sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tylsyyttä, kiitos


Pakkasaamun kuu viime viikolla, ulkoportaalta kuvattuna.

Nykyajan digi-ihmisillä on paljon virikkeitä. On face, insta ja snäpsätti, whatsappi, bloggeri ja twitteri ja ties mikä tötteri. Aivoille riittää puuhaa aamusta iltaan ja vielä yöhönkin niin että hermoverkossa suhina käy. Meitä yli keski-ikäisiä ehkä vielä varjelee se, että monet sähköisen viestinnän sovellukset ovat meille edelleen vieraita. Mutta jotain sentään mekin sen verran, ettei tylsää hetkeä tule.

Ja koska kellään ei ole koskaan enää tylsää, on tylsyydestä muodostumassa ihmisille uusi ja harvinainen ylellisyystila. Jonka kenties joku pian keksii kääriä hyvään hintaan myytävään pakettiin.

En taida itsekään muistaa, miltä tuntuu, kun ei ole mitään tekemistä. Siitä on niin pitkä aika. Mutta muistelen, että joskus muinoin teini-iässä oli vielä sellaisia outoja hetkiä, jolloin käväisi mielessä, että mitähän sitä tekisi. Kirja oli luettu loppuun. Televisiosta ei tullut mitään. Puhelinta ei ollut. Ulos ei viitsinyt lähteä, eikä kavereillekaan voinut aina mennä kylään. Kun ei ollut mitään tekemistä, sitten sitä vain oli. Odotti, että tulisi huominen. Silloin tuntui, että aikakin pysähtyi.

Aika saisi pysähdellä nykyisinkin ja usein. Ajan seisominen olisi tervetullutta vaihtelua, sillä mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Ja jos sen tunteen tylsyydellä saa, niin mikä ettei. Sitä paitsi tylsyys on terveellistä; aivot tarvitsevat myös lepoa. 

Lumi kaunistaa paljaat puut.

Siksi ajattelin, että tänään voisin kokeilla. Tänään on sunnuntai, ulkona pakkanen eikä minulla ole muuta tehtävää kuin ruoka. Ja saunassa käynti. Ruoka ja sauna kuuluvat sunnuntaihin, mutta ei muuta, loppu on pelkkää tyhjää aikaa.

Tänään voisi olla tylsää. Ihan kohta jo. Kunhan saan tämän postauksen. Ensin tietenkin kirjoitan tämän postauksen, jossa kerron teille tiedoksi, että minäpä se täällä nyt tylsäilen enkä tee mitään.

Mitähän tästä tulee?

Enkö saa edes kommentteja lukea?

... Mitään tylsää tästä tule ...
Mutta jos kuitenkin ... hetki edes.

... 

Kiitos kun vierailit blogissani. 
Mukavaa (tylsää) päivää sinullekin!
Tule pian uudestaan.

Ja kommentistakin tykkäisin 😊!


...

10 kommenttia:

  1. Olen joskus miettinyt samaa, mihin ne lapsuuden tylsät päivät hävisivät? Vaikka lapsena ei koskaan satanut vaan aina paistoi aurinko, oli sadepäivänä ainut homma Aku Ankkojen lukeminen. Mitään muuta en muista tehneeni..
    Nyt olen sairastellut menneen viikon, ja tylsyys alkaa tulla korvista ulos. Onneksi sohva ei ole vielä alkanut painaa selkää, vaan siinä olen päivisin lötkötellyt ja juuri siellä digimaailmassa (ja myös telkkarin ääressä - onkos se muuten digiä?) olen ollut. Minulla kai kuuluukin olla nyt tylsää, tylsääää . .
    Hyvää tylsyyspäivää, yritetään nauttia eihän tätä kestä kuin puoleenyöhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena oli usein hetkiä, jolloin ei oikein ollut mitään tekemistä. Mutta toisaalta aina sitä jotain keksittiin lopulta puuhata. Ja miten rauhassa yleensä keskityttiin siihen, mitä milloinkin tehtiin, yhtä asiaa kerrallaan.
      Ja tosiaan, kyllä televisio on nykyään jo digilaite, viimeistään sellainen siitä tulee, kun sen liittää Internettiin.
      Ikävää, että olet ollut sairaana,Tuulikki, mutta onneksi se ei taida olla pahanlaatuista tautia, käsitin kommentistasi. Pieni touhuamistauko tekee vain hyvää, mutta toivottavasti olet jo pian paremmassa kunnossa.
      Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Minä taas mietin tässä yhtenä tylsänä päivänä, että nuoruudessa talvetkin vilahtivat sukkelaan, kun oli koulu, läksyt, kaverit, harrastukset ja ei koskaan väsyttänyt, mitä nyt joskus koulupäivän lopulla. Nyt ei jaksa enää samalla tavalla viipottaa, ruuan jälkeen väsyttää, on huokaistava. Äsken katkaisin tylsyyden ulkoilemalla pakkasessa noin 1,5 tuntia pihapiirissä, hangessakin uppuroin, kun pudotin tykkylunta puista.
    Löysin blogiisi jonkun toisen blogin kautta ja liityin lukijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että olet tullut lukijaksi, Beate56, toivottavasti viihdyt näiden hattaroiden parissa. Mukava saada sinut joukkoon, on mahtavaa saada uusia lukijatuttuja!
      Ja niin, se aika, se on niin suhteellista, miten sen milloinkin kokee. Toisaalta lapsena aika kului kuin siivillä vauhdikkaassa touhuilussa, ja toisaalta tuntuu että niihin vuosiin mahtui paljon enemmän kuin nykyisiin, ajan kokemisena ja muistoina mitattuna, koska kaikki oli niin uutta.
      Ei vanhemmiten tosiaan jaksa enää samalla tavalla. Nyt olisi aikaa tylsyydellekin, jos vain malttaisi pitää näppinsä irti näistä digilaitteista. Lumityöt ovat talvella parasta liikuntaa, minkä minä tiedän, ja hangissa "uppurointi" kuulostaa suorastaan jännittävältä.
      Hyvää alkavaa viikkoa sinulle, Beate56, ja tulethan pian uudestaan!

