torstai 17. tammikuuta 2019

Vaatteiden ostolakko?

Ai miten ihana!

Olen luullut, ettei tällaista aikaa koskaan tule, mutta ihmeitä tapahtuu: halpavaatteiden suurkuluttajat   kertovat tarinoita ostolakkoon ryhtymisistään. Luulin, että halpaketjujen pikamuodin koukkuun jääneitä eivät ekologiset ja eettiset ongelmat ikinä hetkauta, mutta blogeissa näkee jo merkkejä muuttuneista kulutusasenteista.

Uusi kaunis vaate tuottaa koukuttavaa mielihyvää, olen sen itsekin kokenut. Uuden ihanan puseron myötä saa tunteen uudistumisesta ja kaunistumisesta, ja jos halpaa ostaa, tämän kokemuksen voi hankkia itselleen joka viikko aina uudestaan ja uudestaan. Jos mieliala on miinuksella, itsetunto  nollassa tai olo on yksinäinen, uusi vaate lohduttaa kuin ystävä.

Ja niin kauniita ovat taas kevään uudet värit. Niin houkuttelevia ja luokseenkutsuvia, että ohi on mahdoton kävellä. Kun eilen näin ostarilla ensimmäiset uudet hempeydet, kiirehdin heti niitä hipelöimään, vaikka olin kaupoissa aivan muilla asioilla. Eräänkin pehmeän persikanpunaisen neulepuseron kohdalla oli aivan selvää, että minä tarvitsen sen.

En ostanut. Minut pelastaa se, että en ole koskaan tykännyt halvoista vaatteista. En sen vuoksi, että ne ovat halpoja, vaan sen vuoksi, miksi ne ovat halpoja. Ne ovat huonolaatuisia ja ikävän tuntuisista synteettisistä materiaaleista valmistettuja, niitä valmistavat alipalkatut työntekijät huonoissa työolosuhteissa, ja kaiken lisäksi niiden valmistaminen on yksi saastuttavimpia teollisuudenaloja.

Järjen käyttö on hyvä keino hillitä halujaan, ja sitä osaan käyttää. Minun on useimmiten helppo olla ostamatta sellaista, mitä en oikeasti tarvitse. Kun vain pysähdyn miettimään, mitä oikeasti tarvitsen. Tarvitsenko todella tuon suloisen persikkaisen neulepuseron, vai sittenkin ihan vain hyväksyntää ja huomiota?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on petkuttaa itseäni ja sitä helpompi minun on olla ostamatta vaatteilla mielihyvää. En siis usko, että minä erityistä vaatteiden ostolakkoa tarvitsen, mutta ymmärrän hyvin, miten vaikeaa siihen on ryhtyä ja siinä pysyä heidän, joilla vaatteet ovat koko elämän sisältö.


...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, tule pian uudestaan! 

...

8 kommenttia:

  1. Ostamatta jättäminen vain helpottuu, kun vanhenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Kirsti, olen jo huomannut omien arvojen ja tarpeiden suunnanmuutoksen sihen suuntaan. Tuntuu mukavalta ja helpolta, kun ei tarvitse miettiä ulkonäköä samalla tavoin kuin nuorempana. Ehkä tulee jotain muuta tilalle sitten, vähän syvällisempää kenties.

