä perimmältään vastuun ottaa, mutta se ei ole asian pointti. Huomioni kiinnitti mediassa näkyvä perunan terveellisyyden ylistys. Onko peruna niin paljon parempi pastaa tai riisiä kuin mainoskampanja väittää?

Epäilevänä kuluttajana tarkistin heti Finelin sivuilta perunan ravintosisällön sekä riisin ja pastan vastaavat arvot - ja varmistuin perunan paremmuudesta. Peruna sisältää monipuolisemmin hivenaineita ja vitamiineja. Ja kun nykyisin tiedetään vielä se, että peruna päihittää kilpailijansa myös alhaisella hiilijalanjäljellään, ymmärrän että minunkin on nyt myönnyttävä. On aika palata vanhaan suomalaiseen ruokaperinteeseen.

Joka aterialla en silti aio perunaa syödä. Vaikka sen väitetään sopivan myös FODMAP-dieettiin, se silti tuntuu toisinaan tekevän oloni tukalaksi. Muiden kasvisten määrää sen sijaan voisin ruokavaliooni lisätä. Perunakin on kyllä kasvis, mutta se kuuluu tärkkelyspitoisuutensa vuoksi ravitsemussuosituksissa samaan ryhmään kuin viljatuotteet. Sitä ei lueta siihen puolen kilon eli kuuden kourallisen määrään kasviksia, joka meidän tulisi päivittäin nauttia.

Tyypillinen lounaani. Kiireisen kokkaus.

Vähintään puoli kiloa päivässä kasviksia, hedelmiä ja marjoja ei tunnu minusta paljolta, mutta jos tarkkaan ruokani mittaisin, tuskin joka päivä tuohon määrään yltäisin. Koska en voi syödä mitä vaan. Eikä tuota määrää syö moni muukaan suomalainen, sillä on arvioitu, että suurin osa suomalaisista syö vain 100 – 300 grammaa kasviksia päivittäin. Se on vähän.

Jatkuvaa muistuttamista siis tarvitaan, ja sitä onneksi tekevät viljelijät itse: Lisää kourallinen heviä päivääsi! - kampanjalla haastetaan kaikki suomalaiset lisäämään kourallinen eli noin sata grammaa heviä eli hedelmiä, vihanneksia ja marjoja jokaiseen helmikuiseen päiväänsä.
 Hyvää juurikkaiden vuotta - kampanja puolestaan haluaa nostaa ruokalautasille paitsi tutun punajuuren myös sen erikoiset muunnokset kelta- ja raitajuuret.

Punajuuri, keltajuuri, raitajuuri.
Kun kampanjoita vähän selasin, innostuin erityisesti keltajuuresta, joka onkin yllättäen vanha viljelykasvi, ei mikään uusi keksintö. Se kypsennetään kuten tavallinen punajuuri, mutta se ei värjää. Pitkä kypsennysaika on keltajuuren pieni miinus, mutta monenlaista siitä saa. Sitä voi kypsentää perunoiden tapaan uunissa, kokonaisina tai lohkoina, keitettynä soseuttaa. Raakaraasteenakin sitä syödään, vaikka voi olla että siitä niin kuin  punajuurestakin raakana saa vatsavaivoja. Keltajuuri on kaunis väriltään ja makea maultaan, mutta nitraattipitoisuutensa vuoksi alle yksivuotiaille se ei punajuuren tavoin sovi edes kypsennettynä, mikä on hyvä pitää mielessä.

Aion kokeilla, kuulostaa niin helpolta ja herkulliselta. Vaatii tämäkin kasvis silti totuttelua, ja ihan ensimmäisenä pitäisi osata se sieltä kaupan vihanneshyllyltä tunnistaa.

Oletko sinä jo oppinut keltajuuresta kokkaamaan?

...


Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊!