      Poista
  3. Minä toivoin lapsena ja nuorena - enemmän kuin mitään muuta - rauhallista, pysähtynyttä elämää. En tiedä olisinko sen sitten kokenut tylsäksi.
    Ehkä tuosta vanhasta kaipuusta johtuu, ettei minulla nykyisin ole mitään hinkua selättää tylsyyttä. Se on tervetullut olotila.
    Kiitos Eeva. Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän jotain siitä, mitä tarkoitat, Kirsti, kun olen lukenut kirjasi. Ei ehkä olisi ollut tylsädti tylsää päästä niistä lapsuuden hulinoistasi irti, päinvastoin olisit saanut jotain omaa mielenkiintoista tilalle. Vanhetessa mennään enemmän mielen sisään, syvemmälle, ja siihen on mahdollisuus hyvässä tylsyydessä. Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni sinun kommentistasi. Kiitos kun kommentoit, ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle.

      Poista
  4. Ihanat kuvat taas!
    Ja kiinnostava aihe.
    Minä tykkään tylsyydestä ja yritän järjestää sitä itselleni aina silloin tällöin. Vaikka usein käy kyllä niin, ettei sitten lopulta ole ollenkaan tylsää. Pään sisäinen elämäni taitaa olla aika rikas, ja se tarjoaa sitten ajankulua muuten tyhjinä hetkinä. Mies ihmettelee usein sitä, etten tarvitse jatkuvaa puuhailemista, vaan voin vain olla ja ihmetellä. Oikeastaan välillä todella tarvitsen sellaista olotilaa jaksaakseni. Ihmiset voivat kyllä olla niin erilaisia näissä asioissa.
    Mielenkiintoista maanantaita sinulle.

    P.S. Onnistuiko sunnuntainen tylsyyden metsästys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylsyys ja mitään tekemättömyys ovat mielenkiintoisia paitsi olotiloina myös pohdinnan aiheina. Mitä ne tarkoittavat kenellekin, sekin vaihtelee. Pään sisällä voi tosiaan käydä kova vilske, vaikka ulkoisesti ei tapahtuisi mitään. Minäkin lähden usein pitkälle kävelylle - ilman kännykkää - jotta saan olla omissa ajatuksissani = tylsyydesssäni.
      Sunnuntain tylsyyden tavoittelu onnistui siinä, että vietin koko päivän stressaamatta vähäeleisesti kotona oleskellen. Sitten kun tuli ikävä ja soitin pari puhelua ja vastailin postauksen kommentteihin. Mukava päivä.
      Kiitos kommentista, Leena, mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa!

      Poista
  5. Me keski-ikäiset ja sen iän ylittäneet taidamme olla aika viisaita somen käytössä. Ei roikuta siellä yötä päivää. Onhan sitä tylsyyttä jo pantu pakettiin. Nimittäin retriitit. Niissä ei tarvitse edes puhua. Olla möllötellään yhdessä koko sakki. Lukeakaan ei saa mitä tahansa. Sen jälkeen ihmiset on yleensä henkistyneitä ja eteerisiä. Ainakin sen ensimmäisen päivän. Iloa uuden viikon alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marja, sinustakin kuulee pitkästä aikaa! Kiva kun tulit kommentoimaan. Ja tosiaan hiljaisuuden retriitit ovat jo vanha juttu. Ovatko ne tylsiä? Ehkä ovat. Pitäisi kokeilla varmaan. Ja taitaa olla nyt myös hiljaisuusjoogaa tai jotain sellaista, että maataan vaan jumppamatolla hiljaa tunti yhdessä vierekkäin.
      Kiitos kommentista, ja iloista viikkoa sinullekin!

      Poista