keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Sohvaa nyt joutessani siirtelen

Ensin tyhjensin lipaston.
Sisustamisesta on tullut minulle jokaviikkoinen puuha. Vaikka koti on pieni eikä tänne paljon mitään mahdu, minä keksin jatkuvasti jotain järjestettävää.

Tällä kertaa en tuhlannut rahaa enkä hankkinut mitään uutta, vaan sommittelin entistä uusiksi. Puolen vuoden asumisen jälkeen olen tehnyt sen jo muutaman kerran, mutta nyt syttyi lamppu taas loistamaan. Ja kun idea kerran päähän pingahtaa, ei muuta kuin isäntää mukaan pyytämään. Ei se enää edes kysellyt että miksi, vaan tarttui heti sohvan toiseen päähän ja ryhtyi kantamaan.

Pitkässä parisuhteessahan on se hyöty, että toinen tietää, että toinen tietää paremmin. Ja sisustusasioissa meillä paremmin tietää  minä.

Siirto tehtiin mattojen avulla.

Sillä on se ihmisilläkin niin - niin kuin monilla muillakin eläinlajeilla - että naaras vastaa kotipesän viihtyisyydestä.

(Olen tämän pannut pitkän naiselämäni aikana selvästi merkille. Mikä on tietenkin yleistys eikä nykyisin saisi tätäkään asiaa sukupuolittaa ja onhan oma poikanikin aina ollut kova sisustamaan, joten ei tästä näkökulmasta tieteellisten faktojen puutteen vuoksi tällä kertaa enempää.)


Lopuksi tunnelma kohilleen.
Minulla siis on meidän pesän parantelussa valta, jota heti eilen käytin, kun älysin, että sohvan paikkaa voisi vaihtaa lipaston kanssa. Mikä osoittautui pian mullistavaksi ideaksi.

Nopean roudailun jälkeen tuli olohuoneeseen välittömästi sellainen fiilinki, että saatoin vain ihmetellä, miksen ollut tätä järjestystä heti syksyllä muutossa tajunnut. Olohuoneeseen syntyi minun kokoiseni lämmin löhöilynurkkaus, joka on omassa sopessaan muusta kalustuksesta sivussa.

Vanha pöytävalaisin löysi sekin paikkansa kuin vahingossa, kun sain sen riittävän alas. Lipaston tai työpöydän päällä se on ollut aina liian korkealla ja valo on käynyt silmiin, joten olin jo aikonut viedä sen kirpparille. Onneksi en ehtinyt viedä, sillä se toimii sohvanurkan tunnelman luojana nyt merkittävässä osassa.

Ei sitä paljon muutosta tarvitse, kun se jo virkistää. En yhtään ihmettele enää sitäkään naapurin rouvaa, jota aikoinaan ihmettelin, kun hän säännöllisesti vuodenaikojen mukaan kierrätti kaikki huonekalunsa ympäri olohuonetta; jos ei ole varaa suuriin muutoksiin, tehdään pieniä ja iloitaan niistä.

...

Tällaista touhua tänään.
Kiitos kun vierailit blogissani,  
tule pian uudestaan.
Ja kommentistakin tykkäisin 😊!



8 kommenttia:

  1. Nätti lamppu. Onko se visakoivua?
    Meillä on ollut sohva varmasti yli 20 vuotta suunnilleen samassa paikassa. Sohvakin on vaihtunut, mutta paikka ei. Vaihdan vaan suojakangasta, jota pidetään koiran takia. Telkkari ja sen antennijohto rajoittaa kummasti sisustusta. Ja on ruma kapistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari. Ei se ole visakoivua, vaan tavallista petsattua koivua vaan. Televisio on totta viekään ruma ja hankala huonekalu. Se vie aina liikaa tilaa ja huomiota sisustuksessa. Joskus vielä toivottavasti keksitään siitäkin tehdä kauniimpi. Tai pitäisköhän sen päälle itse ommella kaunis huppu? Miltähän näyttäisi?

      Poista
  2. Minä en ole sistusihmisiä. Paitsi oli minulla viimekesänä joku kaksi viikkoa kestänyt sisutuskohtaus. Ohi meni. On kovin naisellista (minustakin) järjestellä ja sisustaa. Mutta meillä ei juuri sisustella. Koko talo on pysynyt samanlaisena 15 vuotta. Olen innokas vanhan tavaran kirpputoriostaja. Sieltä kannan mielestäni kauniita ja puhuttelevia esineitä vanhan sisustuksen lomaan. Kivaa keskiviikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Marja, minä muistan lukeneeni blogistasi tuosta sinun sisustuskohtauksestasi, se oli mielenkiintoinen kohtaus :). Vanhoissa tavaroissa on minustakin jotain mielenkiintoista, ne kertovat tarinoita ... ja huokuvat menneen ajan pysähtynyttä aikaa. Joskus muinoin, kun oli enemmän tilaa, keräsin pulloja ja pieniä purkkeja, nyt ei ole mitään, mihin niitä laittaisin, joten kaikki on viety takaisin kirppareille.
      Kiitos kommentista, ja mukavaa keskiviikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Jopa syntyi sievä soppi.
    Olen ollut aikanaan kova uudelleen sisustaja (vanhoilla kamoilla), kun perheeseen saattoi yks' kaks' tupsahtaa kolme - neljä lasta kerralla, jolloin lastenhuoneet menivät uusjakoon :)
    Luin jostain kiinalaisten sanonnan länsimaalaisista: "Heidän aikansa menee itselleen tarpeettoman tavaran siirtelyyn paikasta toiseen." Se osui.
    Lukihäiriö väänsi otsikon muotoon: "Sohvaa nyt joutessani paikoillaan pitelen"
    Mahtavaa keskiviikkoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kiinalainen sanonta on hyvä muistutus siitä, että kannattaa joskus pysähtyä touhujaan miettimään. Ja mietinkin heti, kun kommenttisi luin, ja tulin siihen tulokseen, että sohvani ei ole tarpeeton tavara :D. Mutta nyt se kyllä pysyy tuossa, mihin se siirrettiin, joten lukuhäiriösi mukainen otsikkokin istuu tähän kuin nakutettu.
      Kiitos ajattelua herättävästä kommentista, Kirsti. Mukavaa keskiviikkoiltaa ja uutta päivää samantien!

      Poista
  4. Sinulle on muotoutumassa ihana, keväänraikas koti. Kun sisustaa ajan kanssa harkiten,niinkuin sinä, lopputulos on viihtyisä. Tuommoinen paikkojen vaihtelu onkin hyväksi, mistä sitä muuten tietää mikä on paras järjestys jos ei kokeile. Meillä on ukkelin kanssa molemmilla omat sohvat, eikä niiden paikkaa voi muuttaa mitenkään. Pitää varmaan seuraavaksi nyt ainakin etsiä pirteämpiä värejä tummanharmaan tilalle.
    Mukavaa viikonloppua Eeva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, Tuulikki, keväällä pitää saada raikkaita värejä ympärilleen. Minä pidän kevään keltaisesta ja oranssista, vaikka mielialan mukaan vaihteluakin pitkin vuotta ilmenee :).
      Enemmän tilaa saisi olla kuin meillä on, mutta pieneenkin saa sopimaan, jos oikein sommittelee - ja se jos mikä vaatii jokusen kerran myös sohvan ja lipaston siirtelyä ennnenkuin loksahtaa kohilleen.
      Kiitos kommentista, ja kivaa aurinkoista viikonloppua sinulle.

      Poista