lauantai 9. helmikuuta 2019

Murhia mieluummin kuin romantiikkaa?

Ruumiit löytyvät yleensä metsästä.

Olemme miehen kanssa viimeisen parin vuoden aikana katsoneet niin paljon murhadokumentteja, että luulisi jo kyllästyttävän, mutta ei. Nyt kun olemme päässeet sinuiksi myös Netflixin kanssa, ovat murhat vain entisestään lisänneet meillä suosiotaan, ja samalla minua on alkanut vaivata kysymys, miksi.

Miksi kauheudet kiinnostavat meitä enemmän kuin romantiikka ja onnellisesti päättyvät ihmissuhdedraamat? Mikä meitä siinä kiehtoo, että lupaavasti alkanut ihmissuhde päättyy hirveisiin tekoihin? Näissä tarinoissahan murhaaja usein on uhrin lähiomainen, kumppani tai ex-kumppani, useimmin mies kuin nainen. Ja tyypillisesti tämä mies on alussa aivan mahdottoman ihana ja rakastettava, ylipäätään normaalisti käyttäytyvä ihminen, mutta vähitellen paljastuu merkkejä, jotka myöhemmin ymmärretään selviksi vihjeiksi miehen vakavasta mielenhäiriöstä tai psykopaattisuudesta ja joihin liian myöhään - vasta murhan jälkeen - todella havahdutaan.

Ajattelin, että en voi tällaista harrastustamme edes paljastaa. Mitä se meistä kertoo, että meitä kiinnostavat enemmän kumppanien kuristamiset kuin suloiset rakkausdraamat? Että ehkä tämä kertookin jotain meidän omista salaisista ajatuksistamme. Kyökkipsykologiaa freudilaisittain siis, ja aika järjetön mielleyhtymä, mutta se alkoi minua silti vaivata, joten kysyin mieheltä suoraan, mitä hän meidän murhadokumentti-innostamme ajattelee.

Aseellakin joskus, mutta myös halko, solmio ja pelkät nyrkit riittävät.
Ensimmäiseksi hän vastasi niin kuin minäkin olisin vastannut, että murhatarinat ovat helppoa viihdettä, jota voi seurata kevyelläkin otteella, mutta samalla niissä paljastuu ihmismielen pimeä puoli, joka ihmistä aina kiehtoo. Mikä oli niin selvää, että en tyytynyt yksin siihen, vaan halusin selityksen siihenkin, miksi hänen mielestään juuri me valitsemme mieluummin murhan kuin romanttisen draaman iltojemme iloksi. Taustalla minulla kummitteli pieni epäilys, että se olisi sittenkin viite siitä, että romantiikka meidän mielissämme olisi kokemassa jo inflaation.

Mutta toinen selitys yllätti. En olisi itse osannut tätä syytä näin helposti löytää, mutta voin olla tästäkin hänen kanssaan täysin samaa mieltä: Murhadokumentit ovat mielenkiintoisempia, koska niissä voi nähdä ihmisiä, joilla on ihmissuhteissaan vaikeuksia, ja heihin on helpompi samaistua kuin happy-end-elokuvissa, joissa kokemusmaailma jää liian pinnalliseksi. Tarpeeksi syvälle elämänhaasteisiin, ihmismieleen ja tunteisiin meneviä tarinoita romanttisista ja onnellisesti päättyvistä ihmissuhteista ei ole riittävästi olemassa. Siksi mieluummin murha.

Hyviä selityksiä, mutta suunnittelen silti, että pikku hiljaa saavat murhat yhteisistä illoistamme väistyä. Olen nimittäin huomannut merkkejä, jotka viittaavat siihen, että saturaatio alkaa olla murhakiinnostuksen osalta ainakin minulle jo saavutettavissa.

...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊! 

...

8 kommenttia:

  1. Osa murhajuttujen suosioon voi olla niiden liika tarjonta telkussa. Hmm.. Viikko murhia...viikko romantiikkaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä huomio, Sami. Murhadokumentteja on niin helppo tehdä ja katsojien mielenkiinto on taattu. Ehdottamasi ratkaisu otetaan meillä heti kokeiluun, ihmettelen etten itse tullut sitä keksineeksi.
    Kiitos kommentista.

    VastaaPoista
  3. Tuota samaa asiaa olen monesti itsekin miettinyt - mikä niissä murhaelokuvissa oikein ihmisiä viehättää.
    Itselle ei nykyään ne, eivätkä kirjatkaan kolahda. Joskus nuorena tuli ahmittua Agatha Christietä, mieleen jäi teos Kymmenen pientä neekeripoikaa, joka nykyään lienee suomennettu toisella nimellä. Ihan hirveätä, puistattaa.. ei ole minusta enää murhajuttujen lukijaksi. Mieluummin otan nenän alle tutkittavaksi vaikka kasvitietosanakirjan :) Siinä on minulle jännitystä ihan tarpeeksi :D
    Oikein mukavaa, leppoisaa sunnuntai-iltapäivän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Alkaa minuakin jo kyllästyttää nämä ikävät tarinat. Tänään katsotaankin jotain tavallista elämää käsittelevää elokuvaa, tai sitten ei ollenkaan, jos sellaista ei löydy. Olisi pari kirjaakin odottamassa.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Tuulikki,mielenkiintoisia hetkiä kasvien pariin.

      Poista
  4. Minulla on selviä murhakausia.
    Tosin enemmän kirjojen kuin ruudun välityksellä. Matkalukemiseksi valikoituu usein dekkareita. Luemme miehen kanssa samoja kirjoja, emmekä romantiikkaa nimeksikään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, kyseessä voikin olla kausittainen mielitekojen vaihtelu. Juuri äsken selasin Netflixin romantiikan valikoimaa, ja vaikea oli löytää mielenkiintoista katsottavaa. Jos se on sitten murhakausi minulla nyt menossa, aika pitkä tosin. Kiitos kommentista, Kirsti.

      Poista
  5. Ensivisiitillä blogissasi ja liityin lukijaksi. Mukavaa viikkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kristiina, ilahduttavaa kuulla, että saan sinut mukaan mielenkiintoiseen ja rentoon lukijaporukkaani. Kenties saamme lukea myös uusia mielenkiintoisia kommentteja sinulta. Kiitos kun tulit lukijaksi, ja toivottavasti pysyt matkassa. Mukavaa viikonalkua sinulle!

      Poista