sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Oviaukko-ongelma tänään

Kaunis oviverho muovista.

Sisustusinnostukseni jatkuu, vastoinkäymisistä huolimatta. Askarreltuani puoli vuotta turhaan keittiön valaisimen kimpussa sain idean, että olohuoneen leveä oviaukko tarvitsee jotain.

Keksin, että haluan oviaukkoon puiset nappulaverhot ja käytin puoli sunnuntaita nettikauppojen selaamiseen, kunnes tulin siihen tulokseen, että nappulat eivät ole tällä hetkellä muotia. Sillä niitä ei ole missään. Vain yhdet sopivat löysin Tori.fistä, ja nekin ovat ilmoituksen mukaan Aarikan vanhoina aarteina kolmen tuhannen euron arvoiset. En alkanut edes kysymään.

Muistin, että on olemassa kauniita tilanjakajia, joita voisi laittaa myös oviaukkoon, koska niitä voi laittaa mihin tahtoo, vaikka sängynpäädyksi, ja aloin etsiä niitä. Ja niitähän on, puuta ja rottinkia, vaaleaa ja tummaa, koukeroista tai suoraa. Vähän jo hurahdin ja olin jo tilaamassa yhden kauniin mangopuisen sermin, mutta kun mittailin oviaukkoa, huomasin että liian leveä olisi sermi ja liian hankala.

Kodikas säleikköseinä, Sisustustarinoita-blogi.
Vaan pian näin Sisustustarinoita-blogissa seinän, joka oli tehty puusäleistä, ja ihastuin siihen. Tuollainen sopisi meillekin, muutama naputus vain, ja siinä pysyisi paikallaan kodikkaasti tilaa jakamassa. Sottailin asiaa puolelta ja toiselta, mutta en päässyt selvyyteen, miten seinän tekisi niin, että sen saisi tarvittaessa poiskin. Tuntui siltä, että ei mitenkään.

Ja eikös lopulta oviaukko alkanut näyttää hyvältä noin juuri niin kuin se on, avoimena ja vapaana. Ajattelin, että ahdasta siitä tulee, jos siihen jotain laittaa. Että mitäs minä siihen mitään tielle asettelemaan ja vaivoina olemaan.

Mutta mitä vielä. Olin jo sulkemassa läppäriä, niin jo vain Ikean sivuilta pomppasi vielä yksi vaihtoehto, pyörillä kulkeva tilanjakaja, josta innostuin taas sottailemaan. Sitä voisi siirrellä mielin määrin ja siihen voisi jopa ripustella koristeita, mitä milloinkin tahtoo. Mutta. Ei ollut sekään sopiva, se oli liian iso.

Puoli päivää kului ja se siitä ideasta. Aikamoista ajanhukkaa. Kyllä minun nyt täytyy luovuttaa tämäkin haave sinne keittiön valaisimen rinnalle sopivaa hetkeä odottamaan. Ehkä minä jonain päivänä saan sellaisen luovuuden älynväläyksen, että keksin ratkaisun molempiin pulmiin. Tai ehkä minä vaan jonain päivänä kävelen sisään sellaiseen liikkeeseen, jossa nämä kaksi tarvettani tulevat täytetyiksi. Tai ehkä minä vain unodan ne.


...


Tällaista mietin tällä kertaa. 

Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.

Mukavaa päivänjatkoa sinulle,
tule pian uudestaan!

...

10 kommenttia:

  1. Näitä sinun sisustuspähkäilyjäsi on hauska lukea.
    Mietin, miten halvalla itsekin olisin monesti päässyt, kun en olisi ostanut sitä halpaa juttua, vaan jättänyt asian hautumaan ja tullut lopulta siihen tulokseen, ettei sitä juttua edes tarvita.
    Oikein mukavaa loppiaisen loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Kyllä nämä puuhailut kieltämättä minuakin iloisena pitävät :).
      Rentoa ja iloista mieltä alkaneelle viikolle!

      Poista
  2. Minä laitoin huoneiden väliseen aukkoon ohuet Indiskan verhot. Olisin halunnut luonnonkuitua, mutta en löytänyt. Löysin sitten nätin värin tekokuitua.
    Oletko kangasverhoja harkinnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Mari. Indiskassa on kauniita verhoja, olen katsellut niitäkin netissä. Haasteena on meillä se, että verhojen pitäisi olla aukon keskellä myös, ei vain sivuilla. Joten ehkä ripustan vain yläreunaan jotain koristetta, joskus, jos jostain sattuu löytymään sopiva.
      Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Mietin myös, että jos seinän alle laittaisi jotkut pyörät, jotta sitä saisi siirrettyä paikasta toiseen. Tosin noin tukevan seinän alle kuin kuvassa, tarvitsisi melko isot pyörät, jottei seinä kaadu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tullut ajatelleeksi, hyvä idea, Emilia. Pyörät voisi ehkä saada kiinni myös sermiin. Otan vinkin talteen.

      Poista
  4. Sinä olet aivan ihmeellisen kärsivällinen. Minä olen nopea ja impulsiivinen. Myös sisustuksessa. Menen tunteella ja intuitiolla. Vihaan verkkosivujen plaraamista. Paitsi blogeja luen muutamia. Mutta eihän noilla kahdella siustuselementillä niin hengen hätä ole. Sitten aikanaan ne tulevat vastaan. Aivan varmasti. Mukavaa viikon alkua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei kyllä yhtään itsestäni tunnu, että olisin kärsivällinen. Haluaisin kodin valmiiksi heti ja olen niin turhautunut, kun se ei onnistu, että lopetan sisustuspuuhat välillä joksikin aikaa kokonaan, kunnes taas aloitan. Mutta ei uudesta kodista tule hetkessä kodikasta, siinä pitää asua ensin, niin se taitaa olla.
      Kiitos kommentista ja mukavaa viikon alkua sinullekin, Marja.

      Poista
  5. Meilläkin yhä paluumuuton jälkeen pähkäillään kaikenlaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Valaisimet ovat tainneet osoittautua vaikeimmiksi valinnoiksi. Ja verhot!! Vaan nyt saa luvan olla tasannevaihe koko sisustuksessa. Näillä mennään. Ja kummasti silmä alkaa tottua (tai sokeutua) puolinaisten ratkaisujenkin kohdalla. Hyvä vai huono? En oikein osaa sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valaisimet ovat vaikeita päättää, samoin verhot, jos ne pitää saada sopimaan entisiin kalusteisiin. Ja sitten nämä pitkään muodissa olleet ammottavat oviaukot ilman minkäänlaisia ovia, jotka joutaisivat jo poistua muodista, näihin ei ole monia vaihtoehtojakaan - varsinkin kun saa päähänsä nappulaverhot. Mutta niin vain silmä kaikkeen tottuu, oikeassa olet, Leena.

      Poista