torstai 24. tammikuuta 2019

Kuohuviiniä ja äidinkielen harjoituksia, osa 2

Kävelin läpi kaupungin lumisten puistojen.

Eilen oli taas tyttöjen kokous, jota olin ehtinyt jo pari kuukautta innolla odottaa. Joulu- ja vuodenvaihteen hulinat sotkivat vuosi sitten alkuun pääseen harrastuksemme, mutta nyt saatiin vihdoin aikaan uusi alku.

Kerroin tästä tyttökerhostani aiemmin viime syksynä, eikä me tosin mitään tyttöjä tietenkään oikeasti olla kukaan, ollaan vanhoja vaan, mutta ollaan sitten sitäkin viisaampia ja hauskempia. Tavallaan kyllä myös enemmän tyttöjä kuin tyttöinä muinoin, sillä lapsenomainen uteliaisuushan on taito, joka iän myötä vain lisääntyy. Jos niin tahtoo.

Ihanaa lapsuusajan tunnelmaa lumen keskellä.

Kokousten alkuperäinen syy ei silti ole vain pitää hauskaa vaan harjoitella luovaa kirjoittamista. Mutta siinä ohessa saamme joka kerta yllättäen höpinöistämme irti paljon muutakin. Kun kolme elämästä uteliasta naista kokoontuu yhteen jakamaan tarinoitaan, paljastuu sivumennen usein todellisuus, joka onkin paljon fiktiota ihmeellisempi.

Jutunlentoa irrottelee arvattavasti myös se, että aina välillä nostetaan kuohumaljaa. Yli kuudenkympin ikään pääseminen jo sinänsä riittää kenelle tahansa meistä kuohumaljan nostamisen syyksi, mutta vielä enemmän juhlan aihetta antaa yhdessä olemisen kiireetön hetki.

Kotimatkalla taivas oli jo pimeä.

Arvostan näitä kokoontumisia paljon, enkä vain sen vuoksi, että opin niissä aina jotain kirjoittamisesta. Vielä enemmän ne merkitsevät minulle siksi, että voin nauttia ystävien rennosta ja mielenkiintoisesta seurasta, mitä ei mikään muu korvaa. Vähän näin niin kuin esiäitien malliin.

Koska niin Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.  Siksi Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme.

...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, tule pian uudestaan! 

...


6 kommenttia:

  1. Moro, kotiuduin juuri omalta Elämä tarinaksi- kirjoituskurssilta ja samoissa yhteenkuuluvuuden tunteissa kuin Sinäkin jatkan päivääni eteenpäin. Tänään harjoittelimme aloitusta ja juonta, kuohuviini puuttui...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei AnneliPunneli, eikö olekin ihanaa saada harrastaa omaa rakasta harrastusta yhdessä toisten samanhenkisten kanssa! Ei siihen kuoharia välttämättä tarvita :D.
      Mukavia kirjoitustunnelmia päivääsi, kiitos kun käväisit kommentoimassa.

      Poista
  2. Harrastusten merkitys kasvaa sitä mukaa, kun vapaa-aika lisääntyy :)
    Yhteenkuuluvuuden tunteesta lähes juopuu - vaikkei olisi kuohuviiniäkään.
    Mahtavaa torstai-iltaa Eeva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin näyttää käyvän, Kirsti. Harrastukset ja niiden myötä yhdessäolo ovat elämän eliksiiriä, kun töitä ei enää ole.
      Kiitos tunteen jakamisesta ja mukavata perjantakia sinulle!

      Poista
  3. Kuulostaa ihanalta tyttöjen luovan kirjoittamisen kerholta. Meillä naisilla kun fokus ei ole yhtä kiveen hakattu kuin rakkailla miehillämme. Siis tämä vanha putkiaivot. Minusta on kiva lörpötellä ystävien kanssa ja olla halutessa hiljaa yhdessä. Iloa torstai iltaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanmielisten ystävien kanssa on ihana jutella, kun mielenkiinto kohdistuu kaikkia yhdistäviin asioihin ja juttujen myötä näkemykset syventyvät.
      Kiitos kommentista, Marja, ja mukavaa perjantaita!

      Poista