8 kommenttia:

  1. Moi. Kiinnitin huomiota ehkä samaan uutiseen pottujen hyvistä puolista. Kesällä ekat uudet perunat ovat kyllä herkkua. Ne eivät kaipaa seurakseen kuin tilkan voita. Ja perunavelli on myös hyvää, vaikka se taitaa nykyisin olla vähän vanhanaikaista ruokaa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet perunat voin kanssa tietävät varmasti kaikki, niitä pitää kesän alussa aina saada. Ja minulle parhaita lapsuusajan perunaruokia oli perunavelli, jota oli usein. Äitini osasi tehdä sen hyvin. Itselläni ei tule tehtyä, ehkäpä pitäisi 😋.

      Poista
  2. Olen ollut tietoinen näistä erilaisita punajuurista, mutta keltajuurikasta en ole syönyt, eikä sitä varmasti löydy tämän kylä pahasen kaupoista. Pitäisi ajaa Mikkeliin 80 kilometrin päähän. Mutta takstisi oli hyvä muistutus perusjutuista. Peruna oli ennen sellainen. Potuksi kainuussa sanottiin ja sitä oli joka aterialla. Riisit ja pastat tulivat joskus 1980-luvulla ja melkein syrjäyttivät tämän pottu perusasian.Tykkään paljon punajuuresta. Pitää seuraavalla Mikkelin reissulla etsiä nämä kaksi muunnosta. Kiitos vinkistä. Hyvää tiistai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, perunan käyttö on vähentynyt hurjasti, meidänkin perheessä lähes kokonaan. Taitaa olla ranskalaiset enää ainoa ruoka, jossa meidän lautasella on pottua. Mutta nyt alkoi potuttaa 😊. Ja keltajuurta opetellaan myös syömään. Jos, Marja, löydät keltajuurta Mikkelistä varmaan saadaan blogistasi lukea, mitä herkkuja siitä teet.
      Ja hyvää illanjatkoa myös sinne.

      Poista
  3. Täällä on harvoin perunaa, riisiä ja papua sensijaan joka aterialla. Kun perunaa ei saa (paitsi pikaruokaloiden ranskalaisia, jos niissä haluaisi syödä), sitä oikein kaipaa. Kotona ei niinkään osaa pottua arvostaa., vaikka sitäkin tulee kasvatettua. Joskus olen saanut keltajuurikkaan siemeniä ja kasvettanut niitä itse. Nyttemmin en ole niitä löytänyt.
    Hyvää jotakin päivää sinne. Samaahan me vissiin ei eletä. Täällä on tiistai :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelässä on toisenlaiset mahdollisuudet kasvisten viljelyyn kuin täällä kylmässä ja pimeässä, ei mahda mittään, haasteitahan se meille aiheuttaa. Oma kasvimaa on kyllä mahtava onni ja hyöty, kun sellaisen saa aikaiseksi. Kohta teillä puutarhureilla alkaakin kiireinen aika, tänään vielä pakkasta pohjolassa.
      Hyvää lomamatkan jatkoa sinulle, Kirsti, nauti maan antimista.

      Poista
  4. Me olemme perunaihmisiä. Perunaa syödään ja on syöty jotakuinkin joka päivä. Pastaa emme syö käytännössä ollenkaan (perinteisen makaronilaatikon, tosin nyhtökaurasta, voin tehdä noin kerran vuodessa). Riisiä syödään puurona jouluisin pari kertaa. Mutta peruna on hyvää! Olemme sen suhteen omavaraisia. Keltajuurta emme ole viljelleet. Sen sijaan punajuuren ja porkkanan suhteen olemme myös omavaraisia. Niitä emme kuitenkaan syö ihan joka päivä niin kuin perunaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette pitäneet kiinni perinteistä,ja samalla olettekin trendikkäitä. Minä hurahdin ensin riisiin ja sitten pastaan, peruna oli pannassa monta vuotta. Yleensä olen järkevä, mutta tässä asiassa en ole ollut. On se ihanaa, kun saa itse kasvattaa perunat ja kasvikset, silloin tietää mitä syö. Ja on siitä monta muutakin hyötyä. Mukavaa oli saada kommenttisi, Anonyymi. Hyvää päivänjatkoa sinulle.

      Poista