lauantai 16. helmikuuta 2019

Heissulivei, selfieitä taas hei!


Hyvää mieltä hymyllä.
Taas tulee yksi itsekeskeinen ja turhuuksien turhuuspostaus.  Mutta on niin pikkutyttömäinen olo. Hassu, kevyt, huoleton. Ja siksi on kiva jakaa tätä vähän teillekin.

Heräsin tänään kuudelta ja harvinaisen virkeänä, joten jo yhdeksän jälkeen rehkin tunnin kuntosalilla, minkä jälkeen kävelin vielä pitkän lenkin raikkaassa talvituulessa, kunnes sitten äsken päiväkahvin jälkeen kellahdin tähän sohvalle ja aloitin tämän turhuuksien turhuuden ja älyttömän huvini, itseni kuvaamisen.

Täysin älytöntä ja erittäin itsekeskeistä puuhaa, mutta uskokaa tai älkää, myös leikkisää itsensä hyväksymisen puuhaa. Selfiet ovat hyvä keino katsella itseään hyväksyvässä sävyssä, kun kuvat ottaa kännykällä, jolla saa muokattua tunnelmia ja kuvien kaunistuksia mieleisikseen. Useat ihmisethän ovat uteliaita itsensä suhteen, varsinkin oman ulkonäkönsä suhteen, monet vilkaisevat peiliin aina, kun sen ohi kulkevat, ja usein omaa profiilia vilkaistaan myös näyteikkunoiden ohi kiidettäessä. Miltä tukka näyttää, miltä nenä, onko takki sopivan pituinen, lepattavatko mekon helmat?

Kuulun itsensä tarkkailijoiden uteliaaseen heimoon, sekä sisäisesti että ulkoisesti, mutta tarkkailen sitäkin enemmän myös muita ihmisiä. Heitä en kuitenkaan kuvaa. Luulen, että ihmiset eivät pitäisi siitä. Paitsi jos olisin taitava muotovalokuvaaja, joka saisi ihmisistä persoonat kauniisti esiin. Mutta en ole omaakaan persoonaani kovin kauniina kuvissa nähnyt. Minusta on vähän valokuvia lapsuus- ja nuoruusajoilta, ja aikuiskuvat ovat etupäässä totisia työ- tai passikuvia.

Miten kännykkää pidetään, jotta käsikin tulisi kuvaan?
Passikuvat ovat kammottavia. Joka kerta kun sellaisen uuden eteensä saa, minäkuva putoaa syvyyksiin kuin pohjattomaan pimeään kaivoon. Vaan eivät ne ole itselle katsottaviksi tarkoitettukaan, onneksi. Passikuvat pitää sivuuttaa nopeasti, jos sellaisen itsestään näkee.

Selfiet ovat aivan eri juttu. Niistä minulle tulee usein samanlainen olo kuin muinoin seitsenvuotiaana, jolloin naapurin tytön kanssa, Paula oli hän nimeltään, pujotimme itsemme kapeisiin tyynyliinoihin ja sidoimme kuohkeat sifonkihuivit pinneillä tukkaan, selkään ulottuviksi liehuviksi hiuksiksi. Olisipa meillä silloin ollut kännykkäkamerat!

Silloin ei ollut, mutta nyt on, ja nyt minä leikin selfieillä kuin pieni tyttö. Selfiet ovat itsensä havainnointia hauskimmasta päästä, ne voivat opettaa näkemään itsensä hyväksyvästi. Hauskasti. Niin minä koen. Tarpeeksi paljon kun itseään kuvaa ja kuviaan esittelee ja katselee, itseensä lopulta tottuu. Ja kun tottuu, tulee tutuksi, ja kun tulee tutuksi, hyväksyy. Niinhän se käy vieraittenkin ihmisten kanssa, miksei siis itsensä kanssa.

Ja se tilanne, kun asettuu itselleen kuvattavaksi, se on niin hassu. Siitä tulee se pikkutyttömäinen olo. Sifonkeja en kuitenkaan ole vielä päähän sitonut, nytkin vain korvikset ripustelin korviin. Mutta mistä sen tietää, ehkä ensi kerralla jo näette hunnun hiuksissani.


...

Tällaisia mietin tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tulethan pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊! 

...

4 kommenttia:

  1. Ihanan raikas, reipas postaus. Sinä se osaat ottaa selfiestäkin ilon irti, ihanaa! Pitäiskö kokeilla samaa, ihan omaksi iloksi. Tuolta kaapista löytyisi varmasti kuvausrekvisiittaakin. Ai kun tuli hyvä mieli taas tästä, aivan mainiota hulluttelua jota jokaisen 50+ Ikäisen pitäisi ainakin kerran kokeilla ��
    Itse olen allerginen omille kuvilleni, mutta varmasti on niin kuin sanoit että tarpeeksi monta kertaa kun itseään kuvaa, tottuu ja sitten hyväksyy. Katson itseäni peilistä yleensä vain (?) silloin kun meikkaan (tai tarkistan meikkiä) - sitä kun ei oikein osaa tehdä ilman peiliä :D
    Leppoisaa lauantain myöhäisiltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki. Tuollaisia sanoja on ilo vastaanottaa. Mutta olen oikeasti vakavasti sitä mieltä, että selfieillä voi parantaa omaa minkäkuvaansa, vielä näin keski-iän jälkeenkin, ja mekin, jotka emme ole niihin tottuneet. Niin että pengo vain kaappisi ja laita sinäkin selfiehulluttelut vauhtiin. Ehkä joskus saamme me toisetkin kuviasi vielä ihailla, kukkiesi ohella.
      Hyvää ja iloista sunnuntaita ja tulevaa viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Kun on sana hallussa, kuten sinulla, syntyy viihdyttävä juttu tuosta vaan. Ei tarvitse olla sen kummempaa tai kovin syvällistä aihetta. Tietäisitpä vain, kuinka hauskaa tekstejäsi on lukea.
    Minähän taisin jo eilen sanoa, että olet olemukseltasi tyttömäinen :)
    Leppoisaa lauantaita täältäkin, vaikka Suomessa kait eletään jo sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, kiitos Kirsti yllättävästä, hyvästä palautteesta. Sait minut todella hyvälle mielelle.
      Mukavaa ja nautinnollista etelänpäivää sinulle!

      Poista