keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Mattoja lattian täydeltä

Matot voivat olla räiskyviäkin.

Nyt sai sisustussuunnitteluni kerralla uusia suuntia, kun oli pakko levitellä lattioille kaikki matot, mitä omaisuudesta löytyy.

Vanha collie-poikamme oireilee rotunsa mukaisesti lonkkiaan, mikä ilmenee erityisesti liukkaalta lattialta ylös noustessa, mutta muutenkin tassujen lipsumisena.

Vanhan koiran löysille lonkille ei tee hyvää pudota yhtäkkiä leveään haaramakuuseen, vaikka se koirapoikamme lempiasento muuten on. Myös makuulta nouseminen on hankalaa, kun vanhuksen lihaksetkaan eivät enää ole niin kuin nuorena joskus.

Muutaman viikon olen koiran pahentuvia vaivoja katsellut ja aikonut mattoja lisää levitellä, mutta eilen vasta sain asiaan vauhtia. Tristan-pikkuinen oli nimittäin kipeä. Ensimmäisen kerran elämässään meidän karvakasa ei syönyt edes herkkujaan. Se vain makasi surkean näköisenä ja selvästi kärsi kivuista.

Kun mitään näkyviä vatsakivun oireita ei ollut, ei oksentelua eikä ripulia, niin arvelimme, että lonkat ne on. Tunsin syyllisyyttä, kun olin joku päivä sitten kahluuttanut poikaa umpihangessa erästä oikopolkua pitkin, ehkä lonkat olivat siitä ärtyneet, epäilin. Mutta meillä oli onneksi tallessa vielä käyttökelpoista koiran kipulääkettä, jota oli määrätty syyläleikkauksen jälkihoitoon, ja annoimme sitä, ja tassukka virkistyi heti.


En jäänyt odottelemaan uutta kipukohtausta, vaan saman tien hain kaikki vanhat matot varastosta ja levitin ne lattioille, jottei ainakaan lipsumisesta enää ole vaivaa.

Myös hailakkaa löytyy.

Hauskalta näyttävät meidän lattiat nyt, kun mikään ei täydellisesti sovi minkään kanssa yhteen. Värejä sentään sain sommiteltua, eikä nämä kuvissa kovin pahoilta näytä, mutta tosiasiassa suurin osa on kuitenkin pesua vailla.

Mutta hätä ei pesuohjeita kysele. Pesen sitten kun viitsin. Isoin matto pitää viedä pesulaan, ja siksi se on päässyt eniten pinttymään. Kaikista matoista huomaa helposti, että meillä asuu mustakarvainen pörröturkki. Vaikka totta puhuen, ei voi koiran syyksi kaikkea laittaa. Ei meillä aina kenkiäkään jalasta riisuta.

Meidän prinssi.

Muovilaminaatti on muuten lattiamateriaalina vihoviimeinen keksintö. Olen varma, että jonain päivänä sen vielä ymmärtävät muutkin kuin minä. Innolla jo odotan aikaa, jolloin asunnoistamme muovilaminaatit irti revitään ja tilalle levitetään kunnon vanhan ajan muovi- tai korkkivinyylimatot, jotka hinnaltaan ovat laminaattiin nähden hyvin vertailukelpoiset.

Mutta nyt mennään näillä, mitä on. Ehkä ostan laminaatin peitoksi vielä jonkun uuden maton, kun alkoi tuntua koti jotenkin kodikkaammalta näin.


... 

Tällaista mielessä tänään.
Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle,
tule pian uudestaan!

...



6 kommenttia:

  1. Voi teidän koirulaista. Toivottavasti olo on jo parempi.
    Sympatiani ovat kyllä Tristanin puolella, sillä myös minulla on (oudokseltaan kolmen tunnin tanssitreenin jäljiltä) lonkkanivelet kipeät. Pitkä tanssitauko ja sitten yhtäkkinen riehakkuus kostautuivat tämänkin vanhan nivelissä. Meillä täällä ei taida matotkaan nyt auttaa, mutta hyvä jos teillä voidaan sillä tavalla oloa helpottaa. Näin talvella matot tuovat muutenkin mukavaa lämpöä huusholliin ihan esteettisessäkin mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on meidän vanhus alkanut vanhuuden vaivojaan oireilla, se on surullista. Me ihmiset voimme sentään valittaa ja selittää kipujamme, mutta koira ei pikku ressu osaa.
      Toivottavasti sinun lonkkasi pian toipuvat, Leena, jotta pääset ihanaa tanssiharrastustasi jatkamaan. Kateeksi käy ihan, kun minä tykkäisin myös tanssia, vaan ei ole sopivaa paikkaa eikä lajia tarjolla.

      Poista
  2. Voi suloista Tristan vanhusta ja vanhuuden vaivoja. Eikös ihmisilläkin mene usein polvet ja lonkat huonoon kuntoon, kun ikää on tarpeeksi. Meidän vanha rouva Serefinalla on nivelrikko ja kipulääkitys siihen. Hän on ahmatti ja lääke menee hyvin alas ruokaan sekoitettuna joka päivä. Se vähän helpottaa. Mutta on surullista katsoa hänen köpöttelyään. Heti yläkuvassa olevat matot ovat todella kauniita. Minä kun tykkään punaisesta sen kaikissa sävyissä. Mukavaa keskiviikko iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onko teilläkin pieni vanhus kipeänä, Marja. Sinäkin tiedät tämän, miten ikävää on lemmikin kipua sivusta katsoa. Onneksi on kipulääkkeitä olemassa.
      Minä tykkään välillä räväköistä väreistä, välillä pitää olla vaaleaa, minulla mieltymykset vaihtelee kuin sää. Nyt on lattialla sitten kaikki mitä komeroista löytyy :).
      Mukavaa iltaa sinullekin!

      Poista
  3. Tristan ei näytä kuvissa lainkaan vanhalta.
    Iloisen näköinen lattia teillä.
    Nivelrikko ei aina kysy ikää. Meidän sekarotuinen Kreetan tuliainen Honey oli 6-vuotiaana lähes liikuntakyvytön nivelrikon vuoksi. Jouduimme viemään uskollisen ystävämme piikille. Tosin sillä oli munuaisvika ja sydämen vajaatoiminta 4-vuotiaasta alkaen kyyn pureman seurauksena. Ne tietysti pahensivat asiaa.
    Onneksi on nämä eläimet. Niiden varjolla voi sisustaa omintakeisesti. Meilläkin on sohvia, joita kukaan muu ei katselisi huushollissaan.
    Kaikkea kivaa iltaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei Tristan kovin vanhalta näytä ja hyvin se liikkuukin, tosi ei enää halua juosta niin kuin vielä vuosi sitten. Tuossa kuvassa se näyttää siltä, kuin sanoisi, että mitä se emäntä siinä taas heiluu, pane nyt pois se kamera pois :D.
      Löysit kyllä tosi hyvän lohdutuksen lemmikkien aiheuttamille sisustushaasteille, Kirsti, noin alan minäkin tästä eteenpäin ajatella.
      Mukavaa iltaa sinne päin myös!

      Poista