      Poista
  2. Minä taidan olla yksi maratoonari vaatteiden pitämisessä. Muutamat mieluisat puserot ovat olleet käytössä vuosikymmeniä - sisareni taisikin huomauttaa jossain vaiheessa asiasta. Turhien vaatteiden ostoon on yksi varma keino: ei mene edes katselemaan niitä. Kevät kun tulee, minua alkaa kiinnostamaan ihan toiset asiat (arvaat varmaan) ja on ihan sama mitä on päällä, kunhan on säädyllistä. Joskus kuitenkin tulee ostettua hutiostoksia ja niistä ei sitten ukkelille mainita, ja menevät sinne vaatekomeroon mukamas ”odottelemaan parempia aikoja”.
    Aika ajoin houkuttelen tyttäreni vaatekaapilleni tyyliin ” oisko jotain mitä haluaisitte?” Itse kun ei tarvitse ainakaan arkioloissa kuin yhden vaatekerran, ja vaihtarit sitten sille pesun ajaksi.
    Itsekin olen alkanut kavahtamaan halpisvaatteita - olen valmis maksamaan laadusta. Kirppareilta en halua vaatteita ostaa, kun jotenkin en vain pysty pitämään vaatetta mitä toinen on pitänyt. Mistä johtunee, en tiedä.
    Mukava aihe, taas oli kiva kirjoitella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on hyvää hankkinut, sitä voi käyttää pitkään. Jos joku vaate kestää kulutusta vuosikymmeniä, se on jo laatua. Ei sellaisia vaatteita joka kaupasta saa. Ja oikeassa olet, Tuulikki, parasta on kun ei mene vaatekauppojen lähellekään, varsinkaan sesongin vaihtuessa, jolloin uudet värit houkuttelevat eniten. Pian siihen persikkaankin kuitenkin tottuu, kun sitä alkaa joka päivä näkemään.
      Minäkään en osta kirpparivaatteita, en koskaan löydä mitään sopivaa, valmiiksi kuluneet vaatteet eivät ole oikein miellyttäviäkään. Jos joskus harvoin sattuu eteen joku uudenveroinen ja täysin sopiva, sen olen ostanut, ehkä viisi kertaa elämässäni.
      Kiitos palautteesta ja kiva kun jaoit kokemuksiasi, Tuulikki.

      Poista
  3. Minulla on ollut jo vuoden uusien vaatteiden ostolakko, ryhdyin siihen kaksi uutta vaatetta ostettuani. Nettikirppareilta ja oman kylän kirpparilta olen ostanut kestäviä ja laadukkaita vaatteita. Minä en ymmärrä sitä, että joku hehkuttaa sitä esimerkiksi, että sain lämpimän puseron kolmella eurolla. Mitähän se kolme euroa tarkoittaa? Pusero on tehty halvan työvoiman maassa, esimerkiksi Thaimaassa, jossa ihmisillä on hirveät työolot, surkea palkka, tehdas läpimätä, pahimmillaan lapsia töissä. Joskus mietin, kun joku hehkuttaa vaatteen tai tavaran halpuutta, eikö hän tosiaan tajua, miksi se on niin halpa. Hupsis. Rupesin taas saarnaamaan ekologisena ihmisenä, jo 36 vuotta.Iloa iltaasi ja mielellesi! Kyllä se vielä saavuttaa rauhantilan samoin kuin kehosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnioitettava saavutus, Marja. En ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että ei se ihan helppoa ole olla ilman yhden yhtä uutta vaatetta kokonainen vuosi, kun houkutuksia on kaupat täynnä. Minä olen ostanut monta uutta vaatetta viime vuonna. Enkä aio lakkoilla tänäkään vuonna. Olen niin mahdottoman tarkka vaatteista muutenkin.
      Iloista mieltä ja mukavaa viikonlopun odottelua sinulle. Kiva kun kävit kommentoimassa.

      Poista
  4. Komppaan Kirstiä! Vanheneminen tosiaankin helpottaa ostamatta jättämistä. Eteen tulee nykyisin kaikkea paljon tärkeämpää ja sitä paitsi minä olen muutaman lisäkilon myötä alkanut inhota sovituskoppeja ja niiden kamalia valoja. Pysyn paljon paremmalla tuulella, kun en mene itseäni niihin peilailemaan.
    Tykkään kyllä ihastella kauniita ja laadukkaita vaatteita muiden päällä, mutta itselleni ostan vain tosi tarpeeseen. Enkä aina silloinkaan.
    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla totta vanha sanonta "nuoret ne vaatteilla koreilee" :). Luonnollistahan se on, että vanhana katse kääntyy itsen kohdalla enemmän sisään päin. Ja kummasti se helpottaa arkea, kun ei ole niin nokon nuukaa vaatteiden kanssa.
      Kiitos kommentista, Leena, ja leppoisan mukavaa viikonloppua sinulle myös.

      Poista